Ottamatta toistaiseksi kantaa suuntaan tai toiseen:
SM-Liigassa on kuluneella kaudella nyrkit (tai hanskat) heiluneet ehkä aikaisempaa tiuhempaan tahtiin. Tilastomiehet tarkistakoon tämän. Perinteisesti "ylilyöntejä" tai muita kahnauksia on tullut eniten loppusyksyn/alkutalven synkkinä kuukausina, kun kausi on raskaimmillaan, eikä kevät tuo vielä valoa tunneliin. Nyt ollaan oltu varsin aktiivisia tällä osastolla alusta alkaen.
Odotetusti eniten tätä asetta on käyttänyt HIFK. Pari kertaa surkuhupaisasti pikkukakaroiden mellastaessa oman joukkueen pelin pilalle, pari kertaa kirurgisen täsmällisesti vastustajan avainpelaajaan kohdistaen.
Näyttää siltä että alentunut pelaajamateriaalin taso on mahdollistanut jonkinlaisten kovanaamojen rosterissa pitämisen. Liigasta löytyy muutama pelaaja joilla ei kentälle ole muuta annettavaa kuin nyrkit, ja muutama jotka ovat sekä pelillisiä että tappeluvahvistuksia. Edelleen on liigassa myös joukkueita joiden yleinen materiaalin taso on niin korkea, että jämäpelaajia ei voi penkille ottaa istuskelemaan kahakoiden varalta. Takavuosina, parempien pelaaja-aikojen vallitessa valmentajakaksikko Summanen-Westerlund käyttivät tehokkaasti ns. pelotetta antamalla Gagnonin ja Halkidiksen tehdä pahojaan läpi runkosarjan. Playoff peleissä porsastelu loppui top tykkänään ja herrat keskittyivät pelaamiseen ja pelasivat hyvin - pelote kuitenkin edelleen toimi.
Ollaanko liigassa menossa kohti aikoja jolloin jokaisella joukueella pitää olla yksi-kaksi uhrattavissa olevaa pelaajaa? Tämähän neutraloisi tappelijoiden käyttämisen taktisena aseena - joko kovanaamat muksivat toisiaan, tai jos oma runkopelaaja tulee "noudetuksi" tehdään vastustajalle sama temppu ja jäljelle jää tilanne jossa kukaan ei voita. Tai kenties show tappelut, kun ei kentällä mitään muutakaan tapahdu, jota NHL:n nokkapokat pahimmillaan ovat - ketään ei edes homma kiinnosta, kunhan nyt muksitaan jotta palkka juoksee.