Ei taida eläkeyhtiöiden sijoitusstrategiaan kuulua sellainen, ovat enemmän holdaajia.
Ajatus miten markkinoilla kävisi jos joku kävisi lyhyttä kauppaa sadoilla miljardeilla on melkoinen tosin George Sorokselta voi siitäkin kysellä lisää
Kyllä eläkeyhtiöt ja muut isot institutionaaliset sijoittajat käyvät kauppaa siinä mielessä, että 5-10 prosenttia voi lähteä suht lyhyenä aikana ulos, ja kassan kanssa arvioidaan sitten, odotetaanko laskua ja otetaan sisään, vai sijoitetaanko muualle tai muihin instrumentteihin. Tämä siis ei ole ns. lyhyttä kauppaa, jossa osaketta myydään omistamatta sitä, vaan lyhyen ajan veivausta. Suomessa esimerkiksi Varma myi noin 700 miljoonalla osakkeita kesällä olettaen, että siinä huiput oli aika lähellä. Nämä sijoitetaan jossain vaiheessa tavalla tai toisella. Periaatteessa vaikka samoihin osakkeisiin, jos kurssikehitys ja analyysit tukevat.
Tästä päästään siihen, että markkinoilla isot eläkeyhtiötkin voivat käydä perinteistä lyhyttä kauppaa sopivissa tilanteissa, ja aivan varmasti myyvät ison kasan eurooppalais- tai muita osakkeita, kun yhtiön riskitasot tai osakkeen muutos jossain seurattavassa indeksissä muuttuu. Mutta tämä ei ole lyhyeksi myyntiä ja tiedä sinun tuntevan termin.
Tästä päästäänkin ketjun aiheeseen, hallitukseen. Kovasti on hallituksessakin iloittu Nordean tulosta Suomeen. Nordealla on isot riskit taseessa ja sen ulkopuolella, eikä kukaan tiedä, mitä kaikkea yhtiöllä on erilaisina vastuina mm. johdannaispuolella. Ymmärrän täysin halun näyttää, että nyt Suomella menisi lujaa ja Suomi on nyt vetovoimaltaan Ruotsia parempi. Tällaistakin on kirjoiteltu ja puhuttu. Kyse on kuitenkin lähinnä siitä, että Nordea pääsee Suomessa halvemmalla, koska Ruotsin viranomaiset ovat vaatineet suurempaa kriisivarausta kuin Suomi. Nordean tulo Suomeen on isossa kuvassa erinomainen asia, mutta kuten Ilta-Sanomien pääkirjoitus alla toteaa, Nordean muutto tuo Suomeen roppakaupalla uutta pankkiriskiä. Riskin määrä, laatu ja seuraukset selviävät vasta seuraavassa kriisissä.
Pääkirjoitus: Nordea vie ja Suomi vikisee - Pääkirjoitus - Ilta-Sanomat