Tiukille meni kauden loppu. Ensin viimeviikolla oli täysin omissa käsissä nelossija kolmosdivarissa ja 60 minuutin pelin jälkeen johdinkin peliä 3-0. Noh, sitten vastustaja tuli lopussa rinnalle ja tuloksena oli tippuminen sarjassa viidenneksi ja karsintapeli.
Karsintapeliin lähtökohdat olivat mielenkiintoiset ja aluksi tuntuikin, että pelistä tulisi ihan läpihuutojuttu, kun vastustaja pisti yli puolet pelaajistaan myyntiin, mutta sitten viikon aikana otteluennakkoon alkoi ilmestyä lista ostetuista pelaajista ja tässä kohtaa joutui jo hiukan asennoitumaan uudestaan siihen, mitä tuleman pitää.
Kun tuota ostettujen pelaajien listaa tutkailin, niin vähän pisti silmään aivan älytön ostettujen hyökkääjien määrä, mutta keskikenttäpelaajat loistivat poissaolollaan. Sitten vastustajani lähti viikon ystävyysotteluun 5-2-3 -taktiikalla ja täysin sekoitetulla kokoonpanolla, mitä pidin erittäin outona valintana. Selkeästikin tarkoituksena oli saada oma pelini sekaisin olemalla paljastamatta joukkueen todellista tasoa, koska kaikkien noiden ostojen ja myyntien jälkeen vastustajan tason arvioiminen oli täysin mahdoton tehtävä.
*****************
Noh, siten lauantaina omat pelkoni kävivät toteen vastustajan lähtiessä peliin tuolla samalla 5-2-3 -taktiikalla ja vastahyökkäyksillä. Pidin tuota tietysti edelleenkin outona valintana (eikö 4-3-3 olisi toiminut paremmin?), mutta samalla pelkäsin oman hyökkäykseni ja puolustukseni riittävyyttä, koska vastustajalla tiesin varsinkin hyökkäyksen olevan pelottavan kovan kaikkien ostettujen hyökkääjien jälkeen.
Myös vastahyökkäystaktiikan seurauksena tulevat vastahyökkäyspaikat (kolme kappaletta) pelottivat. Tämän osalta peli alkoikin juuri niin huonosti, kuin osasin pelätäkin ja 40 minuutin plin jälkeen peli olikin 0-3 vierailijoille. Kaikkein huvittavin oli vastustajan toinen maali joka syntyi vastahyökäyksestä tilanteessa, jossa oma joukkuueni oli juuri kääntänyt pelin keskustasta laidalle taktiikkani mukaisesti. Tämä paikka jäi siis saamatta ja tilanteesta tulikin vastahyökkäys vastustajalle. Enpä ole koskaan aikaisemmin vastaavaan törmännyt.
Tässä vaiheessa olin jo hyvin valmis heittämään pyyhkeen kehään, mutta sitten jotain yllättävää tapahtui (jos sitä nyt voi yllätykseksi sanoa, kun tiesin tämän olevan vasta vastustajan toinen peli kyseisellä taktiikalla): Vastustajan kokoonpanokokemus tippui välttävään viimeiseksi reiluksi viideksi minuutiksi.
Puoliajan lopun paikat jakautuivatkin minulle 3-1, vaikka koko aikaisemman pelin paikat olivat menneet vastustajalle 0-3 (kaikki maaliin tietysti). Paikoistani ensimmäinen oli normaali maalipaikka keskeltä, joka ei tuottanut tulosta, mutta seuraava paikka tuottikin jo nopean erikoistapahtuman ja tästä kavennuksen 1-3.
Puoliajan kaksi viimeistä minuuttia olivat sitten koko ottelun tärkeimmät. Ensin vastustaja sai omaan tapaani nopean erikoistapahtuman kautta maalipaikan, mutta oma nopea keskikenttäpelaajani esti tämän paikan realisoitumisen. Tästä peli 1-4:ään ja peli olisi ollut käytännössä ohi, mutta sitten puoli minuuttia ennen puoliaijan loppua sain "kyseenalaisen" vapaapotkun, josta joukkueeni tykitti 2-3 -kavennuksen ja tästä tilanteesta sitten puoliajalle. Puoliaikaa hallitsi Citystars 89 prosenttisesti...
**********************
Onnekseni olin ennen ottelua tehnyt käskyt, joilla pystyisin siirtymään huomattavasti hyökkäävämpään taktiikkaan, koska luonnollisestikaan tuollaisella hallinnalla niillä parilla prosentilla, jotka saan esim. peluuttamalla laitureita normaaleina ei ole mitään merkitystä verrattuna pariin prosenttiin enemmän hyökkäystehoja peluuttamalla laitureita hyökkäävinä.
Toinen puoliaika olikin aivan yhtä maalia joukkueeni hakiessa epätoivoisesti tasoitusta (paikat 3-0). Yksi puoliajan jälkeen käyttöön ottamistani käskyistä oli hyökkääjän siirtäminen laitaa tukevaksi, joten toivoin vain, että saisin edes sen yhden paikan tuolta laidalta, ja lopulta 68 minuutin pelin jälkeen se paikka siunaantuikin joukkueeni kääntäessä pelin jälleen laidalle. Maalintekijänä kapteenini, USA:n maajoukkuepelaaja, Charles Mcnutt ja peli tasan 3-3.
Tässä vaiheessa aloin vain toivoa jatkoaikaa, koska tiesin suurimman osan vastustajan puolustajista olevan vain kelvollisia kestävyydeltään, kun taas suurin osa omista pelaajistani oli vähintään hyviä tällä osa-alueella. Pelin loppu ei mitään suuria jännityksen hetkiä tarjonnutkaan paitsi, että Mcnutt järjesti jälleen yhden paikan lisää, mutta tällä kertaa hyökkäys tuli ikävä kyllä väärältä laidalta ja tilanteesta ei maalia. Näin ollen peli meni jatkoajalle tilanteesta 3-3. Vastustajan järjestäytyminen tässä vaiheessa oli hyvällä tasolla.
*******************
Jatkoaika käynnistyi voimakkaan keskikenttäpelaajani negatiivisella sääerikoistapahtumalla ja tässä vaiheessa sai taas vähän jännittää, koska aika usein itselleni on käynyt niin, että puolustajan tai keskikenttäpelaajan negatiivisen erikoistapahtuman jälkeen seuraava paikka on heti välittömästi omissa, mutta tällä kertaa näin ei onneksi käynyt.
Tämän jälkeen jatkoajan ensimmäinen puolisko pelailtiin vain pois ilman mitään mainittavan arvoista ja oma pulssini alkoi taas pikku hiljaa kohota, koska tiesin, että rankkarit ovat kuitenkin aina enemmän tai vähemmän arpapeliä, vaikka totta kai luotinkin omien pelaajieni erikoistilannetaitoihin ja kokemukseen (tällä kertaa olin sentään muistanut valita omat vetäjäni).
Sitten lopulta 109 minuutin pelin jälkeen minulle tuomittiin kulmapotku ja vihdoinkin tuntui siltä, että jännitys laukeaisi, kun pääpelitaitoinen puolustajani puski pallon varmasti verkon perukoille. Peli 4-3, ja sitten kun vielä minuutin päästä sain toisen paikan niin tuntui, että peli olisi taputeltu, mutta vielä mitä. Vastustajani sai ensimmäisen vastahyökkäyksensä 70 minuuttiin ja sinnehän se tasoitusmaali meni. Jo toinen vastahyökkäysmaali vapaapotkusta. (Jotain tuolle oman veskani erikoistilannetaidolle on tehtävä!)
Lopulta pelin viimeiset viisi minuuttia ennen rankkareita: Vastustajani erikoistilannemies ottaa kortin pelin viivyttämisestä ja minuutti tästä niin heidän kokoonpanokokemuksensa tippuu taas, tällä kertaa kelvolliseen. Tästä taas minuutti eteen päin (117 minuuttia pelattu) ja saan maalintekopaikan keskeltä. Pelin tässä vaiheessa kelvollinen keskushyökkäys vastaan loistava keskuspuolustus. Foxtrickin mukaan todellinen maalintekotodennäköisyys 14 %:a, mutta niin vain sinnehän se menee! Peli 5-4 kun kolme minuuttia jäljellä ja tällä kertaa se johto myöskin pitää eli paikkani kolmosdivarissa on turvattu toiseksikin kaudeksi.
**********************
Ensikaudesta tulee tosin varmasti vieläkin vaikeampi, koska divarista puuttuu heittopussi, jollainen siellä viimekaudella oli ja lisäksi divariin tippunut joukkue on aivan älytön: TSI jotain 2,5 miljoonaa ja palkat reilusti yli puoli miljoonaa eli vie palkkakuninkaan tittelin minulta selkeästikin. Luotan toki edelleen omaankin tekemiseeni, mutta helppoa siitä ei varmastikaan tule taaskaan.
*******************
Disclaimer: Eilen tuntui vähän siltä, että otan tämän pelin varmaan välillä vähän liiankin tosissaan, koska 40 minuutin pelin jälkeen tuntui tosissaan siltä, että viikonloppu on pilalla, mutta hyvinhän siinä sitten lopulta kävi :)
Eikä se putoaminenkaan mikään maailmanloppu olisi ollut, mutta lähinnä vain olisin joutunut silloin tekemään todennäköisesti joitain ihan kunnon rakennemuutoksia, koska joukkueeni olisi aivan liian kallis neloseen.
