Mainos

Goon Town is coming like a ghost town

  • 45 698
  • 316
Romanttis-eeppinen aikamatka lähtönautintojen ytimeen ja aina on parempi lähteä kuin jäädä, Jeff Mascarin ja sisäistetysti pelkää lähtöä, ottelija varjoisilta lähtökujilta.

Jr.A:n sekä Jr.B:n nuhruinen kulttihahmo ja yleisessä levottomuudessa "Forgie" päättää nyrkkipanna sitä takaapäin, Mascarin pukee taisteluilmeen ylle ja tulee pahoinpidellyksi, mutta ei raiskatuksi.

Katsoo antautuvasti silmiin, sadistinen O ja Mascarin lähtoseikkailuissaan niin onnekas, että koski pyttyä kauden päätteeksi Spitsin vahvuudessa tai oikeammin teki sen Peterboroughissa, Laforge oli mennyt jo pesuvesien mukana.
 
Ottelemisen tulee näkyä, sen tulee jättää jäljet ja kaivertaa arvet, tien tulee olla kivinen ja arjen rosoista.

Kääntyy syksyyn, aistimme värähtelyt ilmassa ja kohta tippuu lehdet, sitten kintaat ja kaikki on tarunhohtoista, niin nostalgista.

Hamuamme valokeilaan ja haluamme maailman katseiden kohdistuvan meihin, hehkumme huomionkipeydestä ja ihalemme itseämme peilistä, puuttuu kolme ylhäältä edestä.

Se on tämä aika ja ja siinä piilee lupaus seikkailusta, osoittaa olevansa elinkelpoinen, todistaa käyttökelpoisuutensa ja kykynsä ottaa.

Kiiman merkit ja pakkaamme pakkomielteisesti kamoja kassiiin, nuuhkimme ammoniakkia, teippi kiertyy ranteisiin ja hieromme vaseliinia silmäkulmiin.

Kintaat vedetty saumoista auki, hartiasuojista karsittu kaikki ylimääräinen pois, iskuvalmius tapissa, menohalut piikissä ja mailat kainaloon, turhaa rekvisiittaa.

Seisomme pihalla tyhjyyteen katsoen ja tämä polku ei vie taikamaahaan, maailmaan missä 16-vuotias heittäytyjä kohtaa 19-vuotiaan kiertolaisen ja leikin luonne on osapuolille selvä, ollaan casting couchilla.
 

Hockey 24/7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hockey Fights and Fighters
Onko HCHlla tietoa nykyisten CHLstä yli kasvaneiden junnujen kuvioista? Lähteekö porukka yliopistoliigoihin levittämään sivistystä vai onko paikallinen kaljaliiga kohtalona?
La Belle Provincen poijjaat löytävät kyllä itselleen tappeluita, niistä lukuisista rähinä sarjoista jota Quebec pitää sisällään. Kruununa tietekin LNAH.

Miten on OHL ja WHL poikien laita? Viekö tiet Amerikan pikku sarjoihin mallia SPHL,FHL,CHL?

Sen tiedän että Ty Bilcke on kutsuttu Leafsien leirille, mutta mikä on Paxton Lerouxin kohtalo. Viime syksynä kävi kumminki NYRin leirillä nekkaamassa.

Kiitos and keep up the good work.
 
Ei tarvitse matkata edes kasarille vaan ysäri riittää vallan hyvin ja ei ollut pakollista opiskeluvelvollisuutta O:ssa, ei tietoakaan mistään scholarshipeistä. Erityisesti tuo pelatuilla kausilla tienattu scholarship muuttanut kuviota paljon ja lähes kaikki CIS:n pelaajista tulevat nykyisellään pääjunioriliigoista.
Ennen siellä vetivät ne Jr. A:n jätkät, jotka eivät kelvanneet NCAA:lle ja Kanadan yliopistokiekkoa pidettiin tasollisesti kurana. Viihdearvollisesti se on sitä edelleen ja ei tässä varsinaisesti mitään hanskatonta kulttuuria siirry, vaan tumput pysyvät käsissä ja illat neppaillaan harmaudessa.
Toki se on ymmärrättevä vaihtoehto ja hyvin harvat suuntaavat enää ammattilaiskiekon viemäreihin, vetämään kaljarahoista. Olet vetänyt roolissa O:ssa ja nimi tiedetään siellä takapajuloissakin, joten pohkeille koputtelijoita riittää ja krapula jyskyttää ohimoissa.
Toki sielläkin voi harrastaa kulttuurinvaihtoa ja baareista löytynee rakkauden kehäraakkeja, jotka päivystivät siellä jo 80-luvulla ja kohtasivat nuo varjoisten kehien myyttiset hahmot.

Leroux ottelee käsittääkseni taas Rangersin paidassa Traverse Cityn lähtötapahtumassa ja jalka on siis jotenkin oven välissä, mutta HCH haistelee lähtönenällään kaverin panostavat enemmän boxlaan ja sen verran kovat leimat ovat jätkällä rystysissään niissä kehissä. Vetää nyt Peterboroughin vahvuudessa OLA:n Jr.A boxlaa ja tiedä vaikka talvikaudella operoisi lajin ammattilaisliiga NLL:ssa, voisivat vaikkapa verestää siellä O:n lähtömuistoja Emerson Clarkin kanssa.
 

Hockey 24/7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hockey Fights and Fighters
Kiitos tiedoista.
Pitää Lacrossea enemmänkin alkaa seuraamaan jos tuon tasoisia nekkaajia rostereista alkaa löytymään.
Viime kaudella muutaman Calgaryn matsin youtubesta katsoin. Loistava palvelu tuo NLL liigan Youtube sivu, kaikki matsit livenä tai sitten kun itselle sopii.
Todella vauhdikas ja mielenkiintoinen laji on tuo Boxla.

Mutta onhan se surullista että Lerouxin tasoiset jannut eivät enään ole varmoja AHL ottelijoita. Kiitos tuon karmean pelin "siistimisen" ja soccer äitien tyydyttämisen.
2000-luvun alku ja Bilcket,Emersonit,Lerouxit,Sweepit,Flemingtonit ja Bowenit ynnä muut olisi viety vaikka väkisin pelaamaan AHLn.

I weep for you Hockey.
 
Tuo Bilcken tilanne kartalla myös mielenkiintoinen sekä ongelmallinen ja syntipukiksi itsensä poiminut lähtöautomaatti kelpoinen OA-ruutuun O:ssa, jos tuo tryout Maple Leafsin kanssa ei natsaa ja urahissi palauttaa jätkän takaisin O:n kuvioihin.
Toki se hyvin epätodennäköistä ja on sitä hämmentävämpiäkin asioita tapahtunut, kuten kaikki nämä lukuisat lähdönvastaisuuden ilmaukset ja hysteeriset purkaukset.
Roolinsa yksipuolinen ammattijätkä ja antaa vihreää valoa, mutta ei kävele päin punaisia tai näe mustaa. Kuka näkee sen käyttökelpoisena ja uhraa sille OA-ruudun, kun mennään siivosti jarrutellen ja pidetään hihat alhaalla sekä visiirit leuassa?
Ei sovi öykkäröimään pelotteena tai säikyttelemään höyrypäänä, vaan elää lähdöistä ja siitä, että vastustajalla on joku kenet ottaa. Ottaa suoraan aloituksesta ja oppikirjan mukaisesti, tehdä tätä konemaisesti illasta toiseen.
Kenen kanssa se edes ottelisi ja kuihtuisi vain kurvaillessaan tyhjänpanttina lähdöttömyydessä. Varmasti tsemppaisi eläimenä ja olisi hyvä äijä kopissa, mutta tuo elinehto käyttökelpoiselle ottelijalle ja Bilcke sisäistänyt tämän jo 17-vuotiaana.
Eivät syöksy poimijat enää kuin mummot metsään ja korit täyty lähdöistä kuin menneisyyden rikkaina vuosina, mutta Bilcke tilttasi homman tilttiin ja jää siitä O:n lähtöhistoriaan.
 
Käynnistimme jo aikakoneen ja asetelimme päämäärää, nostalgian kultahiput ja tajunnanviratainen Flow...täältä tulee HCH:

Tämän rumuuden keskeltä, aistimme kuitenkin oikeutuksen ja törmäsimme sattumalta Jordan Shine-mallistoon.

Kenkämallisto ottelijalle ja maailma kiittää otetuista, aina hihat ylhäällä ja kypärä takaraivolla.

Se ei näyttänyt mailapojalta vaan säkenöivältä lähtöhahmolta, joka pyöritti viihdesirkusta, varasti iltojen pääroolin ja pukeutui mustaan silmäkulmaan.

16-vuotiaana Barrien campille ja jokainen 19-vuotias tiesi miksi se oli siellä, se oli luettavissa olemuksesta ja roolin tunnusmerkeistä.

O:n sadistiset tarinat ja "Shiner" edusti ehdotonta aatelia, aina keikarina punaviivalla ja meidän viimeinen lähtöihastuksemme.
 
Mitä ja olemme ysärillä, sen puolivälissä ja aistimme riskit, saatamme altistua hölynpölylle.

Visiiriin pukeutuminen alkaa kiinnostaa ja kiihotumme eurojen laskemisesta, tunnustamme kauhukuvat ja tukeudumme vanhaan testamenttiin, lähtökulttuurillisesti.

Kesä 96 ja McPolin oli seisauttanut O:ssa veret, pistänyt pystyyn lähtösirkuksen ja pitänyt yllä kiertävää tuhoamisleiriä.

Häiriintynein ilmestys sitten Laforgen ja armoton ylitiltti, veteli naamarit muusiksi ja runnoi kupolit rusinoiksi.

Puhutuin hahmo kehissä 1995-1996 ja aina tyylikkäänä, hihat ylhäällä ja kypärä takaraivolla.

Veti kesäkauteen OLA:n Jr. B boxlaa Mimicossa ja nekkasi sielläkin itsensä legendaksi, kulttimaineella kuorrutetuksi.

Pitelemätön eläin ja ei ihme, että nykyään se on tarhattuna yhteiskunnan ulkopuolelle ja äärilaidalla olemme mekin, me HCH.

Se ottaa Scarboroughin Kevin Taylorin ja jätkällä hyvät statsit Jr.A kiekosta, se oli lähdön tapahtuessa 18-vuotias ja näin ollen kaksi vuotta nuorempi kuin "Poler".

Selkeästi myös pienikokoisempi, mutta kyse onkin tilttaamisesta....ei punttaamisesta, portsaroinnista tai painimisesta.

Kamat lähtevät teatraalisesti ja ei hosuta, jumpataan käsiä auki ja Taylor heittää parit hypyt kyykystä ylös.

Molemmat ottavat käsillään yleisöä ja niistä huokuu itsevarmuus sekä tottumus, ne haluavat olla ja tehdä juuri tätä.

"Poler" mylvii hulluna ilmaan ja sitten lähtee, helvetillinen pamputus, jyskytys ja tulitus.

WOW!

"Poler" antaa timmit kyydit, mutta Taylor heittää itseään likoon ja nielee lastin kuin lastin, suoraselkäisesti.

Vetävät kiimoissaan minuutin, lopettavat omatoimisesti ja tuomarien ei tarvitse sekaantua, molemmat tuulettavat ja "Poler" killuu plekseillä.

Taylorilla verinaamari ja jätkä aivan täpinöissään, se oli ottanut Ontarion kovimman äijän ja selvinnyt hengissä.

Me steppaamme lasipöydällä, pyöräytämme biitin huuleen ja asetamme päämme silmukkaan, materiaalin huikeus tekee meistä suuren.
 
Nyt sykkii, poreilee ja kesä 97, "Poler" vastaan Oshawan Frank Littlejohn ja LJ ottaa moukkua, tuo soturi.

Eeppinen lähtöseikkailu, iskee ytimeen ja mekin olemme tatuoitu siniseksi, veri valuu pitkin seiniä ja väijyimme tapelta, nuo gladiaattorit.

Sivuraiteilta luistimille ja 2013-2014 Littlejohn edelleen aktiivisena, kavahdamme nykypäivän kolkkoutta ja olemme Gensin 1996-97 training campilla.

Tieto kulkee postilla ja tapet jyllää kulttuurissa, Hockey News kertoo tarvittavan ja Guide&Record kokoaa yhteen.

LJ sekä Warren Holmes kohtaavat leirillä kahdesti, hanskattomissa merkeissä ja tanssivat casting couchilla.

Tämä on folkloristiikkaa, tämä on mytologiaa ja Holmes nappaa, vetää roolissa ja koskettaa keväällä pyttyä.

LJ pakkaa kamansa ja se kiertää edelleen, Holmes katosi O:n jälkeen neppailemaan yliopistoon ja oli suoritellut rinnalla jotain High School kursseja, kurja.

Buu!

Emme lämmenneet sille tai sen tuottamalle materiaalille, otti kyllä iltojen pakolliset pois ja operoi kuten koutsi ohjeisti.

Nöyryys maan perii ja hulluus menneen talven lumia, kaikki keskikaistalle ja valot päälle.

Campin kaksi lähtöä ja Holmes eittämättä käyttökelpoisempi, otti palkintonsa keväällä ja ei varmasti kitissyt matkan varrella kertaakaan.

LJ ei vetänyt iltaakaan O:ssa, kahlannut sitten viemäreissä urakalla ja ottanut terävöittävää niittiä kupoliin.

Haikean suloista lähtötarinaa ja tekisi mieli vetää kännit, oksennella, rähistä ja sikailla.
 
Syksy 1995 ja lähtömaailma lepäsi toisella tolalla, koko O ja vedettiin pitkään tien päällä, kohdattiin sama jengi parina iltana putkeen.

Ei back to back vaan samassa häkissä ja ne olivat vielä kaikki kusisia lätkäpyhättöjä, täynnä lähtöhistoriaa ja veri tihkui katosta niskaan.

Talven tuiske ja kuusi putkeen vieraissa, pari sotilasta telakalle ja pari hyllylle jostain kiimaisesta brawlista, jossain hehkuvan kuumassa ladossa.

Ottelevaan ei riitä edes kolmeen kentään taistelijoita ja bussi halkoo Ontarion lumista maisemaa, jotkut juovat kaljaa takapenkillä ja joka toisella on musta silmäkulma...aah, tätä nostalgian kutittelua.

Detroit Soo´ssa ja kaukana kotoa, vedetään Memorial Gardensissa ja näyttämöllä nähty penkin tyhjentäisiä, kannettu jätkiä ruumispusseissa ulos.

Siellä oli osallistuttu näytelmien kulkuun ja lähetetty iskua yli pleksin, syljetty näyttelijöiden päälle ja kai siellä muutamat runkkailivatkin innostuksissaan näkemistään väkivaltaisuuksista.

Heitetään herätyskello ja ensin Morrone vastaan Payette, sitten Boulerice vastaan Cole ja lopuksi Vodrazka vastaan Fitzpatrick.

Vimmainen lähtöputki illan alkuun ja ensin putosi kiekko, sitten kintaat ja kas, tanssiva pari keskiympyrässä.

Penkit aivan täpinöissään ja on vain seisomapaikkoja, jätkät jäällä selät suorina odotellessaan kiekon putoamista ja vain lähtevät latautuneina, muut popcorneilla.

Riisuivat vielä kaikki kypäränsäkin ja mitä saastaa, staged ja jostain syystä meillä on kananlihat sekä sydämen bum bumit.
 
Viimeksi muokattu:
Villit ilmestykset ja HCH:lla tarjota täydellinen lähtömörkö, Steve "Bear" Barraclough ja herätti kauhistusta aikanaan Jr.B:n WOHL:ssä.

90-luvun puoliväli ja se terrorisoi tuota liigaa Petrolia Jetsin paidassa, hallin ulkopuolella ambulanssit soittivat sireeneitään ja siellä jaettiiin ilmaisia banaaneja osallistujille.

Nakattavaksi kehäapinalle ja kaikki paikalliset taitoluistelijat myös jonossa, nutturat niin tiukalla ja uppoudumme mielihyvin tähän mielikuvaan.

Oikeastihan olimme aina paikalla "Polerin" strippaillessa Torontossa ja sylissämme terttu banaaneja, "Kill him! Fucking, Kill him!"; me huusimme sydämen palolla.

Eläydyimme, koimme takautumia ja olemme lähtöveteraani, bongailleet kuolat suunpielillä jo 80-luvulta ja ei ollut tytöillä Push Uppeja, mutta olkatoppaukset ja meillä sukkalaatikko aina tyhjänä.

Tämä ei ollut tässä Barracloughin osalta ja 2000-luvulla se esiintyi OHA Sr.A:n kehissä, tuotiin häkissä paikalle, kahleet avattiin ja kehään pyrhälsi "Bear".

Tuo amatööriliiga luonut sekä tarjonnut historiassaan friiikiä materiaalia ja kuulemme korvissamme 80-luvun kaiut, ehkä sen on kongi tai junanpilli?

Baarien nurkista raahattiin äijiä, jotka lojuivat siellä otsat pöydillä ja kasvoivat hämähäkinseittiä.

Olivat joskus 70-luvulla vetäneet ja kantoivat muistikuvia, joku ilmestyy iskuetäisyydelle ja aina keihäällä päähän.
 
Nämä Ontarion monimuotoiset amatööriliigat ovat oma lukunsa lähtökartalla ja joku voisi niiden kylkeen lyödä myös Semi-Pro statusta, ainakin jossain historian käänteissä sekä vaiheissa ja ennen näitä lähdönvastaisia tuulahduksia, lähdöstä sai majorin.

Hyvät ystävät, niissä oteltiin ja niissä oteltiin paljon...aikanaan.

Sitten joku hysteerikko sai päähänsä sen olevan väärin ja 80- sekä 90-luvuilla väkivaltaisuudet olivat näiden liigojen olemassaolon ydin sekä perimmäinen tarkoitus.

Ne ottivat Bush League leimat kylkeen ja äijät joivat kaljaa kopissa, pistivät rähinät pystyyn ja matsit olivat aina lauantaisin.

80-luvun loppupuolella NorthWesternin Sr. matseissa nakattiin paskat OHA:n säännöistä ja vedettiin rennosti ilman kypärää, siis tuollaiset NOJHL:ssä tai MJHL:ssä juuri junnukelpoisuutensa tappiin vetäneet jätkät ja kukaan ei vaivautunut puuttumaan.

Nyt näissä jyllää myrkyistä suurin, visiiripakko ja se tuhoaa uskottavuuden sekä vie ilon rippeet, liigalta kuin liigalta.

Huikeuksista suurin ja bench clearing brawlit, ei edes edes kirjattu bokseja tai heitetty aikaisia suihkuja, puhumattakaan jostain ihme hyllyistä.

Lakaistiin koko hässäkkä maton alle ja tankkinsa tyhjentäneet jätkät kiltisti penkille, nerokasta ja jengi joi lehtereillä kaljaa nauttien, kukaan ei välittänyt taulusta.

Halpatuotettua lähtöviihdettä ja kuulemma 60-luvulla, nämä olivat kilpailullisia kiekkoliigoja.

Ihme professoreita, kloonaisivat "Polerin" ja nyt Patrick Coten ollessa taas häkkilintu, toivottavasti se ottaa siirron Millhavenin Supermax-fasiliteettiin, osastona "gladiator school" ja viereisessä kopissa venaa Justin McPolin.
 
Viimeksi muokattu:
Myyttinen, suuri O ja sen sadistiset tarinat, yläpuolella vain kirkkaat ja alla kaikki muut.

Siellä kylpi likaisia, sairaanoloisia sekä oirehtelevia hulluja, McPolin vastaan Sarnian Ricky Irwin ja herähtikö kielelle?

Discopallo katossa, laukut keskellä ja Ricky haluaa tanssia, HCH:n takuulla tyylitietoinen jätkä ja ne hihat sekä kypärä.

Right off the draw and buckets off, olla "Polerin" kanssa keskiympyrässä ja hat's off to you, Ricky!

Helmeilee silminnähden ja pystymme tuskin hengittämään, meillä on kidukset ja olemme hauki lähtölammessa.

"Poler" naulaa sitä ja tekee sen kahdella kädellä, mitä se saatana rakentaa ja Ricky on keskitysleirillä.

Se on sankari, kunniakas pelastuja sekä himmeän tyylikäs hahmo, vetelee lettiään kondikseen veret naamalla ja sulattaa bongarien sydämet.

Rory Smith ja sitten McPolinin, kukaan ei ole heittänyt Ontariossa kahden käden sirkusta yhtä tappavasti luistimilla, molemmat boxlaajia ja me äärilaidalla liimailemme itseemme Rickyn kiiltokuvia.
 
1996-1997 O ja Boulerice vastaan Ricky, Compuware Arena ja hallusinoimme itsemme paikalle.

Siinä ne ovat, keskeiset hahmot ja molemmilla hihat kääritty ylös, kypärät takaraivolla ja menohalut piikissssä.

Tämä tuntuu hyvältä ja kaikki lähtee tyylistä, läsnäolosta.

Buckets off and right off the draw, Boulerice avaa sähäkästi ja se naulaa sekä nakuttaa.

Sillä on tekemisessään paloa ja Ricky roikkuu mukana, se kokoaa itseänsä ja tikkaa takaisin vasurillaan.

Tikittävä toe-to-toe Detroitin penkin edessä ja maa halkeilee, kattilat kiuhuvat yli ja tila on täynnä lähtöpölyä.

Havahdumme raiteilta ja juna hyökii vastaan, se on Jesse ja kolaa ylitsemme.

Näemme pikkulintuja, ne syöksyvät itsemurhapommittajina ikkunaan ja huomaamme nenämme punkteeratun, huikea niitti suoraan kupoliin ja se saa meidät hymyilemään.
 

Hockey 24/7

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hockey Fights and Fighters
Todellakin Hylätty ja pölyinen kummituskylä on tulossa OHL-liigasta. Uudet säännöt on aika julmaa luettavaa: OHL Network

Järkyttävää huttua. Vituttaa!

Viimeistään nuo säänöt varmistaa sen että Bilcke ei yli-ikäisenä Spitseissä tai muuallakaan pelaa. Toivottavasti edes ECHL sopimuksen saa jostain.

Todellakin Bilcke ei ole entisten aikojen höyrypää ottelija vaan nykyisten sääntöjen tapainen herrasmies. 40+ nekkausta jää historiaan hienona saavutuksena, mutta ei HCH kirjoittele hänestä McPolinin tasoista tarinaa 10vuoden kuluttua.

Itselle jäänyt mieleen Marco Caprara 2000 luvun alun tienoolta. Saanut itselleni netin silloin ja OHL-tough guys sivustolle eksyin. Sinne pätevästi nekkauksia päivitettiin ihan liikkuvan kuvan kanssa.
Pieni ja vahva lähtökone oli Caprara. ECHL liigassa kausi ammattilaisena ja siiten perheen kutsu kävi ja lähti hoitelemaan suvun rakennus bisnestä.
Hieno mies.
 
Onhan tämä surullista ja onneksi olemme jumissa ysärillä, lähdönvastaiset iskut tulevat läpi tyynyn ja biitit, ranneteipit sekä vaseliinit matkanneet jo kasarille.

O 1996-1997 ja Boulerice metsästää, sillä oli taipumusta ja luistimilla kiitävä ruutitynnyri.

Knights ja Compuware Arena, Jesse hakee tapponiittiä ja kolaa aivan hulluna.

Tätä on ajeleminen ja tullaan puolen kentän vauhdeilla, kädet ylhäällä ja veren maku suussa.

Sugden on boksissa lähdöstään Morronen kanssa ja kohta se kaupataan Wolvesiin, se ei liity tähän tarinaan mitenkään ja Morrone taas jämäkkä toe-to-toe maestro, vähän kuin Caprara sitten myöhemmin.

Knights heittää lennosta sisään Andrew Faganin, Go get him!

Fagan tulee keväisellä riemulla ja sillä on kohde lukittuna, se heittää villin syöksyn keskijäällä ja se on Tarzan, Boulerice on sen Jane.

Vauhdikkaalla niskalenkillä Boulerice jäihin ja Fagan ryhtyy takomaan sitä niskaan, yrittää lyödä sen kupolin läpi jään ja miten kehomme reagoikaan tähän?

Saavutamme lakipisteen ja kehässä poreilee, näyttelijät roikkuvat toistensa ryysyissä ja molaritkin lähentelevät kiusoittavasti siniviivoja.

Fagan vääntää linjurin kanssa ja Boulerice puuskuttaa kaikkensa antaneena, Sudgen huutelee boksin avoimesta ovesta ja hetkessä on lupausta, hyvänä päivänä tämä räjähtäisi käsiin.

Elämä on lähdöille, lähtöjen tuottamille nautinnoille ja olla kukkeimmillaan, kuin lähtökulttuuri 80-luvulla ja vavahtelemme silkasta ajatuksesta.
 
Pommittaminen ja Gensin David Froh heittää pakki pakin Jan Snopekille, se lähtee nostamaan ja Froh jää uinumaan.

Petesin penkiltä syöksyy ohjus ja Steve Webb ajaa himolla yli, täydellinen teloitus ja Froh elpyy tiedottomana.

Haudankaivat parveilevat ja tuomari kutsuu pappia, mutta pitää kätensä alhaalla ja se aiheuttaa meissä väreilyjä.

John Tripp tulee vauhdillla Gensin penkiltä ja viskoo lapasensa hyvissä ajoin, Webb huomioi tämän sivusilmällään ja nakkaa omansa.

Juuri ennen kosketusta ja Tripp kompastuu Webbin mailaan, se nuolee jäätä ja hetken intensiteetti on kova.

Tripp hapuilee ylös ja paikalle syoksyvä linjuri kolaa sen, kellistää Trippin alleen ja Webb seuraa tätä oudon kiehtovaa näytelmää vierestä.

Ei ollut trippin lähtöpäivä ja mahtava liikesarja kyllä, mutta aurinko hymyili vielä sille ja sen dominoinnin päivät olivat edessä.

Nyt on 1994-1995 ja Webb on taas poistanut, haaskalinnut nokkkivat jo raatoa ja vaikka halut oli, Tripp ei päässyt edes iholle.
 
Nyt tippuu äärilaidalta helmi ja seinäruusut hukkukoon tapetteihin, näyttämöt hulluille ja valokeilat värikkäille.

Olemme Barnissa ja tuo syntinen, saastainen lato, jalat lilluivat kusessa ja katosta tippui vesipisaroita otsaan.

Olosuhteet olivat kunnossa ja kun joku vielä kippaisi kaljansa niskaan, sylkisi naamaan ja kiipeäisi sitten pleksin yli jäälle.

Ricky sekä Spitsin Ryan Shaver lähtevät ja Ricky luo uskomattomat sessiot, teatraalisesti kamat ja vangitseva läsnäolo.

Tämä jätkä on olemassa viihdyttääkseen ja myrskyisä yhteenotto, timanttinen toe-to-toe ja kipinät sinkoilivat.

Me käryämme ja Ricky naulaa sen, tuudittaa uneen ja Shaverin lyhty on pimeänä.

Ricky istuu sen päällä toinen käsi pystyssä ja näyttää ykköstä, se hallitsee ja nyt punainen matto sinne.

Ei, tämä ei riitä ja se ottaa intohimoisen spurtin, liukuu toisella polvella ja molemmat kädet kohti kattoa.

Siellä on reikä ja viihdearvo kairasi, Ricky kumartelee arvokaasti yleisölle ennen poistumistaan ja se vetää vieraissa, Barnissa.

Vittu, nyt oli tunnetta tarjolla ja mekin kumartelemme täällä, tälläistä nykypäivän harmaudessa ja tuloksena yleinen pahoinvointi, hysteeriset itkut.
 
Olemme Sarniassa ja mitä ihmettä me siellä teemme, olimme bussissa matkalla Windsorista Thunder Bayhin ja kuulimme "Polerin" olevan maisemissa, nuo äänet pään sisällä.

Alkulämpö ja kurotamme yli pleksin, haluaisimme tunnustaa rakkautemme ja sen lyö meitä keihäällä päähän, hehkumme onnesta.

Tuo taianomainen lähtöilta ja McPolin sekä Boulton ottavat sen eeppisen sodan, yksi julmimmista yhteentoista koskaan ja väkivaltaviihteen merkkiteos.

Seuraava aloitus ja Ricky sekä Sugden mittailevat toisiaan, Ricky roikkuttaa käsiään alhaalla ja toinen hanska killuu sormenpäissä.

Seuraava pari ulos lähtöuunista ja right off the draw and buckets off.

Ricky heittää pitkän lenkin ja taputtaa käsiään yhteen päänsä päällä, tämä on square off ja se juoksee luistimilla.

Toivomme sen nostavan toisen jalkansa ylös sekä levittävän kätensä ja hallissa tuskin ketään pahoitti mieltään tästä kosiskelevasta lähtölenkistä.

Nykypäivän harmaus, sillä olisi heti linjuri hihassa kiinni ja heitä siinä nyt viihdevaihdetta silmään, johdata kansa nautintojen lähteelle.

Sugden nuijii sen ja se on epäolennaista, Ricky on yksi mieleenpainuvimmista gladiaattoreista koskaan ja tämäkin lähdön jälkeen teki kunniaa yleisölle matkalla boksiin.
 
Rickyn kolmas ja Sugden vastaan Irwin osa 2, O:n lähtöteatterissa ja Guelph vastaan Wolves.

Uudet uniformut yllä ja on kevät 97, ne ovat vierekkäin aloituksessa ja kihelmöinnin aistii, sen kutinan tuntee.

Sugden työntää Rickyn takaraivolla olleen kypärän silmille ja mikäs sen nolompaa, menee tuliseksi ja menee sanailuksi, linjuri pyyhkii väliin.

Nämä välit eivät ole ystävälliset ja olemme aina inhonneet sitä, saamme siitä ihottumaa ja Rickyn korvista puskee höyryä.

Se koputtaa lapansa kärjellä jäätä ja se on ikuinen merkki, kiekon pudotessa mennään ja vedetään nenät poskelle.

Ne ottavat hajuraon toisiinsa, kaikki on ennalta määrättyä ja Ricky roikuttaa taas toista hanskaa sormenpäissään, ne nyanssit ja ilmassa on lähtöjuhlan tuntua.

Kiekko tippuu ja nyt ei vedetä lenkkiä, oteta yleisöä mukaan vaan suoritetaan nopea siirtymä keskiympyrään, lähtöpaikalle.

Sugden avaa vahvasti, riepottelee menemään ja naulaa muutaman koteloon, Ricky saa paketin kuntoon ja mennään toe-to-toe oikeilla, naulapyssyt laulavat.

Kiiman tuntee ja Sugden painaa päänsä alas, vetää leuan rintaan ja Ricky repii sen hiuksia.

Ne ovat kiinni toisissaan, siinä on sähinää ja hikeä, "I fucking got you" ja olemme lukevinamme tämän Rickyn huulilta.

Sugden puskee sitä päällään, ei otsallaan vaan päälaellaan ja alhaalta ylöspäin juntaten, ilmiöiden outous kiehtoo sekä viehättää meitä aina.

Menee likaiseksi ja keskikaistalla on puhdasta, Sugden tartuu keskivartaloon sekä kierähtää oudosti Rickyn taakse, ne kaatuvat kuin pojat sänkyyn ja Sugden on Top.

Huh Huh, mikä vimma ja heittäytyminen teoksessa, Ricky kömpii ylös hymyillen ja taas spurtataan riemulla, intomielinen hyppy Guelphin penkille.

Fiilikset ovat tapissa, aivan kuin se olisi painanut kaapin jatkoajalla ja ehkä se oli saanut, boksissa ne vielä sanailevat ja Ricky tekee jotain juttua kielellä poskessaan, hyi sellaista!
 
Rickyn neljäs ja tyydytään kolmeen hyväilevään, heitetään homma villiksi ja keikutetaan venettä.

Vielä nenä pinnan yläpuolella ja loppu on käsillä, kaivetaan helmi ja eihän sitä uskoisi nykypäivän valossa.

Detroit pohjoisessa ja oletteko miettineet, miksi juuri tuo Detroitin ysärin taival HCH halussa timanttisesti ja maailman kahdeksas ihme.

Emme ylenkatso Rickya ja se sirkus Barnissa, jonkun showboatatessa jossain ja Ricky on vetänyt rajat merkkiteokselle, lähdön jälkeiselle tunnekylvylle.

North Bay ja Cairns neuvottelee alkulämmössä katsojan kanssa, se on varmasti nahat ja hetki sähköistyy, se polttelee.

Siellä lyödään ja tämä katsomon heittäytyjä vetää tosissaan, se saa seuraa ja kohta Cairns kiipeää yli pleksin.

Ai saatana ja osa Detroitin jengistä perässä, vallitsee sotatila ja nyt karkaa mopo kunnolla.

Tämä ei ole kuin Bruinsin tulo kirkkaissa vaan kunnon katurähinä ja kentän puolelle jääneet huitovat keihäillään killujia, Jamie Allisonin niskassa kolme äijää ja ne kaatavat sen penkkirivin väliin, potkivat ja takovat.

Se vetää uransa parasta kiekkoa ja hallissa vallitsee kaaos, Branch haluaisi unohtaa siivouskomerossaan ja HCH:n tietopankki puree, se palvoo ja ulvoo.
 
Viimeksi muokattu:
Hurley, Eaton, Boyko, Cairns sekä Allison askissa ja Detroit Kingstonissa, Hurley ja Lindros tuijottavat tuimasti toisiaan ja linjuri ui niiden väliin.

Cairns tulee takaa antamaan naamapesut ja kääntyy tuliseksi, on tuulta lähtöpurjeissa ja siellä on juna, nyt Doyle pesee Cairnsin naamaa.

Taustalla tapahtuu, Eaton seuraa pesuhommia ja Frontsin Yates heittää takaapäin villin viikateiskun Eatonin pohkeille, siitä tulisi nykyään kymmenen hyllyllä ja tämän se vaati, palohälyttimet huutavat.

Homma on liekeissä ja Eaton sekä Yates tilttaavat antaumuksella, muut isossa rykelmässä ja Cairns repii kättää vapaaksi, se puhkuu ja puhisee.

Tuomarit roikkuvat mukana ja niin intohimoista, niin intohimoista...

Frontsin Robinson ja Allison ajautuvat erilleen ja siitä lähtee yksi, sitten Lindros sekä Hurley ja kehässä on yleiset tanssit.

Orkesteri soittaa ja maailmankaikkeus kuplii, tässä meidän on hyvä ja sulkekaa ovi lähtiessänne.

Cairns sekä Doyle kiinni toisissaan, molemmat linjurit välissä ja Robinson sekä Allison luovat parhautta, suihkuttevat ilmaan lähtökimalletta.

Ne ajautuvat Cairnsin lähelle ja tämä heittää rähinäheijarin Robinsoniin, sekoaa ja nuijii tämän jäähän.

Kohta siinä on kasa ja linjurit sätkivät siellä seassa, Yates tulee syöksyen sisään ja tämä on brawlin paras suoritus.

Paita on lähtenyt, se tulee kuin ohjus ja Eaton perässä, sitten statisteiksi jääneet Frontsin Johnson sekä Boyko päättävät selvitellä välissä ja lähettävät iskua matkaan.

Cairns näkee mustaa, hakkaa kaikkea liikkuvaa ja päätuomari tulee ottamaan sen pois, se tokenee hetkeksi ja vetäytyy polttopisteestä.

Yatesin hartiasuojatkin jääneet matkasta ja se vetää takaapäin paidasta Boykon jäihin, sitten häikäilemätön niitti nyynerpäällä kupoliin...vähän kuin ohimennen.

Aah, se luo kuningas matskua ja Cairns haluaa sen, Doyle on Detroitin penkin edessä ja se neuvottelee Harveyn kanssa, tapahtumat vilisevät silmissä.

Vaunu lähtee nousuun ja nyt luomisvimmainen Yates repii Jr. Wingsin Bartonia kentälle penkiltä, nyt tulee vuorostaan Cairns ja kolaa sen selästä nurin.

Taas tehdään kasa ja Doyle heittää muutaman oikean Eatoniin, Lindros makailee Hurleyn päällä ja homma alkaa laantumaan.

Me läähätämme ja tulkitsemme tajunnanvirtaa, nyanssit kietoivat verkon ja me jäimme saaliiksi.
 
Knights Peterbouroughissa ja McPolin sekä Sugden häkissä, tiedätte homman luonteen ja siellä öykkäröitiin, pullisteltiin ja äijäiltiin.

Huikea parivaljakko tuohon ja ne työsivät pään vessanpönttöön, pisitivät punnertamaan ja seisottivat asennossa.

Sugden sekä Petesin Thornton kiinni toisissaan ja asiaa on, linjuri roikkuu välissä ja "Poler" tulee takaa, tulee rajusti.

Vetää häijyn poikkarin Thorntonin alaselkään ja yrittää pistää sen keskeltä poikki, Thornton ottaa polvet ja tilanne pysähtyy, "Poler" tuli.

Petesin jätkät katselevat poispäin ja ei ihme, se on saatana hullu ja repinyt päitä irti pitkin poikin Ontariota.

Joku painaa play ja Thornton nousee ylös, repii itsensä irti linjurin otteesta ja nakkaa kamansa, se ei niele paskaa.

"Poler" ottaa tutun hulluuskohtauksen ja takoo kuin seppä, takoo kahdella kädellä ja takoo kuin maailmanlopun alla.

Nämä ovat Thrntonin hautajaiset ja linjureilla jo seppeleet käsissä, urkuri säestää ja keskiympyrään kaivettu monttu.

Ei, se on game, huikea stamina ja sekä kyky ottaa, "Poler" turhautuu ja yrittää lyödä sen pään pleksiin.

Yrittää toistamiseen ja kohta se varmaan puree, nakertaa sen naaman irti pala kerrallaan ja "Poler" lähti tämänkin tiltin jälkeen suoraan suihkuun, se otti tempuistaan tai riehumisistaan usein game misconductin päälle.

Valehtelevat boksit ja O:ssa nuo tippuvat tilastoista pois, uskottavuutta syöden ja uskottavuus hahmoille kaikki kaikessa.

Thornton roikkuu mukana ja iskee terävästi vastaan, tämä on maratonlähtö ja "Polerin" tankki tyhjä, mehut loppu.

Se on varjo sekopäisestä itsestään ja pajan kuumuus on tuuperruttanut lähtösepän, linjurit sisään ja nekin yllätyksissään, kuinka säyseän kiltti tuo peto on.
 
HCH, marginaalin suurruhtinas ja äärilaidan mysteeri, tulla murjotuksi jääteatterissa ja Boulton vastaan Houndsin Rylands.

Right off the draw and buckets off, kuten on tarkoitettu ja kuten hyvä tapa edellyttää.

Boulton oli vimmainen iskijä, kahden kauden ajan ehdoton TOP-3 nimi O:ssa ja se pistää Rylandsin kouluun, antaa sille kyydit ja pamputtaa siniseksi nyrkeillään.

Tämä on murhaa ja mikäs sen innostavampaa, meillä on kuolat sekä vapinat, hykertelemme onnesta.

Lähtökolikon toinen puoli ja Rylands sinnittelee, se lähti avoimeen iskujenvaihtoon ja se on valmis kuolemaan tällä näyttämöllä.

Ei nallekarhuile vaan heittää itseään likoon. Heittää niin, että sen katsominen sattuu ja sen selviytymistaistelussa on jotain kohtalokkaan epätoivoista.

Kulkemamme tiet johtivat mitättömyyteen ja ympärillämme vain harmaa tylsyys, maisema on autio ja katseemme lohduton.

Boulton hakkaa sitä ja Rylands seisoo jaloillaan, ottaa pommia kupoliin ja siinä on jotain kaunista, se koskettaa ja pysäyttää.

Rylands sai roppakaupalla rakkautta tämän jälkeen kopissa, haluamme uskoa niin ja vain se pitää hengityskoneemme käynnissä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös