On sinänsä ihan kiva että viime aikoina Ahon toimimmasta on löydetty ainakin muutaman kirjoittajan taholta positiivistakin. En minäkään usko että hän olisi ihan niin huono kuin pahimmillaan pelätään.
Aho on tehnyt virheitä. Niin tekevät kaikki urheilutoimenjohtajat, sillä menestyvän joukkueen rakentaminen on haasteellinen tehtävä. Kritiikissä olisi hyvä muistaa se, ettei joukkueenrakennus ole yhden miehen soolohomma, vaan useamman henkilön yhteistyöntulos. Kärppien kohadalla se on tarkoittanut toimitusjohtaja Juha Junnoa, urheilutoimenjohtaja Harri Ahoa, senhetkisestä päävalmentajaa, Kärppien hallituksen puheenjohtajaa ja toki koko hallitusta, pelaaja-agentteja, pelaajatarkkailijoita ja hankintalistalla olevia pelaajia sekä heidän läheisiään. Vaikuttavia tekijöitä on paljon. Tämän vuoksi olen hivenen ihmeissäni täällä vallitsevasta asenteesta, jossa Aho hommaa Kärppiin huonot vahvistukset ja Marjamäki sekä Junno hyvät. Tai en minä ihmeissäni ole, sillä kyllähän sylkykuppi on hyvä olla olemassa.
Harri Aho aloitti toimensa Kärpissä kesken kauden 2009-2010. Kärpät eli tuolloin väljähtyneisyyden aikakautta. Jälkeenpäin Juha Junno on tunnustanut tuon aikakauden olemassa olon ja sen haasteet. Mukavoituminen ja vaatimustason lasku johtivat neljään peräkkäiseen menestyksettömään kevääseen. Ei ollut helppo työympäristö tuo myöskään urheilutoimenjohtajalle. Toki voidaan sanoa, että Aho olisi voinut konahtaa ja laittaa asiat kuntoon. Ehkäpä tuo on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Juha Junno oli kuitenkin koko laivan kapteeni. Kyllä minä laitan tämän neljä vuotta kestäneen surkean ajanjakson ennemmin koko organisaation piikkiin kuin Harri Ahon. Aho kantakoon vastuusta oman osansa.
Onneksi Kärpät viimein tunnisti ja tunnusti pöhöttyneisyytensä ja teki korjausliikkeen. Tämän herätyksen seurauksena Kärpät palkkasi päävalmentajakseen Lauri Marjamäen. Tätä päätöstä Marjamäen palkkaamisesta oli tekemässä myös Harri Aho. Yhteistyö seurajohdon ja Marjamäen kanssa toimi loistavasti. Tuon yhteistyön seurauksena Kärpät palasi menestyväksi seuraksi kolmeksi peräkkäiseksi vuodeksi, vaikka pronssikausi 2015-2016 lievä pettymys olikin. Tästä menestyksen ajanjaksosta kiitos kuuluu koko organisaatiolle. Aho saakoon kunniasta oman osansa.
Päättynyt kausi oli pettymys. Tulevaisuus näyttää, oliko kyseessä uuden mukavoitumisaikakauden alku, vai kertaluontoinen hutilaukaus. Kausi oli monessa suhteessa poikkeuksellinen, enkä Ahon päätä ole pölkylle laittamassa, vielä. Suuri vaihtuvuus, valtaisat loukkaantumiset ja Junnon riskinotto päävalmentajavalinnassa toivat kauteen omat suuret haasteensa. Olen samaa mieltä monien nimimerkkien kanssa siitä, että tuleva kausi näyttää paljon. Se näyttää paljon koko organisaatiosta ja toki erityisesti Harri Ahosta.
Loppuun haluan todeta, etten minä ole laikaisemassa maton alle niitä huonoja pelaajahankintoja, joissa Harri Aho on ollut mukana. Hänellä on joukkueen rakentamisessa tärkeä rooli samoin kuin sopimusneuvotteluissa. Sopimusneuvottelut ovat muuten käsittääkseni Ahon iso vahvuusalue. Iso syy siihen, miksi hän Hillin aikanaan syrjäytti. Yhtäkaikki, pelaajahankinnoissa on tästä edespäin tultava parempaa jälkeä. Ahon on pystyttävä parempaan. En usko, että Virkkusen ja hallituksen luotto on loputon. Halusin kuitenkin tuoda esille vähän laajempaa kokonaisuutta joukkueen rakennuksen taustalla kuin pelkästään yksittäisten pelaajahankintojen onnistumisten tarkastelu.