Rahaa tällaisista tulee kahta kautta:
1) Kertakorvaus, jonka suuruus on neuvottelukysymys. Mitä isompi bändi/biisi, sen enemmän voi pyytää. Ja tietenkin mitä isompi tv-/elokuvatuotanto, sen isompi myös musiikkibudjetti. Hanoi Rocksin kohdalla puhutaan ehkä muutamista tuhansista tai korkeintaan kymmenistä tuhansia. Esimerkiksi Yesterday-elokuvassa Beatlesin musiikin käytöstä maksettiin 10 miljoonaa dollaria.
2) Esityskorvaukset. Aina, kun ohjelmaa esitetään suoratoistopalvelussa tai tv:ssä, niin biisin tekijät/kustantajat saavat korvauksen. Esityskorvauksen suuruus riippuu siitä, millä alustalla, millä kanavalla, mihin aikaan esitys ja miten pitkään ja millaisessa roolissa musiikkia kuuluu. Jos biisi soi esimerkiksi USA:ssa koko maassa näkyvällä ABC-kanavalla primetime-aikaan, niin korvaus on paljon suurempi kuin, jos sama ohjelma esitetään pienellä kaapelikanavalla keskellä yötä. Esityskorvaukset voivat olla melkein mitä tahansa muutamista senteistä kymmeniin dollareihin/minuutti. Toki niistäkin voi kertyä uusintojen ja eri maiden esitysten myötä isokin summa.
Rahat jakautuvat biisin tekijöiden (tässä tapauksessa Andy McCoy) ja kustantajan (tässä tapauksessa Love Kustannus) kesken. Kertakorvauksen jaosta bändillä tietenkin voi olla erillisiä sopimuksia.