Varmaan sitten juuri nuo kategoriat y ja z ovat ne joiden sisällöstä tulisi pystyä keskustelemaan. Tarkoitus ei ole vanhuksia jättää kadulle kuolemaan mutta hoitojen vaikuttavuutta per käytetty euro tulisi tutkia ja karsia vaikuttavuudeltaan heikkoja tai jopa negatiivisia hoitomuotoja.
En usko että ennakoiva työ auttaisi isommin. Sillä voitaisiin esim keskimääräistä vuodehoitoon päätymisen rajaa nostaa vuodella tai parilla, mutta pidän oletettavana että se nostaisi myös eliniän odotettu vastaavasti, joten kokonaiskuva ei muuttuisi
Niin, sitä voi jokainen pohtia onko
A) "hyvä elämänlaatu" -periaatteen mukaista
ja
B) yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaista se, että vaikkapa 80-90-vuotiaalle aletaan tekemään raskaita syöpähoitoja.
Nytkin karsintaa toki tehdään ja ihan kaikkia ei hoideta, mutta kuten sanoin muutaman lisäviikon tai -kuukauden takia ollaan valmiita lyömään helposti kymmeniä-satojatuhansia hoitohin.
Ennakoiva työ toki tässä yhteydessä tarkoitti yhteiskuntaa laajemmin, koska kaikki tuohon 5 %:iin sisältyvät potilaat eivät ole vanhuksia, vaan esimerkiksi laitoshoitoon päätyviä lapsia, mielenterveyspotilaita tai työn/vahingon kautta vammautuneita ja/tai pysyvästi työkyvyttömiä. Sinänsä ennakoivaan työhön kuuluu kaikenmoista, esimerkiksi vanhusten talvikenkien (pakko)nastoitus, säästäisi todennäköisesti miljoonia yhteiskunnan varoja.
Sote-mallissa on mahdollista saavuttaa suuriakin säästöjä, kun potentiaalisesti hoitoketju on yksissä käsissä ja hoidon ohjausta voidaan suorittaa kustannustehokkuuden ja hyvän hoidon yhdistelmänä.
Eikä tehottomasti nykymalliin "säästää" yhdeltä momentilta, joka aiheuttaa toiselle momentille merkittäviä kustannusvaikutuksia. Esimerkkeinä nyt vaikka jotkut lonkkaleikkausten jälkeiset fysioterapiat/kuntoutukset, joilla on vanhuksilla todettu merkittävä yhteys sairaalapäivien määriin ja "täyskuntoon toipumiseen", mutta joiden saatavuus on "säästävissä" kunnissa heikkoa.