Hanoi Rocks is back

  • 175 996
  • 940

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Tämä on nyt jo yleisempää keikkakeskustelua, mutta itse en meinaa saada enää mitään irti näistä Stadin keikoista. Olen niillä niin miljoona kertaa käynyt. Tavastiallekin menen nykyään usein autolla, jotta pääsee äkkiä pois. Eihän siellä jaksa edes juoda kaljaa, vaikkei autolla olisikaan. Mukavoitumista tämäkin on, ja ymmärrän sen mukavoitumisen arvon, jota sinäkin tuossa kuvailit. Mutta en tiedä, ovatko ne enää elämyksiä. Ne ovat rutiinia.

Tuo Leikari oli nimenomaan rutiinien rikkomista ja elämys. Vedetään kännit nuhjuisessa motellissa mörönperseessä ja mennään katsomaan rokkia. Siinä tuli nuoruus mieleen. Kaikki ei ole tiptop, mutta meininki on loistava. Elämyksenä ehdottoman kova.

Demolition 23 oli muuten Leikarilta tosi kova kiinnitys. Siitä homma alkoi komeasti. Veikkaan, että jengiä tulee myöhemmillekin keikoille. Ainakin yksi Nummis, varmaan muitakin.
Useinhan se Stadissa ja etenkin Tavastialla on kuin toimistolle menisi ja osa yleisöstä, itseni mukaan lukien, hyvinkin "virkamiesmäistä". Nykyään varsinkin kun en mitään päihteitäkään käytä, niin sitä vaan seisoskelee taaempana kädet taskussa ja kuuntelee soittimien balanssia. Varsinaista hauskanpitoa :D.

Entisessä elämässä tuli luuhattua jos jonkinlaisissa räkälöissä, joissa paska sekä hiki haisivat, röökin savu haittasi näkyvyyttä ja usein itse bändi oli jopa sivuseikka, eikä välttämättä muistikuvatkaan keikoista olleet kovinkaan selkeitä millään mittareilla. Hauskaa kuitenkin oli.

Ja kun aiheen vierästä nyt mennään, niin Tavastiahan on olosuhteiltaan rock-klubeista aivan maailman eliittiä sekä yleisön että muusikoiden näkökulmasta, vaikka niitä kaikenlaisia kuuluisampiakin mestoja on. Olihan tietty esim. joku CBGB kaikessa räkäisyydessään hieno paikka, vaikka en iästäni johtuen niitä kulta-aikoja nähnytkään, mutta en mä mitään vastaavaa nykyään kaipaa. Muistot ovat kuitenkin hienoja ja niitä ei multa kukaan vie pois.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Useinhan se Stadissa ja etenkin Tavastialla on kuin toimistolle menisi ja osa yleisöstä, itseni mukaan lukien, hyvinkin "virkamiesmäistä". Nykyään varsinkin kun en mitään päihteitäkään käytä, niin sitä vaan seisoskelee taaempana kädet taskussa ja kuuntelee soittimien balanssia. Varsinaista hauskanpitoa :D.

Entisessä elämässä tuli luuhattua jos jonkinlaisissa räkälöissä, joissa paska sekä hiki haisivat, röökin savu haittasi näkyvyyttä ja usein itse bändi oli jopa sivuseikka, eikä välttämättä muistikuvatkaan keikoista olleet kovinkaan selkeitä millään mittareilla. Hauskaa kuitenkin oli.
Minä menen ilmeisesti toiseen suuntaan, kun nautin nykyään eniten juuri niistä pienempien bändien keikoista niissä kuuluisissa räkälöissä tai missä vain. Tamara Luonto, Lala Salama, Kristiina jne. Tällaisten bändien keikoilla on ollut viime vuosina paras meno. Siksi olen niitä niin paljon käynyt katsomassakin.

Olen sen mainitun mukavoitumisen nähnyt, ja toisaalta arvostan sitä, mutta keikoista saatava fiilis on tärkein. Tämä Stadin yltäkylläisyys keikoissa saa kriittiseksi ja laiskaksi. Keksin äkkiä vain kaksi bändiä, joiden keikalla voisin totaalisesti seota onnesta: Veruca Salt ja Cheap Trick. Kumpaakaan en ole vielä nähnyt, mutta toivo elää. Ainakin palasia voisi nähdä. Usein nähdyistä bändeistä ehkä vain Hellacopters ja Suede ovat sellaisia, jotka sytyttävät aina.

Ja aiheeseen liittyen sanottakoon, että nämä vanhat Hanoi-äijät innostavat aina ja kaikkialla. Niitä on aina pakko lähteä katsomaan. Tietää, että on hyvä meno.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Mojo

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Minä menen ilmeisesti toiseen suuntaan, kun nautin nykyään eniten juuri niistä pienempien bändien keikoista niissä kuuluisissa räkälöissä tai missä vain. Tamara Luonto, Lala Salama, Kristiina jne. Tällaisten bändien keikoilla on ollut viime vuosina paras meno. Siksi olen niitä niin paljon käynyt katsomassakin.

Olen sen mainitun mukavoitumisen nähnyt, ja toisaalta arvostan sitä, mutta keikoista saatava fiilis on tärkein. Tämä Stadin yltäkylläisyys keikoissa saa kriittiseksi ja laiskaksi. Keksin äkkiä vain kaksi bändiä, joiden keikalla voisin totaalisesti seota onnesta: Veruca Salt ja Cheap Trick. Kumpaakaan en ole vielä nähnyt, mutta toivo elää. Ainakin palasia voisi nähdä. Usein nähdyistä bändeistä ehkä vain Hellacopters ja Suede ovat sellaisia, jotka sytyttävät aina.

Ja aiheeseen liittyen sanottakoon, että nämä vanhat Hanoi-äijät innostavat aina ja kaikkialla. Niitä on aina pakko lähteä katsomaan. Tietää, että on hyvä meno.
Jokainen menköön omien vaistojensa varassa ja hienoa, että käyt tuollaisten mulle ihan tuntemattomien bändien keikoilla. Artisti tarvitsee aina kaiken mahdollisen tuen. En nyt muutenkaan ole kovin hyvin perillä näistä nykyisistä suomalaisista pumpuista. Peer Güntiä voisin mennä katsomaan, mikäli saisivat orinaalikokoonpanon kasattua. Tulin muuten yhdessä vaiheessa väliaikaisesti Suomeen ja kuulin, että Kumpulaisen Sepiltä oli yhdet idiootit kusettaneet keikkarahoja pidemmältä aikajaksolta ja hoidin siihen sitten yhden tutun keikkamyyjän järkkäämään keikkoja ilman provikoita, jotta pääsi taas hieman jaloilleen.

Veruca Salt, joo, olen nimen kuullut, mutta muuten ei mitään hajua. Cheap Trickin sen sijaan olen nähnyt aika monta kertaa ja onhan se livenäkin kokemisen arvoinen. Toivottavasti toiveesi toteutuu, kun eivät nekään enää mitään nuoriso-osastoa edusta. Jenkeissähän nuo parhaillaan rundaavat.

Michael Monroe Bandin olen skipannut jo monet kerrat, kun, en mä tiedä, siis jotain siitä nykyisellään puuttuu niiden biisien lisäksi. Gingerin ja Dregenin aikana toimi paremmin. Uusia levyjäkin julkaisevat tasaiseen tahtiin, mutta hyvä jos kerran jaksaa kuunnella läpi, kun kaikki tulee kuin yhdestä putkesta eli Andylle olisi töitä ihan vaan kirjoittajana.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Demolition 23 oli muuten Leikarilta tosi kova kiinnitys. Siitä homma alkoi komeasti. Veikkaan, että jengiä tulee myöhemmillekin keikoille. Ainakin yksi Nummis, varmaan muitakin.
Tunnen tuon järjestäjän, eli Kaakko Festivalsin pääjehun. On kova Monroe ja Hanoi-fani ja oli SuomiLove-ohjelmassakin kerran, kun perheeseen oli tullut vähän vakavammat sävelet ja yksi biisi antoi voimaa heille. Sen MM sitten hänen vaimonsa järjestämänä yllätyksenä esittikin.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Ihan mielenkiintoinen knoppitieto The Hard Report -lehdestä toukokuulta 1993:
"A rock 'n roll collaboration, if ever there was one, took place recently when Skid Row's (Atlantic) Sebastian Bach, ex-Hanoi Rocks members Andy McCoy and Michael Monroe, The Brood's drummer Malakai and bassist Rob DeLuca from Spread Eagle (MCA) all entered Electric Ladyland Studios in NYC to work on the Bach 4-song EP project. The finished product might be called Bach/McCoy but no-one's really sure and no release date has been set. We'll keep ya posted..."


Sen tiesin, että Bach ja McCoy äänittivät biisejä joskus 1990-luvun alussa, mutta ne jäivät julkaisematta. Sitä en tiennyt, että myös Monroe olisi ollut mukana.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Juuri näin Sami Yaffan trubaduurikeikan G Livelabissa ja oli kyllä varmaan hauskin näkemäni keikka. Biisit jäivät melkeinpä sivurooliin anekdoottien seassa, vaikka toki oli myös musiikillisesti kova veto. Loppupuolella Sami paljasti, että oli saanut tällaiseen "tarinankerrontakeikkaan" aikoinaan idean nähtyään Ray Daviesin Storyteller-keikan (Reiskakohan tällaisen konseptin oikeastaan alunperin keksikin?) ja kieli poskessa heitetty ajatus pelkällä bassolla soitetusta soolokeikasta sai sen verran raikuvat aplodit, että ties vaikka joskus nähtäisiin.

Ja on Samilla melkoinen CV - pari ensimmäistä biisiä (Honky Tonk Women ja I Fought to Law) liittyivät lapsuusmuistoihin, mutta siitä eteenpäin taisi kaikki biisit liittyä bändeihin, joihin Sami on kuulunut tai sitten soololevyltä. Mielestäni hauskin anekdootti liittyi Joan Jett & the Blackhearts aikoihihin ja KFC-ämpäriin, mutta ei spoilata enempää jos näitä on vielä jäljellä. Yleisö jo ulvoi valmiiksi naurusta punchlineltä tuntuneessa kohdassa, mutta vielä tuli tarinaan uusi käänne.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
Michael Monroen dokumentti (se ukon itsensä hyväksymä versio) löytyy nyt Ruutu-palvelusta.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Siinä on Two Steps from The Move kokonaisuudessaan. Hyvinhän tuo toimii, Boileria ja Futuramaa ei kaiketi ole pahemmin livenä soiteltu tai ainakaan itse en ole törmännyt. Ensin mainittu kunnon yhteishoilotus ja jälkimmäinen Andyn sanoin "se vanha kunnon räkä". Muita biisejähän on sitten soiteltu enemmän ja vähemmän vuosien varrella.

Kaikestahan alkaa nykyään olemaan kauan ja olinhan minäkin nuori tuon lätyn ilmestyessä.



 

Jannecky

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Tuohon aiempaan Two Steps-viestiin voisi lisätä, että siellä oli edellisenä iltana vedetty Not Fakin' It-levy myös sellaisenaan. Voisivat heittää nuo täälläkin vaikka yhdellä ja samalla keikalla, koska olisihan tuo huomattavasti mielenkiintoisempi kokonaisuus niihin normisetteihin verrattuna. Demolition 23:hän toimi myös kuin häkä ja noi olisi hyvää jatkumoa sille. Eihän se nyt muutenkaan voi olla pelkästään japanilaisten huvia nähdä noita, vaan saisivat toteuttaa saman täälläkin.
 

Outsider

Jäsen
Sami Yaffa julkaisee ensi kuussa uuden sooloalbuminsa. Kymmenen kappaletta sisältävän albumin ensimmäiseksi singleksi on valikoitunut Hanoi Rocksista, sen päättymisestä ja siitä selviämisestä kertova biisi, joka kantaa nimeä Crashing Down.





”Ensimmäinen sooloalbumini sai niin hyvän vastaanoton, että päätin tehdä toisen perään” - Sami Yaffa julkaisi maistiaisia tulevalta levyltään


Kovat odotukset tätä kohtaan, koska ensimmäinen soololevy oli niin kova.
 

Harzan

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joe DeLoach
FB:ssa oli tieto, että Demolition 23 soittaa kesäkuussa festarikeikan Espanjassa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös