Muistan kun Eskola toimitusjohtajana aikoinaan haastattelussa totesi, että TPS:ssä toimitusjohtaja viime kädessä vastaa sekä urheilullisesta että taloudellisesta tuloksesta. Tätä toimenkuvaa ei liene muutettu silloin, kun Santtu Jokinen palkattiin, joten edellä olevan perusteella voidaan vetää se johtopäätös, että Santtu Jokinen vastaa eikä kukaan muu. Tosin TPS:ssä tuo vastuun kantaminen on ollut veteen piirretty viiva, eikä kukaan loppujen lopuksi ole vastannut mistään ja siksi ollaan tässä tilanteessa, että konkka on nurkan takana, elleivät Paananen ja Kodisoja taas kerran pelasta rahoillaan tätä puljua.
Mikähän ihme siinä on, ettei TPS:n talouden pitoon saada minkäänlaista tolkkua. Nyt on hyvä syyttää koronaa ja varmasti sillä onkin oma osuutensa asiassa, mutta kannattaisi kuitenkin katsoa ”isoa kuvaa”. Se näyttää, ettei normaalioloissakaan oltaisi taloudenpidon kanssa menestytty positiivismerkkisesti. TPS olisi joka tapauksessa tehnyt kuluvalta kaudelta miinusmerkkisen tuloksen. Se on asia, jonka pitäisi huolestuttaa rahoittajia.
Jokainen varmasti tajuaa, ettei näin voida jatkaa ”maailman tappiin” asti, vaan jotain asialle pitää ryhtyä tekemään. Jokainen päivä, mikä viivytellään eikä katsota tosiasioita silmiin, kasvattaa velkasaldoa ja tekee tarvittavista korjausliikkeistä radikaalisempia. Silloin saattaa jopa syntyä tilanne, että ”lapsi” menee ”pesuveden” mukana. Toivoisinkin, että TPS:n hallitus ryhtyisi nyt vakavasti miettimään, mikä on organisaation tulevaisuuden näkymä ja miten voidaan turvata, että huippujääkiekkoilu Turussa jatkuu myös tulevaisuudessa. Nyt ollaan koko 2000-luku vedetty enemmän tai vähemmän vihkoon ja olisikin jo korkea aika saada tähän muutos. Lopetetaan suuret puheet ja ruvetaan tekemään nöyrästi töitä. Se on ainoa kestävä tie huipulle ja siellä pysymiseksi. Paananen ja Kodisoja ovat sijoittaneet TPS:ään useita miljoonia euroja ja saaneet vastikkeeksi vain jatkuvia lisärahapyyntöjä organisaation pelastamiseksi. Kyllä heidän rahoillaan olisi ehdottomasti pitänyt pystyä parempaan lopputulokseen. Nyt ollaankin organisaatoin rahoituksen suhteen isojen päätösten edessä. Toivottavasti rahoittajien pitkämielisyys vielä riittää, mutta jottain tarttis varmaan tehdä, ettei jatkuvasti oltaisi tilanteessa, että rahat on loppu.