Kauppalehden blogkirjoitus, kirjoittajana Kaija Lähteenmaa:
Hatun nosto hallitukselle. Kirjoitus avaa ja antaa toisenlaisen näkemyksen tälle keskustelulle, suosittelen lukemaan.
Päivän länkytysten seassa rohkea ja asiallinen kirjoitus. Koko teksti on asiaa, mutta lainaan sieltä tähän erityisesti seuraavan:
Kauppalehti kirjoitti:
Ruotsi on ollut teollisuuden rakennemuutoksessa edelläkävijä. Telakkateollisuutensa se lopetti vuosia sitten. Autoteollisuutensa se on antanut mennä, kun kilpailukyky ei ole riittänyt pitämään sitä yllä markkinaehtoisesti. Siitä huolimatta tai juuri sen takia länsinaapuri pärjää.
Pidemmän päälle ei ole Suomen etujen mukaista, että teollisuutemme perustassa on kannattamatonta toimintaa, joka mahdollistuu vain rajuilla subventoinneilla. Ison laivatilauksen mennessä sivu suun on ikävää, että tilaukseen liittyvät työt jäävät suurelta osin suomalaisduunareilta saamatta. Moni muu asia onkin sitten plussan puolella.
Ajatellaanpa mitä tahansa yritys- ja tuotantotukiaisia. Otetaan tähän esimerkiksi maatalous. Jo aiemminkin, mutta viimeistään Suomen tullessa EU:n jäseneksi maatalouden siihenastinen rakennepolitiikka oli tullut tiensä päähän. EU-ajan hinnoilla ja katteilla tuolloin tavanomainen 10-20 hehtaarin viljelmä ei kerta kaikkiaan voinut enää tuottaa viljelijäperheelle riittävää elantoa. Näin lähes tuotantosuunnasta riippumatta. Jokin erikoiskasviviljely ja puutarhatuotanto oli ja on edelleen mahdollinen poikkeus.
EU:ssa myös kansalliset maaataloustuet kuuluvat sääntelyn piiriin, mutta maatalouden voi aivan hyvin koettaa rinnastaa laivanrakennuksen tai minkä tahansa muun tuotannon tukemiseen. Syytkin ovat pitkälle samoja. Subventoimalla lisää maataloutta Suomi olisi teoriassa voinut koettaa luoda elinedellytyksiä vallitsevalle tuotantorakenteelle, joka erityisesti pienten tilakokojen takia oli kansainvälisessä vertailussa täysin kilpailukyvytön. Kun päälle lisätään maan pohjoisesta sijainnista johtuva lyhyt kasvukausi, niin kuilu eteläisemmän Euroopan suuntaan vain korostuu. Mutta subventoimalla kotimaista maataloutta entistä ahkerammin olisi saatu silloisille tukimarkoille välillisesti samanlaista takaisinmaksua kuin STX:n tappiollisen liiketoiminnan tukemisessa: Työtä tekijöille, rahaa fikkaan ja tätä kautta lisää verokertymää valtiolle.
Telakkabisnes on huonosti kannattavaa liiketoimintaa. Voisi sanoa sen olevan kannattamatonta. Koko liiketoiminta perustuu valtioiden kilpailuttamiseen, yhteiskuntien valtaviin tukiaisiin ja niiden kautta veronmaksajien riskinottoon. Lisäksi rahoitusmalli on hankkeiden kokoluokkaan suhteutettuna käsittämätön, koska asiakas maksaa laivan vasta kun se toimitetaan. Royal Caribbean ei välttämättä juuri nyt ole erityisen riskaabeli loppuasiakas, mutta mitäpä sitten jos laiva ei kelpaakaan tilaajalle? Tai tilaaja menee konkkaan ja lakkaa olemasta rakennustöiden loppuvaiheessa?
Hallitusta huudettiin ja vaadittiin apuun hinnalla millä hyvänsä. Painostuksesta jäi sellainen maku, että mikä tahansa hinta olisi kannattanut joidenkin mielestä maksaa, jotta suomalaisilla hitsareilla olisi yksi kokonaisuutena tappiollinen keikka hoidettavana.
Entä työntekijäpuolen vastaantulo, missä se pelaa? Olisiko ollut mahdollista höylätä 5 % siivu pois palkoista? Tuo tekisi 20 000 miestyövuoteen suhteutettuna helposti sellaiset 50 miljoonaa. Tällaisia ei tietenkään voi sanoa ääneen, koska ay-jengi saa paskahalvauksen ja perseitä laitetaan penkkiin alta aikayksikön. Sehän on se perinteinen ratkaisumalli, jolla esimerkiksi Paperiliitto laittoi lumipallon vierimään rinnettä alaspäin ja vauhditti tuotannon siirtymistä pois Suomesta. Mutta olkoon se toinen tarina.