nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Minä menen ilmeisesti toiseen suuntaan, kun nautin nykyään eniten juuri niistä pienempien bändien keikoista niissä kuuluisissa räkälöissä tai missä vain. Tamara Luonto, Lala Salama, Kristiina jne. Tällaisten bändien keikoilla on ollut viime vuosina paras meno. Siksi olen niitä niin paljon käynyt katsomassakin.Useinhan se Stadissa ja etenkin Tavastialla on kuin toimistolle menisi ja osa yleisöstä, itseni mukaan lukien, hyvinkin "virkamiesmäistä". Nykyään varsinkin kun en mitään päihteitäkään käytä, niin sitä vaan seisoskelee taaempana kädet taskussa ja kuuntelee soittimien balanssia. Varsinaista hauskanpitoa :D.
Entisessä elämässä tuli luuhattua jos jonkinlaisissa räkälöissä, joissa paska sekä hiki haisivat, röökin savu haittasi näkyvyyttä ja usein itse bändi oli jopa sivuseikka, eikä välttämättä muistikuvatkaan keikoista olleet kovinkaan selkeitä millään mittareilla. Hauskaa kuitenkin oli.
Olen sen mainitun mukavoitumisen nähnyt, ja toisaalta arvostan sitä, mutta keikoista saatava fiilis on tärkein. Tämä Stadin yltäkylläisyys keikoissa saa kriittiseksi ja laiskaksi. Keksin äkkiä vain kaksi bändiä, joiden keikalla voisin totaalisesti seota onnesta: Veruca Salt ja Cheap Trick. Kumpaakaan en ole vielä nähnyt, mutta toivo elää. Ainakin palasia voisi nähdä. Usein nähdyistä bändeistä ehkä vain Hellacopters ja Suede ovat sellaisia, jotka sytyttävät aina.
Ja aiheeseen liittyen sanottakoon, että nämä vanhat Hanoi-äijät innostavat aina ja kaikkialla. Niitä on aina pakko lähteä katsomaan. Tietää, että on hyvä meno.