Re: Re: JHagille
Viestin lähetti JHag
-Mun mielestä se oli Satosaari, joka sai sen ensimmäisen tärähdyksen ja jäkimmäisen sitten Hätinen ja Satosaari tuli maaliin. Jotenkin muistan elävästi että fanikatsomo kiljui Satosaarta....absurdi tilanne jokatapauksessa, sillä HIFKin fanikatsomosta lähtee kyllä ääntä (vaikka joku toista väittäisikin).
Ja vielä yksi makoisa muisto mestaruuskaudelta 97-98: tuolloinhan HIFKillä oli yv:ssa käytössä kuvio, jossa Chrisu Ruuttu pelasi toisena pakkina peliä pyörittämässä ja hyvän laukauksen omaavana (silloin ei ollut Zidlickya oli vain se 77, mikä sen nimi nyt olikaan;) ). Vastustajaa en muista, luulen että oli Lukko, mutta tuli tilanne, jossa vierasjoukkueelle oli tulossa jäähy ja siirretyn rangaistuksen aikana Timppa Thomas luisteli vaihtoaitioon. HIFK pyöritti jo hyvin tasakentällisinkin hyökkäyspäässä ja Chrisu lähti Timpan tultua kuudentena pelaajana jäälle. Chrisu liukui suht. hitaasti omalle paikalleen siniviivalle MAILA VALMIIKSI PYSTYSSÄ ja kuinka ollakaan, syöttö (by Rafalski) tuli suoraan kuin tarjottimella Chrisulle, joka veti onetimerilla kiekon reppuun. Mahtifiilis, ihan kuin jostain Lämäri-leffasta koko scene, joskus käy joulu!
Olin noissa molemmissa matseissa katsomassa paikan päällä ja tässä minun versioni näkemästäni...
Satosaari oli siinä JYP-matsissa ajoittain jopa maagisen hyvä. IFK voitti vain 5-1 ja lopputulos suorastaan mairitteli jyskäläisiä, sillä jos joku toinen olisi ollut maalissa, niin IFK olisi tehnyt aika rumat lukemat (kaksinumeroiset). Satosaari sai muuten "levätä" vain 55 sekuntia sen Hätisen pikavisiitin aikana. Jo senkin takia oli nostettava hattua hänen otteilleen viimeisessä erässä. Se tilanne, kun IFKn fanikatsomo huusi Satosaari!-huutoaan, niin se oli kyllä aiheesta. Aivan tarkkaan en muista miten se meni, mutta joku IFK-lainen oli 101%n varmassa maalintekotilanteessa ja kun laukaus lähti, niin kaikki odottivat näkevänsä yhden lisämaalin, mutta Satosaari onnistui tekemään lähes mahdottoman haamupelastukseen. Fanikatsomo osoitti mielestäni erittäin hyvää makua tilanteessa, palkitsemalla vierasjoukkueen molarin kannustushuudolla. Sen hän oli ansainnut.
Tuosta Chrisu Ruutun maalista kirjoittelin aikoinani Kiekkopesään oman viestiketjunkin, aiheena "sitä maalia en unohda ikinä". Senpä takia muistan, että matsi oli 1.11.-97 pelattu Lukko-matsi, jota Lukko hallitsi miltei 50 minuuttia. Eka erä meni lukemin 0-3 ja toisenkin erän jälkeen tilanne (1-4) näytti huolestuttavalta lopputuloksen suhteen. Vielä kolmannen erän alkupuolikin näytti IFKn kannalta kamalalta, mielessäni kävi jo, että jos erän puoliväliin mennessä tapahdu mitään, niin sitten lähden pois kesken matsin. Aivan kuin tilauksesta, juuri ko. hetkellä IFK onnistui tekemään maalin ja tilanne näytti jo hieman valoisemmalta. Tämä Chrisun tilanne kehittyi siten, että Sakke ( huom! TT ei ollut vielä siinä vaiheessa joukkueessa) lähti maaliltaan ja Ruuttu hyppäsi kuudentena miehenä kaukaloon. Hän ei ehtinyt kovinkaan montaa metriä jäällä liikkua, kun kiekko tuli kohdalle. Hän oli jossain sini- ja punaviivan puolivälissä (itse asiassa lähempänä puolta kenttaa) ja paukautti sellaisen lämärin, että monelta (minä mukaanlukien) meni pieni tovi, ennenkuin tajusimme sen menneen maaliin. Sitä maalia ei todellakaan voi millään unohtaa. Maalin jälkeen minut valtasi sellainen olo, että IFK ei muuten tätä matsia tule häviämään. Ja niinhän siinä kävi, että 57-58:n minuutin kohdalla tuli sitten tasoitus. Jatkoajalla IFK oli lähempänä voittoa, muttei sitten kuitenkaan onnistunut enää maalien teossa. Matsi päättyi siis 4-4 ja olin todella tyytyväinen siihen tasapelipisteeseen (silloin se tuntui voitolta).
