Lähestyin asiaa siitäkin kulmasta, että nämä parivaljakot ovat antaneet kukin näyttöjä myös erillään. No, paitsi nuo Matti ja Teppo… mutta kuitenkin. Otetaan nyt vaikka Beatles-miehet. Kyllähän molemmilla on soolonakin hyvää kamaa, mutta myös roppakaupalla löysää kökköä ja parhaatkin jää reilusti parhaille Beatles-levyille. Sama Stones-ukkojen kanssa. Mickin sooloura on soolokuraa, ja vaikka Keithin levyt on sympaattista rämpyttelyä niin ei ne historian kirjoihin jää. Jimmy Page on kaivannut Robertia jo yli 40 vuotta (itse asiassa Robertin parhaat soololevyt on helevetin hyviä!). And the list goes on…Kyllä. Näistä pitää silti erottaa ne, jotka ovat kestäneet yhdessä ja ne, jotka eivät millään meinaa kestää yhdessä. Mike ja Andy ovat jälkimmäisiä. Noista mainitsemistasi menevät samaan luokkaan kuin vaikka Morrissey ja Marr ja Bernard ja Brett. Yhdessä kiistattomasti kovimpia kuin erikseen, mutta eivät meinaa sietää toisiaan. Mutta se on jo ansio, että Mike ja Andy voidaan mainita näissä yhteyksissä. Ja kyllä voidaan.
Ai niin, Pantse ja Martti ei kyllä ole tehneet soolona kuin ne singlet.
Arvostamasi Tylerin ja Perryn jätin nyt tuosta pois, kun ei ne kai paljon ole omillaan tehneet, siis paita ilman persettä. Sama jollain Hetfield/Ulrich-duolla. Itse asiassa haluaisin kuulla Jamesin soololevyn. Se voisi olla ihan hyvää southern rockia ja kantria. Larsin sooloa en tahdo kuulla.