Hammaslääkärissä on kivaa!
Ei se hammaslääkäri ole mikään niin kauhea asia, kuin monet antavat ymmärtää. Itselläni ainakin lähti kaikki traumat ja pelot viime marraskuisen viisaudenhammasoperaation jäjiltä. Sitä ennen oli jotain pelkoa ilmassa, kun 5-vuotiaana minulta poistettiin yksi hammas, koska lähteneen maitohampaan tilalle oli kasvanut jostain syystä uusi maitohammas... lisäksi 11-13-vuotiaana ollut oikaisuhoito oli myös ollut varsin epämiellyttävä kokemus...
Operaatio viisaudenhammas tuli meikäläisellä eteen viime marraskuussa. Olin jo intissä saanut tiedon, että joudun poistattamaan joskus pahimmassa tapauksessa kaikki neljä visariani. Intissä ei yksikään niistä penteleistä ehtinyt tulemaan esiin, joten jouduin lykkäämään asian tulevaisuuteen.
Viime keväällä kävin sitten TTKK.lla YTHS.n hammaslääkärillä tarkastuksessa. Tällöin kuulin vahvistuksen tuomiooni; kaikki 4 pois. Marraskuussa vihdoinkin uskalsin varata ajan tuohon operaatioon - tosin vain toisen puolen ala- ja ylähampaan poistoon, kun röntgenistä pääteltiin jo, että homma tulee olemaan isotöinen.
No tuo kauhulla odottamani perjantaipäivä koitti, ja istuin hammaslääkärin tuoliin. Täti näytti minulle kuvaa leuastani, jossa näin alahampaiden asennon. Vasemman puolen hammas oli täysin kyljellään, itseasiassa jopa siten, että juuret törröttivät lievästi yläviistoon! Hammas ei tullut mitenkään esiin, vaan oli turvallisesti ikenen sisällä. Oikean puolen viisaudenhammas oli se, jonka poistautin. Se oli niin ikään vinossa, tosin aivan toiseen suuntaan. Tuon hampaan juuret olivat aivan J-kirjaimen muotoiset, kolmihaaraiset. Juuret olivat osittain viereisen hampaan alla ja aivan leuan hermossa kiinni (noin pari milliä kuulemma varaa). Hampulääkärit puhuivat, että noin 45 minuutin operaatio, ja todella hankala sellainen. Kuulemma mahdollisesti jouduttaisiin jättämään osa hampaan juurista leukaan, jottei vahingoitettaisi hermoratoja.
No operaatio alkoi, ja seitsemän puudutuspiikkiä iskettiin Sistis-raukan leukaan. Kitalakeen iskettävä piikki sattui aika lailla, vedet tuli raavaalta teekkarilta silmistä siinä vaiheessa. Alahammasta pilkottiin ensin jollain pienoissirkkelillä (äänestä päätellen), jonka jälkeen otettiin pienoisrautakanki käteen. Tässä vaiheessa oikea leukaniveleni (löystynyt, lonksuva sellainen, syynä oikaisuhoito ja maalivahtina pelatessani monet kypärään saamani lämärit) huusi tuskasta ja pelkäsin koko ajan, että se pamahtaa sijoiltaan. Lopulta kuului kova pamaus, mutta se mikä pamahti, oli hammas. Hampaan kruunu saatiin irti. Tämän jälkeen jäljellä oleva juuri pilkottiin kolmeen osaan. Nämä sitten poistettiin hyvin varovasti, pieninä palasina kerrallaan. Juuret saatiin lopulta kokonaan irti, aikaa oli tässä vaiheessa mennyt noin tunti, eli laskettu aika oli ylitetty reippaasti. Tämän jälkeen ien kiinni tikeillä, ja ylähampaan kimppuun. Se lähti kymmenessä sekunnissa. Ei muuta, kuin antibiootti- ja särkylääkereseptit kouraan ja Sistikselle hyvän viikonlopun toivotukset hampulääkäreiltä.
Seuraavaksi apteekkiin, missä onnistuin jotenkin esittämään asiani, suu kun ei tahtonut oikein liikkua. Pari tuntia myöhemmin olin saanut itseni jo Tampereen linkkuaseman tienoille ja olin valmiina lähtemään kotiin vanhempien luokse sairastamaan. Tätä ennen ajattelin ostaa jäätelöpuikon Koskikeskuksesta. Jostain käsittämättömästä syystä päädyin Amppariin. Kun yritin syödä tuota, tajusin, ettei suuni aukea niin paljoa, että se hemmetin puikko mahtuisi sinne. Jouduin sitten syömään jäätelöä siten, että etuhampailla sain jyystettyä pieniä paloja kerrallaan. Kaverillani oli hauksaa, kun hän katseli epätoivoista syömistäni. Myös muut linkkuasemalla bussejaan odotelleet ihmiset katsoivat hieman ihmeissään. =)
Parin tunnin kuluttua pääsin sitten kotikotiin. Ei siinä mitään, kipu ei ollut vieläkään alkanut kunnolla, joten vietin ihan normaalia elämää, joskaan en voinut syödä oikein mitään. Jossain vaiheessa iltaa kyllästyin olemaan nälässä ja vetäisin ison lautasen lasagnea naamaan. Koska tämä onnistui moitteettomasti, söin tämän jälkeen aivan normaalia ruokaa. Kivun ja turvotuksen vähyys yllätti minut, sillä hammaslääkärit puhuivat, että niitä todennäköisesti esiintyy tämän kokoisen operaation jälkeen runsaastikin. Ehkä tämä selittyi sillä, etten juurikaan syö särkylääkkeitä muulloin, joten ne tehoavat minuun hyvin tai sitten sillä, että pidin ensimmäisen päivän jääpussia joka toinen tunti poskella.
Viikon antibiootti- ja särkylääkekuurin jälkeen oli vuorossa tikkien poisto. Sekin sujui onnellisesti. Paras uutinen oli kuitenkin se, ettei vasemman leuanpuoliskon alahammasta kenties jouduta koskaan poistamaan. Koko operaatiolla oli hintaa vain 12€, ja tämä kaikki tehtiin YTHS.llä.
Eli osataan sitä muuallakin, kuin yksityisellä.