Muinais-Hanoi nähty! Oli kyllä hyvä! Nämä kuultiin:
Tragedy
11th Street Kids
Oriental Beat
Boulevard Of Broken Dreams
Don't You Ever Leave Me
Motorvatin'
Malibu Beach Nightmare
Million Miles Away
Up Around The Bend
Hyvä setti!
Mielestäni homma toimi sen verran komeasti, että kiertuetta sopii odottaa. Gyp Casinon soittovireestä minulla ei ollut minkäänlaista hajua etukäteen, mutta komeasti äijä kannutti. Andykin oli varsin hyvässä vedossa. Välispiikit olivat välillä hieman sekavia, ja Michael yhdessä vaiheessa jopa leikillään tulkkasi niitä, mutta kun Andylle annetaan keppi käteen tosipaikassa, niin kyllä se homman hoitaa. Tosin yhdessä vaiheessa taisi olla vähän teknisiä ongelmia, kun Andy kävi näyttämässä kitaraa roudarille useampaan kertaan. Nasse hoiti kuitenkin kitarat sillä välin luotettavasti, vaikka soundi kuulostikin aika riisutulta.
Nyt vasta hiljalleen alkaa valjeta, että näin lapsuuteni suurimman suosikkibändin - sen elämässäni ensimmäisenä fanittamani bändin - niin alkuperäisessä kokoonpanossa kuin on mahdollista. Olo on aika hämmentynyt. Sen takia huomiot koko keikasta ranskalaisilla viivoilla:
- Dave Lindholm vieraana oli mahtava juttu näin Isokynä-fanille. Michael lauloi
Puhelinlasku on mun englanniksi ja Dave soitti kitaraa. Ennen tätä Michael kertoi, että nyt lavalle tulee yksi maailman kovimmista blueskitaristeista, ja heti arvasin, että Davehan sieltä tulee. Dave oli Michaelin spiikeissä myös kansallissankari ja maailman coolein mies. Ei tuo mennyt kyllä kovin kauaksi totuudesta.
- Jenni Vartiaisen kanssa Michael lauloi
Missä muruseni on. Michael omisti tämän vaimolleen, joten ymmärrän. Muuten Jenni oli kyllä samaa osastoa kuin Lenni-Kalle Taipale, eli hieman irrallaan teemasta.
- Ginger ja Dregen kävivät itseoikeutetusti veivaamassa toisella puoliajalla. Kovia ukkoja tunnetusti molemmat, mutta enemmän omien bändiensä kanssa. Gingerin kohdalla tulee aina mietittyä, että jos yhteistyö olisi jatkunut pidempään ja Ginger olisi antanut Mikelle muitakin kuin Wildheartsin b-puolien b-puolia, niin mihin bändi olisi yltänytkään. Michael toki muisti mainita, että Ginger on yksi maailman parhaista säveltäjistä. Ja jos perinteistä melodista hard rockia mietitään, niin ei se kovin kaukana totuudesta ole.
-
Dead, Jail or Rock N' Rollin aikana lavalla oli neljä kitaristia. Kuulosti hiton hyvältä.
-
A Day Late, A Dollar Short on edelleen parasta, mitä Hanoin äijät ovat sen alkuperäisen Hanoin jälkeen tehneet.
- Sami. Koko illan soitannollinen selkäranka. Kova äijä, mutta se toki tiedettiin.
Huh. Ei pysty nyt sanomaan muuta. Olin kymmenen vuotta sitten Ruisrockissa Michaelin 50-vuotisjuhlakeikalla, ja kyllä tämä oli ihan toisenlainen tapahtuma. Ei mitään vitun videotervehdyksiä screeniltä, vaan kovaa ukkoa lavalla toisensa jälkeen.
Kyllä tässä nyt haiskahtaa vahvasti ilmiö ja comeback. Hanoi-paidatkin myytiin äkkiä loppuun, mutta eiköhän niitä sitten tulevalla kiertueella saa lisää.
Setlist.fm: Michael Monroe Nordiksella 23.9.2022