Tosin pitää muistaa, että Anaheimin olisi selvitettävä ensin tiensä playoffeihin, jotta Perryllä on hyvät mahdollisuudet tähän palkintoon. En tiedä onko milloinkaan playoffien ulkopuolelle jääneen joukkueen pelaaja voittanut Hart Trophyä, mutta kyllä se ainakin selvästi heikentää pelaajan mahdollisuuksia tähän palkintoon, jos ei pysty johdattamaan joukkuettaan playoffeihin.
En muista onko, mutta ainakin lähellä on ollut, kuten esimerkiksi Jose Theodore ja Montreal kaudella 2001-02. Tuolloinhan Theodore voitti Hart Trophyn, vaikka Montreal oli NHL:ssa vasta 18. paras joukkue ja viimeinen Itäisestä konferenssista joka meni playoffeihin. Kakkoseksi sijoittui tuolloin Jarome Iginla. Iginla'han keräsi itse asiassa täsmälleen saman määrän ääniä kuin Theodore (molemmilla 434 ääntä), mutta jäi kakkoseksi saamalla ykkösääniä vähemmän (26-23). Iginlan Calgary oli tuolla kaudella NHL:ssä vasta 22. paras joukkue ja Läntisessä konferensissa 79 pisteellä vasta 11. paras.
Mitä tulee tähän kauteen, niin Perryn kokonaismerkitys omalle joukkueelleen on ollut vähintään yhtä suuri kuin Daniel Sedinilla Vancouverille. Daniel Sedinin merkitystä tässä kisassa syö hyvin menestynyt joukkue, sillä löytyy Canucks-faneja, jotka sijoittavat hänet pelkästään Vancouverissa Henrik Sedinin, Luongon ja jopa Keslerin taakse neljänneksi, kun puhutaan miehen kokonaismerkityksestä joukkueelle.
Silti veikkaan, että Daniel tulee olemaan hyvinkin mahdollinen voittaja. Tärkeimpänä tekijänä se, että hän tullee voittamaan pistepörssin ja tekee sen mahdollisesti selvästi. Hän rikkoi 40 maalin rajan, on jaetulla ykkössijalla voittomaaleissa, johtaa ylivoimamaaleja ja hänellä on selvä johto tärkeissä pelien avausmaaleissa (esimerkiksi Vancouverin kauden saldo on 40-2-6 peleissä, joissa joukkue on tehnyt avausmaalin). Lisäksi Daniel on erinomainen syöttäjä ja mainettaan parempi puolustava hyökkääjä (vaikka ei Vancouverissa alivoimaa pelaakaan).
Näissä keskusteluissa nousee usein esiin se, että lähes jokaisesta pelaajasta löytyy ns. negatiivisia asioita. Daniel Sedin hyötyy joukkueestaan ja kaksoisveli Henrikista liikaa, Stamkos hyötyy St. Louisista, Perryn kautta pelataan huomattava määrä tilanteita Anaheimissa ja hän ottaa liikaa kakkosia (NHL:n hyökkääjistä vain Ottilla ja Cookella on enemmän), Thomas on pelannut liian vähän, Rinne pelaa erinomaista puolustuspeliä pelaavan joukkueen takana jne.
Oma ääneni menee nimimerkki Henkan tavoin Luongolle, joka on pelannut uransa parasta kiekkoa tällä kaudella. Tosin Luongollakin on "negatiiviset puolensa": Hän pelaa tämän vuoden runkosarjan parhaan joukkueen takana ja myös kakkosvahti Schneiderilla on loistavat tilastot (15-3-2, 2.16 päästettyä maalia pelissä ja 93%).