Harrastuksena kävely

[Straight Edge]

Ei tainnut olla kävelyharrastukselle omaa ketjua? Kävelyhän on mitä mainioin liikuntamuoto, ja hiukan kärjistäen jokaisen harrastettavissa kelillä kuin kelillä.

Ite myös sauvakävelen, mutta jostain syystä melko harvoin. Tuo on ehkä vähän jopa unohtunutkin taas, aivan hyvin voisi ottaa sauvat useamminkin käyttöön. Lenkkini ovat yleensä jossain 6-12 km välillä, kävellessäni kuuntelen aina äänikirjoja tai podcasteja.

Kaipaan tosi vähän vaihtelua. Saatan aivan hyvin käydä kiertämässä samaa kävelylenkkiä kerta toisensa jälkeen, kun taas vaimon saa mukaan ainoastaan silloin, kun on tarjolla uusi kiva reitti. Toki tässä onkin suuri ero - itse kävelen pääasiassa liikunnan vuoksi, hän sitten taas uusien maisemien vuoksi.

Joskus haluaisin lähteä jollekin pyhiinvaellusmatkalle tai vastaavalle, jossa vaan…noh, kävellään. Vaikka muutaman viikonkin askeltaisi menemään, onhan reittejä kaiketi Suomessakin. Kiehtoo myös joku pidempi metsäpolkupatikointi, toki tuo menee sitten enempi vaellushommiksi. Kiinnostaa toki nekin.

Entä itse? Miten, missä ja milloin? Ja varsinkin - miksi?

 

[Soutukorva]

Teen kävelylenkkejä melkein läpi vuoden. Kesällä yleensä kävely jää tauolle. Syksyllä ja talvella tykkään kävellä ja nauttia niistä harvoista valonsäteistä mitä aurinko tarjoilee. Kesällä valoa piisaa siinä määrin, että siitä ei tarvitse erikseen lähteä nautiskelemaan. Kävelyni on siis ennen kaikkea ulkoilua ja luonnonvalosta nauttimista.

 

[UnenNukkuja]

Löytyipä itselle passeli ketju. Kiitos aloituksesta. :)

Minulla siis syystä tai toisesta on jonkinlaista arkuutta fillarointiin ja ajokortti ei ole oikein haavekaan sairauteni takia. Eli kävelen tai kuljen julkisilla moniin paikkoihin. Onko tuo aina siis harrastustakaan.

Hyötykävelen esim. kauppareissuja sen verran, että lenkkeily saattaa tuossa unohtua. Toisaalta sitten on hyvä lähteä jonnekin tunniksi "haahuilemaan". Haahuilemaan, koska lenkeilläni ei aina ole mitään päämäärää tai reittiä. Aina kesken reissun löytää jonkun uuden polun tai kadun, jonka kautta voikin sitten tehdä uuden lenkin.

On minullakin toki kerrat, kun tarvitsen nimenomaan reippaampaa lenkkiä ja silloin se meinaa olla vähän sama ympyrä.

Joskus haluaisin lähteä jollekin pyhiinvaellusmatkalle tai vastaavalle, jossa vaan…noh, kävellään. Vaikka muutaman viikonkin askeltaisi menemään, onhan reittejä kaiketi Suomessakin. Kiehtoo myös joku pidempi metsäpolkupatikointi, toki tuo menee sitten enempi vaellushommiksi. Kiinnostaa toki nekin.

Suomessa reittejä riittää, itse haluaisin harkita jotain hieman tällaista myös. Metsäpoluista pidän täällä jo ihan kaupungissa, mutta isompi vaeltelukin olisi mielenkiintoista kokea. Aloitteluksi riittäisi ihan vaikka Nuuksio Espoossa, tuonne osaan jopa julkisilla matkustaa.

 

[Peter Pocklington]

Lasken itseni nykyään kävelijäksi, koska mulla ei oikein alaselkä, nilkat ja oikea polvi tykkää juoksemisesta, joten pallopelit, yms. piti jättää rauhaan joku reilu 10 vuotta sitten. Vaihtoehtoisena liikuntamuotona oli pitkään vain kuntopyörän polkeminen, mutta sitä ei mielenterveys kahta kertaa viikossa useammin kestä.

Silloiselta asuinpaikkakunnalta löytyi mukavat portaat ja aloin kävellä niitä ylös ja alas. Portaiden hyvä puoli on siinä, että syketasoa ja rasitustasoa saa helposti säädeltyä; jos haluaa pitkän, yleiskuntoa kohentavan treenin, niin nykyään kävelen ehkä vain 80 porrasta 120:stä ja maksimisyke pysyttelee koko ajan kohtuullisena ja kävelyä jaksaa sen 45 minuuttia, kun alaspäin tullessa ehtii palautua kohtuullisen hyvin.

Yleensä tosin kävelen lähialueen portaat ylös asti, välittömästi alas ja sen jälkeen ilman lepoa meno alkaa uudelleen eli tavoittelen sellaista HIIT-tyyppistä treeniä. Yleensä kuuden kierroksen jälkeen jalat on jo sen verran hapoilla, että taputtelen itseäni olkapäälle ja painun kotiin.

 

[SM84]

Itsellä tulee harrastettua juoksua, hiihtoa ja pyöräilyä. Pyörällä ajelen pitkälti työmatkat ja toisinaan tulee tehtyä maastolenkkejä. Joinakin päivinä tekee mieli liikkua rauhallisemmin ihan jo palautumisenkin takia, niin silloin kävely on mitä parhain liikuntamuoto. Laittaa hyvää musiikkia tai podcastia kuulumaan, niin kävely- ja juoksulenkit kuluu mukavasti.

Vapaapäivinä saatan tehdä kävelylenkin aamupäivällä ja iltapäivällä juoksulenkin tai toisinpäin ihan fiiliksestä riippuen. Tai sitten korvaan jommankumman lenkin pyörälenkillä. Yleensä kävelylenkit ovat noin tunnin-puolentoista mittaisia, riippuen miten on aikaa.

Alustalla ei ole varsinaisesti väliä, välillä on mukava käydä maastossa poluilla tai latupohjilla kävelemässä. Kotini lähistöllä on paljon hyviä ja haastaviakin maastoja, joissa tehdä erilaisia lenkkejä. Joskus työpäivän jälkeen jos on vähemmän aikaa, niin teen hieman lyhyemmän kävelylenkin asfaltilla.

Kävelysauvojen hankkimista olen miettinyt, mutta vielä ei ole tullut ostettua. Vielä jonakin päivänä.

 

[K.A.H]

Ei tainnut olla kävelyharrastukselle omaa ketjua? Kävelyhän on mitä mainioin liikuntamuoto, ja hiukan kärjistäen jokaisen harrastettavissa kelillä kuin kelillä.

Ite myös sauvakävelen, mutta jostain syystä melko harvoin. Tuo on ehkä vähän jopa unohtunutkin taas, aivan hyvin voisi ottaa sauvat useamminkin käyttöön. Lenkkini ovat yleensä jossain 6-12 km välillä, kävellessäni kuuntelen aina äänikirjoja tai podcasteja.

Kaipaan tosi vähän vaihtelua. Saatan aivan hyvin käydä kiertämässä samaa kävelylenkkiä kerta toisensa jälkeen, kun taas vaimon saa mukaan ainoastaan silloin, kun on tarjolla uusi kiva reitti. Toki tässä onkin suuri ero - itse kävelen pääasiassa liikunnan vuoksi, hän sitten taas uusien maisemien vuoksi.

Joskus haluaisin lähteä jollekin pyhiinvaellusmatkalle tai vastaavalle, jossa vaan…noh, kävellään. Vaikka muutaman viikonkin askeltaisi menemään, onhan reittejä kaiketi Suomessakin. Kiehtoo myös joku pidempi metsäpolkupatikointi, toki tuo menee sitten enempi vaellushommiksi. Kiinnostaa toki nekin.

Entä itse? Miten, missä ja milloin? Ja varsinkin - miksi?

Erittäin hieno ketjunavaus. Kävely on mitä hienointa puuhaa.

Kaikista maailman liikuntamuodoista kävely sopii omalle temperamentilleni parhaiten, sillä kaikki liikunta joka tapahtuu pyörät alla on minulle liian nopeaa. En pidä esim. pyöräilystä.

Mieluiten kävelen mahdollisimman luomuna, eli mitä vähemmän varusteita sen parempi. Kuulokkeet pilaavat kävelyn omalla kohdallani. Haluan kuunnella luonnon ja ympäristön ääniä, ja mikään ei rentouta niin kuin kävely metsässä lintujen laulaessa. Se on ilmaista terapiaa ja meditaatiota. Nykyajan jatkuvassa ärsyketulvassa suosittelen jokaiselle kävelyä ilman kuulokkeita. Jättäkää puhelin kotiin. Selviätte kyllä takaisin kotiin ilmankin.

Kävelyssä ei ole mitään ylimääräistä, mutta samalla siinä on kaikki. On vain minä ja polku jota kulkea. Ajatukset rullaa ja moni asia selkiytyy kristallinkirkkaaksi kävellessä. Kerran kävelin 36 kilometriä, vain koska teki mieli kävellä. En tavoitellut sillä sinänsä mitään. Kesäpäivän voi viettää silläkin tavalla. Koin paahtavan helteen, ukkosen ja raekuuron, kuivattavan auringon. Kävelin maantien laitaa, kaupungin keskustaa, pellon vierustaa ja metsätietä. Pidin juomatauon metsälammen rannalla. Näin monen monta luontokappaletta. Kuka sanoo että kävely olisi tylsää? Sellainen joka ei ole läsnä hetkessä.

 

[Straight Edge]

Erittäin hieno ketjunavaus. Kävely on mitä hienointa puuhaa.

Kaikista maailman liikuntamuodoista kävely sopii omalle temperamentilleni parhaiten, sillä kaikki liikunta joka tapahtuu pyörät alla on minulle liian nopeaa. En pidä esim. pyöräilystä.

Mieluiten kävelen mahdollisimman luomuna, eli mitä vähemmän varusteita sen parempi. Kuulokkeet pilaavat kävelyn omalla kohdallani. Haluan kuunnella luonnon ja ympäristön ääniä, ja mikään ei rentouta niin kuin kävely metsässä lintujen laulaessa. Se on ilmaista terapiaa ja meditaatiota. Nykyajan jatkuvassa ärsyketulvassa suosittelen jokaiselle kävelyä ilman kuulokkeita. Jättäkää puhelin kotiin. Selviätte kyllä takaisin kotiin ilmankin.

Kävelyssä ei ole mitään ylimääräistä, mutta samalla siinä on kaikki. On vain minä ja polku jota kulkea. Ajatukset rullaa ja moni asia selkiytyy kristallinkirkkaaksi kävellessä. Kerran kävelin 36 kilometriä, vain koska teki mieli kävellä. En tavoitellut sillä sinänsä mitään. Kesäpäivän voi viettää silläkin tavalla. Koin paahtavan helteen, ukkosen ja raekuuron, kuivattavan auringon. Kävelin maantien laitaa, kaupungin keskustaa, pellon vierustaa ja metsätietä. Pidin juomatauon metsälammen rannalla. Näin monen monta luontokappaletta. Kuka sanoo että kävely olisi tylsää? Sellainen joka ei ole läsnä hetkessä.

Itselleni kävely äänikirjaa kuunnellen on mitä rentouttavin hetki. Mutta jos lähtisin pyhiinvaellusreitille, niin se pitäisi kokea ilman ärsykkeitä.

 

[K.A.H]

Itselleni kävely äänikirjaa kuunnellen on mitä rentouttavin hetki. Mutta jos lähtisin pyhiinvaellusreitille, niin se pitäisi kokea ilman ärsykkeitä.

Kukin tyylillään tietenkin. Jos se on sinulle hyvä niin sitten asia on niin. Ajatukseni vain on, että monille ihmisille kävely ilman mitään laitteita tulee suorastaan lääkärin määräyksestä. Niin valtavassa ärsyketulvassa ja kiireessä elämme nykyään, että aivot käyvät monilla ylikerroksilla.

 

[Rinksu]

Mieluiten kävelen mahdollisimman luomuna, eli mitä vähemmän varusteita sen parempi. Kuulokkeet pilaavat kävelyn omalla kohdallani. Haluan kuunnella luonnon ja ympäristön ääniä, ja mikään ei rentouta niin kuin kävely metsässä lintujen laulaessa.

Tuosta aivan talon vierestä lähtee baanaa jos johonkin suuntaan. On paitsi latupohjaa, myös maastopyörälenkkiä, jota taivaltaa.

Sitten on tuossa pikkukunnan keskustassa myös kavelytietä. Halutessaan voi venyttää kävelylenkin vaikka kuinka pitkäksi.

Sama mullakin, kävellessä sitä haluaa rentoutua täysin ja kuulokkeet ovat kotona ja kännykkä visusti taskussa. Luontoahan sitä haluaa katsella.

Aika aktiivisesti käyn salilla ja sähköpyörälläkin tulee lenkkiä ajeltua, joten kävely on sitten sitä palauttelevaa liikuntaa ja rentoutumista varten. Oikeastaan kaikkina muina vuodenaikoina kuin sen pahimman rospuuton aikaan tuota tulee viikoittain enemmän ja vähemmän tehtyä.

Jonkin verran sitä on tullut myös patikoitua kansanpuistoja ja teltat ja trangiatkin löytyy. Parhaimmillaan päiväetapit jotain 25 km luokkaa.

Joskus pitäis vielä saada aikaiseksi useammankin yön mittainen patikointiretki, tähän asti on menty vielä yhden yön yöpymisillä.

Mutta onhan se kävely oikein hyvä liikuntamuoto. Oli sitten pelkkää samoilua luonnossa, patikkaa, sauvakävelyä tai portaita.

 

[Straight Edge]

Löytyykö nastakenkiä? Itellä nastoitetut juoksukengät (joita oon kyllä käyttänyt valitettavan vähän), sekä nilkkurimalliset Icebugit. Ne onkin ollut käytössä erittäin paljon, ja melko lailla tiensä päässä jo.

 

[vilperi]

Kävely on tärkeä liikuntamuoto myös minulle. Kun en ole löytänyt muitakaan liikuntamuotoja niin kävelyä tulee harrastettua melko paljon. Tuollaiset neljä puolen tunnin kävelylenkkiä tulee tehtyä viikon aikana.

Joskus kävely on hyötyliikuntaa, tulee käveltyä paikkaan a ja sieltä takaisin. Tai sitten tulee mentyä vaikka klubitalolle aamulla bussilla ja sieltä pois kävellen. Klubitalolta on kotiin matkaa noin puoli tuntia, etenkin kun pitkittää hieman kävelymatkaa.

Kävelylenkkejä kun teen niin minulla on kolme lenkkiä joita tykkään tehdä. Etenkin yhdestä kävelylenkistä on tullut minulle mieluinen ja teen sitä useasti. Kävelylenkit on noin puolen tunnin pituisia ja tykkään niitä tehdä sen neljä kertaa viikon aikana. Joku liikuntasuositushan on että liikkuisi ainakin puoli tuntia kerrallaan ja viisi kertaa viikossa. Melkein yllän tuohon suositukseen.

Kävely on tärkeä liikuntamuoto tosiaan. Liikuntaa on tärkeä harrastaa, pysyy yleiskunto hyvänä ja erilaiset arvot myös hyvinä. Esimerkiksi diabeteksen takia on hyvä harrastaa liikuntaa.

Kävelylenkit on usein identtisiä toistensa kanssa. Joskushan se on pakkopullaa lähteä lenkille mutta kyllä se lenkkeily on sitten myös palkitsevaa. Usein on kuullokkeet korvilla ja kuuntelen samalla jotain radiokanavaa.

 

[Hawk #22]

Mahtava ketjunavaus @Straight Edge!

Teen töitä lähinnä etänä kotitoimistolla, joten liikunta oli jäänyt valitettavan vähäiseksi. Noin 1,5 vuotta sitten kuitenkin sain joululahjaksi kävelymaton (eli juoksumatto ilman telineitä) ja kävelen joka arkipäivä vähintään 10 kilometriä työpäivän aikana, ihan joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Alkuun tuossa kesti noin 3,5 tuntia kun kävelyvauhti oli maltillinen 3 km/h, mutta nykyään kävelynopeus on noussut niin paljon, että pystyn kävelemään 5 km/h vauhdilla ilman, että se vaikuttaa työntekoon millään tavalla. Toki ajoitan kävelyt yleensä palavereiden päälle tai muuten rauhallisemmille tunneille, jotta ei muutenkaan vaikuta keskittymiseen, mutta on kyllä ollut elämäni paras lahja. Sinänsä myös hauska huomata, että kun silloin tällöin käyn toimistolla, päivän liikuntamäärä putoaa radikaalisti ja sen huomaa kyllä heti kropassa.

Muuten kävelyä tulee hyötyliikuntana (kauppareissut, lapsen päiväkodista noutamiset) ja frisbeegolfatessa, eli en nyt pelkästään sisällä kävele, mutta ns. toimistokävely on kuitenkin se merkittävin kävelyharrastuksen muoto.

 

[hihhu]

Ei tainnut olla kävelyharrastukselle omaa ketjua? Kävelyhän on mitä mainioin liikuntamuoto, ja hiukan kärjistäen jokaisen harrastettavissa kelillä kuin kelillä.

Ite myös sauvakävelen, mutta jostain syystä melko harvoin. Tuo on ehkä vähän jopa unohtunutkin taas, aivan hyvin voisi ottaa sauvat useamminkin käyttöön. Lenkkini ovat yleensä jossain 6-12 km välillä, kävellessäni kuuntelen aina äänikirjoja tai podcasteja.

Kaipaan tosi vähän vaihtelua. Saatan aivan hyvin käydä kiertämässä samaa kävelylenkkiä kerta toisensa jälkeen, kun taas vaimon saa mukaan ainoastaan silloin, kun on tarjolla uusi kiva reitti. Toki tässä onkin suuri ero - itse kävelen pääasiassa liikunnan vuoksi, hän sitten taas uusien maisemien vuoksi.

Joskus haluaisin lähteä jollekin pyhiinvaellusmatkalle tai vastaavalle, jossa vaan…noh, kävellään. Vaikka muutaman viikonkin askeltaisi menemään, onhan reittejä kaiketi Suomessakin. Kiehtoo myös joku pidempi metsäpolkupatikointi, toki tuo menee sitten enempi vaellushommiksi. Kiinnostaa toki nekin.

Entä itse? Miten, missä ja milloin? Ja varsinkin - miksi?

Jos haluaa polkupatikointia vähäisemmällä vaelluskulmalla, niin varaustupia löytyy monesta paikasta, jolloin pärjää vähemmällä tavaramäärällä, kun ei tarvitse kuin hätämajoittumiseen varautua.


Itse kävelen yleensä siksi, että silloin saa ajateltua asioita.

 

[rottamies]

Turussa on pyhiinvaelluskeskus jonka sivuilta löytyy kaikenlaista tapahtumaa, esimerkkinä vaikkapa pyhiinvaellusilta 28.8. (linkki Pyhiinvaelluskeskuksen sivulle tapahtuman tietoihin).
Tuossa ei nyt näytä olevan mitään etäyhteyttä mainittuna mutta jos kiinnostaa niin sieltä löytyy yhteystiedot myös josta voinee kysellä.

Itse en ole koskaan näille pyhiinvaelluksille osallistunut tai keskuksessa käynyt, mutta ajatus on kyllä hieno. Kaikenlaista sieltä löytyy, hiljaisia kävelyitä, lyhyitä ja pitkiä matkoja ja muutakin. Tuskinpa se kovin uskonnollistakaan on jos sellaista vierastaa, tai sitten voi sen osuuden ehkä sivuuttaa niin halutessaan.

 

[Krepo]

Itse aloitin kävelemään säännöllisesti löydettyäni podcastit. Erityisesti kuuntelen nfl aiheisia podeja. Keski kesää lukuunottamatta tulee käytyä kävelylenkillä lähes päivittäin. Kesäisin satunnaisesti, riippuu melko paljon siitä, että onko päivälle kalareissua. Sulan aikaan lähinnä metsässä, joka löytyy heti kotitaloni tien toiselta puolelta ja talvisin kävelyteitä ja tienvarsia pitkin. Tähän vuoden aikaan kävelen usein sieni/ marjapaikoille ja aikani keräilen metsän antimia, kunnes kävelen kotiin. Talvisin monasti otan repun selkään ja käyn kaupoilla kävellen.
1-2 tunnin reissuja teen yleensä. Talvisin monasti hölkkäilen ylämäet. Jotenkin tuosta tullut tapa.

Jotenkin noita podcasteja ei viitsi kotona kuunnella tekemättä muuta. Kokkaillessa ja nukkumaan käydessä kuuntelen kyllä. Napit korvilla matka taittuu kyllä joutuisasti, kun on mieluisaa kuunneltavaa. Ilman kuulokkeita harvemmin kävelen.

 

[SM84]

Löytyykö nastakenkiä? Itellä nastoitetut juoksukengät (joita oon kyllä käyttänyt valitettavan vähän), sekä nilkkurimalliset Icebugit. Ne onkin ollut käytössä erittäin paljon, ja melko lailla tiensä päässä jo.

Juoksukäytössä on Hokan nastalliset Speedgoatit, erinomainen kenkä muuten. Kävellessä tulee käytettyä Merrellin Thermo Rogue-mallia, siinä on kitkapohja. Hyvin on pito siinä riittänyt.

 

[Straight Edge]

Tuskinpa se kovin uskonnollistakaan on jos sellaista vierastaa, tai sitten voi sen osuuden ehkä sivuuttaa niin halutessaan.

Itsekin ajattelen, että tuo on enimmäkseen näiden tapahtumien nimi. Toki voihan näissä jotain uskonnollistakin olla, mene ja tiedä. Ei mulla sielu välttämättä happane jostain satunnaisesta hartaustilaisuudesta, vaikka tällainen synkkä metallimies olenkin.

 

[JKyykka]

Teen töitä lähinnä etänä kotitoimistolla, joten liikunta oli jäänyt valitettavan vähäiseksi. Noin 1,5 vuotta sitten kuitenkin sain joululahjaksi kävelymaton (eli juoksumatto ilman telineitä) ja kävelen joka arkipäivä vähintään 10 kilometriä työpäivän aikana, ihan joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Alkuun tuossa kesti noin 3,5 tuntia kun kävelyvauhti oli maltillinen 3 km/h, mutta nykyään kävelynopeus on noussut niin paljon, että pystyn kävelemään 5 km/h vauhdilla ilman, että se vaikuttaa työntekoon millään tavalla. Toki ajoitan kävelyt yleensä palavereiden päälle tai muuten rauhallisemmille tunneille, jotta ei muutenkaan vaikuta keskittymiseen, mutta on kyllä ollut elämäni paras lahja.

Itsekin olen joskus miettinyt, että tuollainen voisi olla aika kiva peli työpäiviin. Mutta sitten nopeasti ajatukset ovat menneet siiheen suuntaan, että tulisikohan siitä työnteosta kuitenkaan mitään, jos samalla pitää kävellä. Toki juurikin palavereihin tuo varmasti sopii erinomaisesti.

Itse tykkään kävellä. Paljon ollaan vaimon kanssa eri luontopolkuja ja kansallispuistoja viime vuosien aikana kierrelty. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus alkaa pidempiä vaelluksiakin tekemään.

 

[Motti-Masa]

Tuossa keväällä hoksasin, että kävelylenkit ovat jossain määrin tehottomia ja aavistuksen ajan hukkaa, jos ei ole vastusta, jos syke ei nouse tarpeeksi. Niinpä käyn nykyään kävelemässä lähellä kuntoportaissa. Nousen keinotekoisesti kasatun mäen päälle portaita pitkin (90 askelmaa) tai polkuja pitkin. Ylös, alas, ylös. Kyllä siinä portaat laittaa puuskuttamaan ja vähitellen kunto nousee ja se kävelykin muuttuu vähitellen jo hölkkäämiseksi aina välillä.

Edit. Olen kyllästynyt kuulokkeisiin, koska aina niistä syntyy pientä tinnitystä / huminaa korviin kuuntelun jälkeen. Niinpä mulla on vaan puhelin kourassa ja siinä soi podcast. Kun ei ole autoliikennettä lähellä, niin hyvin kuuluu noinkin ja valitsen polut ja portaat vähän tilanteen mukaan siten, ettei muiden ihmisten tarvitse kuulla minun podcastiä.

 

[Hawk #22]

Itsekin olen joskus miettinyt, että tuollainen voisi olla aika kiva peli työpäiviin. Mutta sitten nopeasti ajatukset ovat menneet siiheen suuntaan, että tulisikohan siitä työnteosta kuitenkaan mitään, jos samalla pitää kävellä. Toki juurikin palavereihin tuo varmasti sopii erinomaisesti.

Itse tykkään kävellä. Paljon ollaan vaimon kanssa eri luontopolkuja ja kansallispuistoja viime vuosien aikana kierrelty. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus alkaa pidempiä vaelluksiakin tekemään.

Onhan tuossa totutteluaikaa, eli itselläni meni pari viikkoa ettei kävely vaikuttanut enää työntekoon millään tavalla ja nyt ei tuota kävelyä edes ajattele ollenkaan. Ja toki hitaampi vauhti alkuun oli ihan ehdoton asia, eli pääsin tuohon nykyiseen 5 km/h vauhtiin noin vuodessa ja sen jälkeen ei olekaan ollut enää tarvetta nostaa vauhtia. Mutta palavereissa tuo on varmasti turvallisin aloittaa, jos haluaa ottaa kokeiluun, ja itsekin joudun silloin tällöin laittamaan kävelymaton pois päältä hetkeksi, jos keskittyminen meinaa herpaantua liikaa.

 

[Pavlikovsky]

Erinomainen ketjunavaus. Kävely jos mikä on terveysteko ja väittäisin, että kenelle vain. Ihminen on luotu evoluution muokkaamana liikkumaan ja liikkumaan nimenomaan jalkojen avulla pitkiäkin siirtymiä, koska anatomiamme sietää sen (jalkaterän luut, nilkan toiminta, lihasmekaniikka ym). Ikävä puoli on vain se, että etenkin länsimainen nykyihminen alkaa olla globaalisti niin passiivinen Suomi mukaan lukien, että alamme unohtaa liikkumisemme varhaisimman kivijalan eli kävelyn joka on liikuntaa autenttisimmillaan.

Kävely ei vaadi mitään muuta kuin mukavat kengät ja tiereittiä, jota Suomesta luulisi löytyvän kylästä jos toisestakin. Kävelyn hyödyt on lukemattomat aina tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnista mielenterveyteen unohtamatta sydämen toimintaa. Erittäin monelle ihmiselle kävely on itseasiassa rasitustasoltaan juuri oikeaa vauhtia kehittämään peruskestävyyttä sykkeiden osalta ja aivan liian moni yrittää juosta peruskestävyyslenkkejään juosten, joka kostautuu ennen pitkää ja kiinnostus sakkaa. Kävelyä voi myös muokata eli portaat, mäet, luontopolut ja sitä rataa eli sykkeiden vaihtelua saa melko helpostikin aikaan.

Nykyinen yhteiskuntamme on määritellyt liikunnan melko kapeaksi verkkarit päällä pää punaisena huohottamiseksi milloin missäkin ympäristössä 1-1,5 tunnin ajan, jonka jälkeen "liikunta on suoritettu" ja istutamme perseemme penkkiin pahimmillaan useiden tuntien ajaksi. Arkiaktiivisuus ja kävely on lopulta helppo keino rikkomaan tuota passiivisuuden kierrettä vähäisissäkin määrin ja onneksi arkiaktiivisuus on otettu mukaan liikuntasuosituksiin. Ja istuminen jos mikä on helvetin epäterveellistä tutkimuksien mukaan pidempään jatkuessaan.

Yllättävän monet meistä ovat ikää ja sukupuolta katsomatta yllättävän passiivisia ja kävely- ja sitä kautta askelmäärämme ovat luvattoman heikkoja jopa niillä itseään liikunnallisina pitävillä, jotka jyräävät sen spinningtunnin uhmaten fysiikan lakeja, mutta jotka lopulta keräävät päivän aikana erittäin vähän askelia. Passiivisuudelta ei ole suojassa edes liikunnallinen ihminen tai urheilijakaan ja moni ei ymmärrä miten vähäistä sen intensiivisen liikuntatunnin aiheuttama kalorien kulutus on koko päivän perusaineenvaihdunnasta, kun sitä vertaa esimerkiksi aktiivisen ihmisen kävelyyn lyhyinäkin siirtyminä koko päivän ajalta.

Olemme helpottaneet arkeamme liikaa ja teknologia vähentää kävelymme jatkuvasti yhä minimaalisemmaksi kaiken maailman sähköskuuttien ja automaattiruohonleikkurien kautta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan liikuntatieteiden tohtorin Arto Pesolan luomuliikuntakirjat n. 10 vuoden takaa, jossa tätä ilmiötä avataan tutkimuksellisesti tarkasti. Erittäin mielenkiintoista luettavaa ja vaikka kirjat ovat 10 vuotta vanhoja, on aihe ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä vaikka me liikumme enemmän kuin koskaan eikä syömismäärämme ole vuosikymmenten aikana radikaalisti nousseet, niin miksi lihomme keskimäärin kilon vuodessa? Noh, arkiaktiivisuuden puute.

Vaikka harrastan perinteistä hikiliikuntaa ja vastusharjoittelua, niin olen pyrkinyt päivittäin yli 10 000 askeleen määriin, vaikkeivat ne edes ole mitään tieteen luomia askelmääriä. Käsittääkseni vähemmälläkin saa terveyshyötyjä jo. Pyrin kävelemään erikseen kävelylenkkejä, mutta myös muutamien kilometrien siirtymät myös kävellen sekä joskus jopa jättämään auton kauemmaksi ym., jotta kävelyä tulisi enemmän.

En usko, että kävelystä saadaan koskaan mitään trendilajia, mutta elämäntapana se olisi korvaamaton jokaiselle ketä siihen kykenee. Uskaltaisin väittää, että meillä olisi paljon vähemmän diabeteksen ja jopa masennuksen oireita ja diagnooseja, jos tuo 9000-10 000 tulisi täyteen yhä suuremmalla joukolla. Lähdenpä kävelemään.

 

[Straight Edge]

Edit. Olen kyllästynyt kuulokkeisiin, koska aina niistä syntyy pientä tinnitystä / huminaa korviin kuuntelun jälkeen.

Mä olen ollut tyytyväinen noihin luujohdekuulokkeisiin, onkohan ne nyt sitten nämä: Shokz OpenRun Pro -luujohdekuulokkeet, musta 189,99

 

[Zaster]

Turussa on pyhiinvaelluskeskus jonka sivuilta löytyy kaikenlaista tapahtumaa, esimerkkinä vaikkapa pyhiinvaellusilta 28.8. (linkki Pyhiinvaelluskeskuksen sivulle tapahtuman tietoihin).
Tuossa ei nyt näytä olevan mitään etäyhteyttä mainittuna mutta jos kiinnostaa niin sieltä löytyy yhteystiedot myös josta voinee kysellä.

Johanna Venhon kirjassa- Kotimatkoja Mari Leppäsen kanssa oli tästä Pyhiinvaelluskeskuksesta ja muutenkin aiheesta puhetta. Mari Leppänen, joka toimii siis nykyään Turun arkkihiippakunnan piispana, oli vuonna 2017 ollut miehensä Risto Leppäsen kanssa Espanjassa aurinkorannikolla kausipappeina ja olivat huomanneet miten suosittua pyhiinvaellus edelleen Espanjassa on.
Vuonna 2019 Mari Leppänen oli hiippakuntadekaanina kokoamassa Turun seudulta pyhiinvaelluksesta kiinnostuneita tahoja yhteen ja elvyttämässä tätä hienoa perinnettä.

Ansiokas ketjunavaus @Straight Edge.

Kävely kuuluu yhtenä kuntoilunmuotona myös omaan ohjelmistoon juoksemisen ja salilla käynnin ohella. Vaikka ei siinä aina kävellessä edes ajattele tuota kuntoilu puolta. Joskus vain töiden jälkeen on ole, että nyt on pakko saada happea, pakko päästä ulos. Mikä silloin onkaan mukavampaa kun rauhallinen kävely ihan tässä kotikulmilla. Ajatus kirkastii ja fiilis paranee.

Vaellusta on myös tullut harrastettua enemmän ja vähemmän aktiivisesti kohta kaksikymmentä vuotta. Suomi on siitä hieno maa että täällä on todella paljon merkittyjä reittejä joten ei tarvitse murehtia vaikka se kartalla ja kompassilla suunnistamine ei niin onnistuisikaan, eksymään noilla ei pääse.

 

[Siivu]

Terveisiä kävelyltä! Tulin juuri kotiin n.6km "työpäivänjälkeisiltä". Tekee etätyöaivoille mansikkaa ja kun pitää tahdinkin kohtuu rivakkana, niin fyysisyyttäkin tulee. Jalat eivät enää kestä juoksemista, mutta kävellessä pystyy hyvin säätelemään, vaikka reippaasti kulkeekin.

Dementiahiihtoa, aka sauvakävelyä suosittelen myös vilpittömästi etenkin päätetyötä tekeville. Sen oikein huomaa kropassaan, kun veri alkaa taas pitkän päivän jälkeen virrata hartioissa sopivan sauvakävelylenkin jälkeen. Tällainen toisen jalan hautaan juuri astunut kerää toki huvittuneita katseita, mutta mitä sitten? Reitille vielä sopivasti nousuja ja laskuja, niin vaikutus seuraavien päivien kökkimiseen työtuolissa on taattu.

 

[Rinksu]

Erittäin monelle ihmiselle kävely on itseasiassa rasitustasoltaan juuri oikeaa vauhtia kehittämään peruskestävyyttä sykkeiden osalta ja aivan liian moni yrittää juosta peruskestävyyslenkkejään juosten, joka kostautuu ennen pitkää ja kiinnostus sakkaa. Kävelyä voi myös muokata eli portaat, mäet, luontopolut ja sitä rataa eli sykkeiden vaihtelua saa melko helpostikin aikaan.

Ja tämä on muuten juuri näin. Eipä meistä varmaan kovin usea ole setvinyt aerobisia kynnyksiään sun muita ja voi olla, että ei niin kinnostusta olekaan.

Mutta se nyt on selvää, että useammalle se pk-alue on juuri siellä vähän vaihtelevamaastoisen kävelyn sykealueella. Samallahan tuo on mitä parasta rasvanpolttoa, suht alhaisilla sykealueilla ja pitkäkestoisella liikunnalla se rasvakin tirisee parhaiten. Tietysti oikeaa ravintoa unohtamatta.