Maalivahtien keskinäinen kilpailu tavallaan ruokkii myös hyviä suorituksia molemmille, mutta toisaalta, kun kaverillakin koppi tarttuu, niin henkinen vahvuus on duossa varmasti tapissaan kaiken kaikkiaan muutenkin, kun tämä on joukkueurheilua. Ei tule fiilistä, että aina paikataan toisen "vuoroa". Eikä sovi aliarvioida yhtään varman maalivahtipelin vaikutusta puolustuksen tietynlaiseen tilannekohtaiseen rentouteen. Ei tarvitse Foppa Forsströminkaan leikkiä mitään Hasekia joka laukauksen edessä, kun luotto pelaa veskariin. Päinvastainen esimerkki tulee mieleen muutaman kauden takaa kun lähdettiin kauteen Marek Schwarzilla ja Aleksis Ahlqvistilla. Enempää ei varmaan tarvitse enää tuota avata.
Veskarien valmennus on paljon teknisen ja fyysisen valmennuksen lisäksi myös henkistä latausta ja tässä vaiheessa uskaltaa sanoa täältäkin suunnalta, että Norre on tehnyt hienoa työtä tämän tandemin kanssa. Nyt meillä on fyysisesti ja henkisesti isot veskarit.
