Muutama otsikoitu huomio
OSAAKO SE OIKEASTI MITÄÄN?
"Turha koittaa, Jortsu voittaa. Kuus mestaruutta, hei!"
Siinähän se olennainen on tiivistettynä, sopivan iskevässä ja helposti muistettavassa muodossa. Heti kärkeen onkin tunnustettava, että oma näkemykseni valmentaja Hannu Jortikasta ei todellakaan ole puolueeton: hänen johdollaan suosikkijoukkueeni on saavuttanut kymmenestä mestaruudestaan kuusi. Koska tässä ketjussa on epäilty Jortikan olevan profeetta vain omalla maallaan, lienee paikallaan tarkentaa tuota, tiettävästi Jortsun itsensä baarijakkaralla istuessaan lanseeraamaa slogania:
*Kärpät: A-nuorten SM-kulta (80-luvun alkupuoli, en muista tarkkaa vuotta).
*Maajoukkue: nuorten MM-kulta 1987, olympiahopea 1988 kakkosvalmentajana Pentti Matikaisen alaisuudessa.
*HPK: liiganousu 1988 ja hopea 1993.
*JYP: valmentajaksi kesken kautta Kari Savolaisen tilalle 1995-96. Jypin kannattajat kertokoot, pitävätkö Jortsua arvossa vai eivät, ainakin paikallislehdistössä mies herätti suurta antipatiaa. Tilastot kuitenkin kertovat, ettei visiitti täysin penkin alle mennyt: kun Jortsu astui remmiin joulutauolla, JyP (silloin vielä HT) oli TuTon kanssa jaetulla jumbosijalla, 17 pistettä 30 ottelusta. Runkosarjan päättyessä Jypin sijoitus oli kymmenes, kokonaissaldo 50 ottelusta 37 pistettä. Tuosta voi nopeasti laskea, että Jortsun aikana (20 ottelua) joukkue keräsi pinnan per peli.
Tätä ketjua lueskellessani mieleeni on elävästi noussut kevät 1998, jolloin Jortikan paluu Tepsin penkin taakse oli virallisesti vahvistettu. Kiekkopesää (RIP) ja muita medioita seuratessa oli havaittavissa, ettei ratkaisua Turun ulkopuolella juuri ymmärretty. Jortsun silloiset meriitit (jotka olisivat tänä päivänäkin kovemmat kuin yhdelläkään nykyisellä liigavalmentajalla) eivät vaakakupissa paljon painaneet, kun takana oli kehno ja sekava kausi Malmön peräsimessä, tuloksena yhdeksäs sija. Perustelut epäilyksille olivat aika samanlaisia kuin nykyäänkin:
- Jortikka tarvitsee menestyäkseen huippujoukkueen
- Jortikka on menestynyt vain Turussa (mikä tosin ei tuolloin ollut erityisen onnistunut perustelu, sillä juuri Turkuunhan Jortsu oli palaamassa)
- Jortikan valmentaminen perustuu pelkkään huutamiseen, josta aika on jo ajanut ohi
Kuten tässä ketjussa on jo useaan kertaan todettu, Hannu Jortikka on värikäs ja tunteita herättävä persoona. Miehen tyyli aiheuttaa ihastusta tai vihastusta, harvemmin mitään laimeampaa reaktiota siltä väliltä. Valtaosa SM-liigaa seuraavista tunnustanee jo Jortikan (jos ei ansiot niin ainakin) meriitit valmentajana, mutta antipatiat Jortsua kohtaan eivät tule häviämään niin kauan hän valmentajan tehtävissä toimii. Tämän vuoksi puukot ja kirveet on tulevien epäonnistumisten varalta teroitettu jo valmiiksi. Vanhat meriitit unohtuvat silloin helposti, vanhat syytökset sen sijaan voidaan helposti muokata tilanteeseen sopiviksi: okei, ehkä se joskus toiseen aikaan (kauan sitten) ja toisessa paikassa (Turussa) on jotain saavuttanut, mutta nykyään se ei osaa kuin huutaa pelaajille ja itkeä lehdistölle. Aika on (kolmen viime vuoden aikana) ajanut peruuttamattomasti autoritäärisen johtamisen ohi, ja onko se edes koskaan pärjännyt ilman huippujoukkuetta?
***
TULEEKO SE KENENKÄÄN KANSSA TOIMEEN?
Myönnän, etten keväällä 1998 itsekään aivan avosylin Jortikkaa takaisin toivotellut. Menestymistä en sinänsä epäillyt, mutta pelkäsin, että Jortsun valmennustyyli karkottaisi osan tähtipelaajista - sekä omista, että mahdollisista vahvistuksista. Nuo(kin) pelot osoittautuivat seuraavan kolmen vuoden aikana turhiksi, vaikka varmana kevään merkkinä aina olivatkin huhut tähtipelaaja X:n tai Y:n lähdöstä sen takia, että henkilökemiat Jortsun kanssa eivät pelaisi. Tuskinpa tuo pelkkää auvoisaa idylliä olikaan, enkä tiedä, solmittiinko valmennusjohdon ja pelaajien välillä kestäviä ystävyyssuhteita. Uskoisin kuitenkin että suurin osa avainpelaajista järkeili kuten Virran Toke, että minnekäs sitä lähtisi menestyvästä seurasta, jossa palkka juoksee ja itsekin kehittyy pelaajana. Uskomatonta mutta totta, ainakin osa ammattilaisista osaa suhtautua asioihin ammattimaisesti.
Siinä, missä epäilyt Jortikan valmennustaitoja kohtaan vuosien saatossa ja mestaruusmäärän karttuessa (lopulta tuplaantuessa) ovat hälvenneet, käsitykset Jortsun huonoista ihmissuhdetaidoista ovat suureksi osaksi edelleen jäljellä. Maajoukkueen tulevaa valmennusjohtoa spekuloitaessa on aina muistettu huomauttaa, että Jortikan valinta päävalmentajaksi aiheuttaisi joukkokieltäytymisen maajoukkuetehtävistä, erityisesti NHL-pelaajien osalta. Ilmeisesti Raimo Summanen on sitten helvetin paljon sympaattisempi ja mukavampi kaveri. Ja Ramin edeltäjällähän oli tunnetusti takanaan NHL-ammattilaistemme jakamaton luottamus ja kunnioitus.
Tuskin Jortikka tyylinsä ja luonteenlaatunsa puolesta on kovin monen jääkiekkoilijan unelmavalmentaja, mutta heidän vaakakupissaan painaa muutakin kuin tulevan valmentajan mukavuus ihmisenä. Sitä paitsi kannattaa muistaa, että lätkänpelaajat (ja joukkueurheilijat ylipäätään) ovat jo lapsesta asti tottuneet suorempaan ja kovempaan palautteeseen kuin tavalliset pulliaiset normaalissa työelämässä. Siksi toisekseen, Jortsu ei tyylissään ole suinkaan ainut lajissaan eikä uskoakseni myöskään omassa luokassaan. Management-by-perkele -tyylillä on jääkiekossa muitakin edustajia, joskaan ei kovin monia yhtä menestyneitä kuin Jortikka.
***
ENTÄ JOS EI OLE HUIPPUPELAAJIA?
Pärde tiedusteli, onko Jortikka saavuttanut mitään altavastaajan asemasta. Toivoakseni ylläolevasta listasta löytyy jonkinlaista osviittaa. Toki voisi keskustella pidempäänkin siitä, miten "altavastaajan asema" loppujen lopuksi määritellään; esim. milloin altavastaajana ollut joukkue on mielestäsi viimeksi voittanut mestaruuden? Toisaalta "saavuttanut mitään" käsittänee muutakin kuin pelkät mestaruudet (ainakin ryminäpronssit? - hymiö) ja kuten yritin tuoda esiin, nuo legendaariset kuusi SM-kultaa eivät suinkaan ole, ainakaan minun silmissäni, ainoat näytöt, jotka Jortikka on osaamisestaan antanut.
Jos mestaruuksien osalta tarkastelee jälkimmäistä triplaa, voi todeta, että ainoastaan keväällä 2000 mestaruus tuli joukkueella, joka oli jo paperilla selkeä ennakkosuosikki. Itse olen nähnyt ja kuullut monen HIFK:n kannattajan manaavan, että kevään 1999 joukkueella mestaruuden olisi pitänyt matkata pääkaupunkiin ja puhtaasti nimilistojen perusteella olen asiasta aivan samaa mieltä. Samoin keväällä 2001 Tapparalla oli, Tepsin kotiedusta huolimatta, ennakkoon vähintään tasaveroiset edellytykset kultamitaliin kuin Jortsun joukoillakin, ja kahden ensimmäisen ottelun perusteella monet ainakin täällä Jatkoajassa veikkasivat mestaruuden menevän Tampereelle.
***
TÄMÄ KAUSI?
Jokereiden peliesitysten tahmeutta pohtineista monet ovat muistaneet todeta, että Hannu Jortikka, jos kuka, on oikea mies tuon umpisolmun aukaisemaan. Uskoisin kuitenkin, että
runkosarjan lopun konttaus on ollut monissa liemissä keitetylle Jortikallekin jossain määrin uusi tilanne. Ei sikäli, että peliesitykset olisivat aikaisemmissa joukkueissa nousseet vaaditulle tasolle pelkästään sormia napsauttamalla, mutta yleensä homma on viimeistään ratkaisupelien alla ollut jo melko valmiin näköistä. Ja vaikka tavoitteet kauden alkaessa olisivatkin olleet normaalia alempana, rima on taatusti puolivälieriä korkeammalla.
Jortikan osaamista mitataan - jälleen kerran - toden teolla. Säälipleijareiden selvittäminen varmisti, ettei kaudesta tullut täydellistä fiaskoa; Kärppien pudottaminen taas olisi sekä kauden ennakkoasetelmat että nykytilanteen huomioiden jo suuren luokan yllätys. Tällä kertaa Jore voikin normaalin pudotuspelipsyykkaamisen sijasta todeta ihan rehellisesti, että hänen joukkueensa lähtee ottelusarjaan altavastaajana.
On syytä huomata, että edellisellä Turun-periodilla Tepsin valmennusjohto toimi Jortikan vastuuasemasta huolimatta nimenomaan kolmen miehen tiiminä. Jortsu itse kiitteli apuvalmentajiensa, Virran ja Jalosen, toimintaa useaan otteeseen ja totesi, ettei halua jatkossakaan kantaa valmennusvastuuta yksin. Vaikka Hantan ja Kojon myöhempi valmennusura on sujunut takkuisesti, ei kiitosta jälkimmäisestä triplasta voi antaa yksinomaan (eikä välttämättä edes pääasiassa) Hannu Jortikalle. Jokereissa Jortsun asema vaikuttaisi ainakin ulospäin huomattavasti merkittävämmältä kuin Tepsissä viimeksi. Mieleen nouseekin kysymys, onko muutoksia tämän kauden jälkeen tulossa myös Jokereiden valmennusjohdon kokoonpanoon?
Kuten täälläkin on jo todettu, merkittävämpi tilinpäätös Jortikan Helsingin-keikasta on syytä tehdä vasta ensi kauden jälkeen, mikäli hän sinne asti saa jatkaa. Oli tuo tilinpäätös sitten positiivinen tai miinusmerkkinen, en lähtisi pelkästään sen perusteella tekemään ehdottomia johtopäätöksiä Hannu Jortikan kyvykkyydestä valmentajana. Kyseessä on vain yksi merkintä ansioluettelossa, joka on objektiivisillakin kriteereillä pidempi ja merkittävämpi kuin muilla nykyisillä liigavalmentajilla.
Lopuksi on todettava, että Jokerikannattajien (ainakin täällä Jatkoajassa) Jortikalle antama yksimielinen tuki hämmästyttää jossain määrin minuakin. Luulisi, että turkulainen ja vahvasti TPS:n mieheksi leimautunut päävalmentaja, joka on kaiken lisäksi vielä ikävä ihminen, olisi todella helppo kohde, kun vitutusta heikosti sujuneesta kaudesta ryhdytään purkamaan. Antipatiat tuntuvat kuitenkin kanavoituvan lähes yksinomaan Matti Virmasen suuntaan, minkä veikkaisin olevan osasyynä siihen, että kritiikkiä turkulaisvalmentajan osaamista kohtaan on kuultu lähes yksinomaan paikallisvastustajan leiristä. Niin tai näin, kättä joka tapauksessa lippaan ainakin minun osaltani: sanalla sanoen kypsää toimintaa Jokereiden kannattajilta. Respect.