Mää en oikein tykkää tuosta
kahvakiekon kannattaja -kortista silloin kun asiallisesti keskustellaan, haiskahtaa meinaan hieman paskalta. Muuten tässä kai keskustellaan mällimäisen asiallisesti sääntöjen tulkinnoista.
Kaikki kai ovat yhtä mieltä, että takaa päin vartaloon suoritettava mailahäirintä merkitsee automaattista penalttia. Paitsi tietysti jos nostaa vastustajan mailaa tai napauttaa kiekon mailasta pois, mikä on olennainen osa kaksinkamppailupeliä. Maalin edessä ja laitojen lähellä sitten tullaankin näihin tulkintakysymyksiin, pelaajan iholla kun on suhteellisen hankala pelata ottamatta välillä tahatonta kontaktia.
Murmeli kirjoitti:
Ei sekään hyödynnä jääkiekkoa, että hippajäähyt, jäähyt tahattomista yhteentörmäyksistä, jäähyt sivusilmällä nähdyistä tilanteista, joissa toinen pelaaja saattuu kaatumaan ja ennen kaikkea jäähyt puhtaista taklauksista niellään kuin yskänlääke kakarana.
Jo harjoitusotteluissa on ollut nähtävissä, että lapsi menee pesuveden mukana. Samalla kun riisutaan kahvaus ja kiekottomien pelaajien estäminen, tapetaan peleistä tunne ja taistelu. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että nämä olisiva sama asia vaan toinen tapahtuu rinnakkaisena toisen kanssa.
Tuossa on melko hyvin nostettu esiin näitä pelkoja, joita monilla on. Jääkiekon mm-kisoihin kaiketi turha verrata, mutta siellä peli muuttui ajoittain täysin tissinläpsyttelyksi ja seisovaksi erikoistilanteiden pelaamiseksi. Kahvakiekon eliminoiminen on hieno ja kannatettava ilmiö, mutta valtavien erikoistilanneminuuttien pelaaminen on pelin vauhdin ja intensiteetin tappaja numero 1.
En aio olla kitisemässä mikäli oman suosikkijengini jalka ei liiku tai otetaan muuten vain typeriä esto/kahvajäähyjä. Kuten sanottua, takaapäin tai muuten suoritettu estävä kontakti mailalla/kädellä = aina ansaittu istunto. Mutta sitä vaan että miksen olisi esittämässä mielipidettäni mikäli pelistä oltaisiin tämän hysterian vallassa viemässä tärkeimpiä elementtejä; vauhdikasta päästä päähän vievää peliä tasakentällisin, taklauksia, rohkeita kiekollisia haastoja ja harhautuksia pienessäkin tilassa, kovaa maalinedustapeliä, taisteluja laidan lähellä, torikokouksia...eli siis vauhtia, taitoa, fyysisyyttä, äijäilyä, tunnetta...jota ei olla rikkomassa puolen minuutin välein
hupsista, kukakohan lähtee? -vihellyksillä.
No, ehkä ymmärrän tässä lätinäni keskellä sen verta, että älyttömät itkuraivarit uusista, seuroillekin esitetyistä linjauksista, voisivat vahingoittaa linjan pitävyyttä pitkässä juoksussa. Eli jos joukkueet, valmentajista alkaen, eivät haluaisi sitoutua näihin vaan antaisivat kovaa kritiikkiä alusta alkaen. Eli siinä mielessä suut voisivat pysyä supussa tovin ja antaa kaikille mahdollisuus tottua linjauksiin.
Mutta toisaalta...sitten kun ollaan ajan kuluessa totuteltu uuteen ja keskialueella häirintä vähentynyt...sittenkö saadaan pelata intensiivistä peliä kaverin iholle ajaen ilman pelkoa noista hupsista-jäähyistä? Jättääkö se yksi päätuomari epäselvät kaatumiset viheltämättä? Pelataanko enemmän vauhdikasta ja fyysistä coast to coast -kiekkoa tasakentällisin, sisältäen mukavasti tunnetta ja kaksinkamppailuja? Eikä reagoida yli jokaseen pikku nokkapokkaan ja torikokoukseen, vaan annetaan voimakkaiden tunteiden kuulua osana peliin?
Mikäli näin tapahtuu, niin nostan liigalle hattua ja vaikka muutaman maljan kaupan päälliseksi.