Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

Myyttisiin mittasuhteisiin kohonneet hahmot ja valokeilaan Peter Luksa, täydellinen kehähäirikkö ja kulttimaineinen alkueläin.

Tuotettu materiaali harvinaista, häiriintynyttä splatteria ja lepää tarkkoin vartioiduissa holveissa, aarteina aarteiden joukossa ja maine leijailee pilvissä.

Se kolisee psyykkeeseen ja sydämen lyöntitiheys nousee, meidän tekisi mieli teurastaa jotakin ja kiivetä johonkin...katolle, puuhun tai katsomoon!

Tämä jätkä oli niin Spits ja täydellinen öykkäri, kattokruunu revittiin aina alas ja portsaria vedettiin turpaan mennen tullen.

Heittäytyä innostuksesta hehkuen ja kaataa kaikki edestään, nähdä hedelmien tulevan viimein poimituiksi ja saamme olla se keikari mikä olemme aina olleet.

IHL 1978-79 ja Luksa sekä Friest ovat lähteneen, ne ovat vetäneet pari edellistä sesonkia samassa jengissä ja molemmat ovat kunniakkaasti Spits.

Vihan kipinät sinkoilevat ja tarjoavat tarvitsevamme stimulanttin, me heitämme paidan pois ja kolaamme päin seiniä

Naapurit paukuttavat seinään ja me olemme eläin, me kolaamme, me jyräämme ja ajamme.

Aistimme halun vahingoittaa ja ne tilttaavat tosissaan, kiukkuisina kuin ampiaiset ja iskut satelevat.

Veri, hiki sekä kyyneleet valuvat ja intohimo repii juuret maasta, Ronnie vaihtaa kättää kiimassa ja niittaa sen vasurilla jäihin.

Pyyhkäisee ja Pum....TKO!

Selkä liimautuu lattiamattoon ja mukaantempaavuudesta täydet kybät, Luksan tanssit O:ssa Secordin kanssa ja ne ovat meitä suurempaa historiaa.

Vajoamme epäolennaisuuksien suohon ja toteamme sen veljen joskus vetäneen Jokereissa.

 

[HardCore Hooligan]

Hengitys salpaa, kaikki kiehtoo ja hetki kietoo meidän verkkoonsa, Schofield vastaan Luksa.

IHL 1980-1981 ja "forget Iran, nuke Saginaw", toimikoon innoittavana kehystarinana ja antakoon meillä tarvittavan takapotkun.

Sconan heittää jabia, ilme on tiukka ja läsnäolossa harmoniaa, veitstoksellista tyylikkyyttä.

Luksa on kärkäs, se sähisee, janoaa kiinni taisteluun sekä pyrkii iholle...lähtölaukaus kajahtaa.

Silmästä silmään, tikittävä toe-to-toe oikeilla ja naulapyssyt laulavat, viidentoista sekunnin tulinen kiima.

Sitten riuhdotaan ja koetaan jälkivärinät, lannistava laskuhumala ja korjaussarjalla takaisin huuruiseen nousuun.

Sconan heittää jabia, ilme on tiukka ja läsnäolossa harmoniaa, meillä on valokuvamuisti.

 

[HardCore Hooligan]

Korostunut lähtövietti ja hehkuva vireystila, olemme taajuudella ja Bru riepottelee askissa Nova Scotian Yvan Jolya.

Taustalla leimuaa brawl ja parit ovat löytäneet toisensa, lammas jäänyt sudelle ja Bru hyväksikäyttää sitä häikäilemättömästi.

Se on kypärätön, etuoikeutettu ja vaunu lähtee taas nousuun, hinaa meidät korkeimmalle huipulle.

Sitten syöksy, vatsanpohjassa polttelee ja oksitosiini potkii sisään, Glen Sorenson ampaisee sisään penkiltä.

Koemme mielihyvää sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta, se jyrää kypärättömän mammutin ja alkaa pieksemään tätä silmittömästi.

Binghamtonin penkiltä tulee Kevin Kemp, toinen kypärätön ja syöksyy Sorensonin niskaan, penkit tyhjenevät ja riemulla ei ole rajoja.

 

[HardCore Hooligan]

Bench clearing brawlit mielessämme, kannamme niitä sydämessämme ja ne ovat jättäneet jäljen sieluumme.

Tuota mainitua kellotettiin yli tunti ja villit lähtöorgiat, sekalaista parinmuodostusta ja sadistisia päällekarkauksia

Pääparina Bru sekä Sorenson ja myrskyn velloessa ne ajautuvat ensin vaihtopenkille, lopulta pukukoppikäytävelle ja ovat raivolla kiinni toisissaan.

Tätä on heittäytyminen ja taustalla täydellinen kaaos, John Baby pieksee kahdella kädellä jäässä makaavaa Nova Scotian taistelijaa...oooh, baby!

Nostalgian utu ja myyttiset hahmot, mekin olemme vain hahmo ja muistijälkien tulkki.

 

[HardCore Hooligan]

Äärilaidan lähtöparonilla joskus teemana bench clearing brawlien etsiminen ja sehän on kadonneen ajan etsimistä, Rangers vastaan Bulls ja timantteja satelee.

1982-83 ja oli kiihkeän sotaisaa, maailma kylpi sähkössä ja sykähdyttäviä tarinoita syntyi.

Joskus mekin elimme vielä maan pinnalla ja vedimme käsipunttia peilin edessä, halusimme vain tapella ja vähän kolaa, ajaa sekä jyrää.

Nyt olemme vain varjo siitä ja voitteko kuvittella sielujenne ytimessä hetken, kun Coxe sekä McSorley tulivat rinta rinnan ja räjäyttivät ikiaikaisen viihdepankin.

Loivat folkloristiikaan nojaavan tuokiokuvan ja maalatkaa siitä mielessänne taulu, oi uskovaiset!

Vajoamme muisteluun ja seinällä LB, musana Misfits...HCH takoo säkkiä ja on vain yksi unelma.

Coxe sekä TB:n David Bruce heittävät maratonin ja viime kädessä kaikki perustuu muistijälkiin, olemassa on vain verta, hikeä sekä kyyneleitä.

Ne vetivät myöhemmin samaan aikaan Canucksissa ja kuulimme tarinoita tuosta eeppisestä gladiaattorinäytöksestä, kun oli tultu antaumuksella ja vedetty homma pilviin.

 

[HardCore Hooligan]

Taistelukenttien melskeet ja suurhahmojen myyttiset kohtaamiset, kun vuoret siirtyvät paikaltaan ja kuninkaat kompuroivat.

Hoemme lähtömatrat ja hallusinoimme itsemme 80-luvulle, IHL 1984-85 ja Peoria vastaan Toledo.

Tämä ei ole HCH:n itsesuggestion luomaa harhakuvaa vaan todellinen lähtönäytös, historiaan taottu ja arkistoihin tallennettu.

Hetkien suuruus, nyanssien aistikkuus ja esteettinen rikkaus, kaikki meille arvokas on kuollut sukupuuttoon.

Penkit tyhjenevät ja meno yltyy villiksi, väkivallan kiehtova lumo ja kutkuttavat impulssit.

Sekasorron keskellä, Chris McSorley sekä Bob Fleming kohtaavat ja McSorley tuhoaa sen oikealla, kulttivasaran kupolista sammuvat valot.

Timber!

Hammer oli kuolematon, eläimellinen peto ja elävä purkupallo, IHL sen valtakuntaa.

Viikset nuolivat jäätä ja yhteys oli poikki, lähtöteatterin dramaattiset kappaleet ja hurmioituneet sydämen bum bumit.

Mekin täällä kitkuttelemme ja yrittämme ajaa tätä laivaamme karille, olemme inhonneet jokaista päivää sen kapteenina ja miksi emme vain räjäyttäisi kaikkea paskaksi?

Kuninkaiden paluut ja lähtövirran myöhemmissä virtauksissa McSorley oli säkki, jota hulluuskohtauksen saanut Fleming takoi ja kulttivasara piikkasi vasurillaan häpeän pois.

 

[HardCore Hooligan]

Välähdykset mielessämme ja Gerry Minor IHL:ssä, ilman kypärää 1986-87 ja kupoli mennyt aikanaan säpäleiksi Show´ssa.

Mielikuvat tulvivat ja näemme sen kypärättömän hahmon Muskegonin lähtöjen taustalla, myyttinen Fight Tape-torni ja meidän uskontunnustuksemme.

Sen edessä me kumarrumme ja sen voima poikii uskomattomat värinät sekä täpinät, tämä on elämäntyömme.

Kypärättömyys ja se oli uskottavuuden tae, tämä ei ole mikään pikkupoika ja on pelannut, nähnyt sekä kokenut.

IHL ja 80-luvun loppupuolen nostalgia, kypärättömyys täytti lasin ja nosti hameet korviin.

Pat Mayer ja repäisty suoraan kauhukuvastosta, tuollalainen hirvitys meille ja kuljetushäkki valmiiksi.

Hekumallisen nuhruinen kuva ja keinotekoisen köyhähköt juonikulut ohitettu, Mayer sekä Ristau ovat lähteneet ja siirrytään itse kohtaukseen.

Andy Ristau ja nyt nousi iso kulttivonkale, HCH tuntee lähtölammen ja tunnistaa hahmojen merkityksellisyyden.

Intohimoa ja tulikivenkatkua yllin kyllin, ne sähisevät sekä mouruavat ja kierivät toisiinsa takertuneina kuin kiimaiset kollit.

Ei, tästä ei syntynyt juhlallista päähänlyöntisotaa ja sen toteaa myös Gerry Minor, pieni krapula jyskyttää päässä ja ihottuma jalkojen välissä kutittelee ikävästi.

 

[HardCore Hooligan]

Andy Ristau ja täydellinen sirkuspelle, isot oireilut ja koko laivallinen banaaneja.

Suljetus osaton kapellimestari ja nyrjähtänyt farmipoika lännestä, varmasti lukutaidoton ja lietalannan pistävän tuoksun leimaama.

Se nakkeli emakon raatoa pitkin käytävää ja oli nautinnolla nuijinut lekalla kuoliaaksi, tuletko vetämään meille ja kaivetaan sairas kilipää kuolleista.

Jo nyt iskee poltteet ja ei edes teemaa pöydässä, Churla vetää sitä polvella munille ja ai saatana, tämä on huikea pätkä.

Materiaalin sairaus kiehtoo ja Churla nakataan pihalle, vitulliset rähinät päälle katsomossa ja koko Binghamtonin jengi intoutuu juhlatuulelle.

Häkissä vallitsee kaaos ja meillä kuolat pitkin poskia, puskemme räkää nenästä ruudulle ja katsomme sen valuvan.

AHL 1986-1987 ja Amerksilla ottelevassa Van Dorp sekä Ristau, nyt mennään sarjakuvaan, splatteriin sekä hardcore pornoon.

Binghamptonin taistelijat mättävät katsojia, flow on päällä ja kulttimörkö tsiigailee tätä ulkopuolisena, Ristau munille potkittuna ja olemme äärilaidalla, kaukana keskikaistan normeista.

 

[HardCore Hooligan]

Ristau ja ei mikään tylsä portsari, ei missään nimessä...unohtakaa tekopyhät valheet eurojen sekä kääpiöiden suojelusta.

Tämä jättiläiskokoinen hirviö tinttasi baaritiskillä kunnes päässä kilahti ja kaikki sumeni, sitten armoton rähinävaihde silmään ja kaikkea liikkuvaa kuonoon.

Ristau, se pisti asioita tapahtumaan ja pelkkä nimi herätti kauhua, se tiedettiin vaaralliseksi ja tunnustettiin hulluksi.

Se toi sirkuksen kaupunkiin ja tarjosi kansalle friikkishown, otti ne banaanit ja lopulta sitä ammuttiin rauhoittavilla.

Kerran meni toisin ja kehäväkivallan laineet loivat kunnolla yli, kohden vapaamielistä äärilaitaa ja kaikki säännöt, normit sekä moraalit romukoppaan.

Herseyn kolmikko Brubaker, Maxwell sekä Smyth pahoinpitelivät sekä pieksivät sen porukalla, hetken suuruus otti X-rated leimat kylkeensä.

Bru sekä Ristau olivat ottaneet yhteen alkulämmössä ja homma kääntyi villksi, eläimellisyys manattiin esiin ja saatana kutsuttiin paikalle.

Maxwell sekä Smyth sekaantuvat ja ote on häiläilemätön, ne janoavat verta ja potkivat jäässä makaavaa uhriaan luistimilla.

Nyt ei leikitä hiekkalaatikolla tai läpsytellä veljellisesti, ne yrittävät tappaa sen ja kulttimörkö ei ole maisemissa, se kummittelee ylhäällä.

Ristau on yksin sekasorron keskellä ja se nuijitaan kunnolla, kuin oltaisiin vankilan pihalla ja hulluinkaan ei selviä yksin.

 

[HardCore Hooligan]

Ristau ja kuuluuko hahmoa tulkita edes ottelijana, puhtaana suorittajana?

Toki se otti tärinät usein lähtöjensä jälkeen ja vapisi siinä aivan stranssissa, kliimaksin porteilla ja höyry puski ulos korvista.

Se on tuttua meille ja laskemme päiviä, tunteja...taaksepäin kykenemme matkaamaan vuosien taa.

Tästä muotoutuu vielä testamenttimme ja hoemme mantrat, suoritamme rituaalit ja hallusinoimme itsemme kauteen 1986-87.

IHL ja heti heittää kananlihalle, Muskegon vastaan Flint ja urkuri soitaa pakkopaidassa, se piruparka soittaa kielellään.

Veri tihkuu hallin katosta ja Ristau sekä Karalis ovat kietoutuneita toisiinsa, sätkivät jäässä ja suorittavat intohimoista lähtöperfomanssia.

Ristau revitään irti ja sillä on hullunkatse silmissään, nyt tapahtuu kauheita ja se niittaa oikellaan Yves Herouxin.

Heittää oikeaoppisen rähinäheijarin ja kaikki syöksyvät tanssilattialle, valitaan parit ja lähennellään oikein huolella.

Ristau ja linjuri taluttaa sitä ulos, se repii itsensä irti ja hakee keihään omalta penkiltään.

Ellei nyt ole kondiksessa, se on sydänkohtaus ja koko kroppa hakkaa, me hikoilemme, kuolaamme ja huudamme.

Kilipää monsteri haastaa Muskegonin penkin ja heiluttaa keihästää, se on viikatemies ja haudankaivaja.

Se näkee askissa Jean-Marc Gaulinin ja lähtee jahtaamaan tätä keihäällään, tämä on hullunrinki ja punainen lanka on löytynyt.

Onko se lopettanut?

Vitut, tämä on teos ja se ottaa yhteen plekseillä killuvien katsojien kanssa, huitoo näitä melallaan ja katsojat heittävät itseään likoon, tässä on taiteellista vuorovaikutusta.

Taustalla penkit ovat tyhjentyneet ja me ulvomme Bobby Schmautzin nimeen, se tuonne keskiympyrään ja stick fight kuninkaallisesti seonneen Ristaun kanssa.

 

[HardCore Hooligan]

Kun me lähdemme, meillä on sylissä tape...LB ja Bruins.

Timanttisin koskaan ja oman elämämme Hall of Famen ykköspaikalla, mutta haetaan ne nyanssit ja Ristaun klassinen ristiretki IHL:ssä.

Taustalla tapahtuu ja siellä myllertää, yksi kypärätön vilahtaa ja se on saanut, hikoilee hieman krapuloissaan.

Gerry Minor ja tarjolle yksi kuningastillti, Muskegonin Dave Allison ja Flintin Frank Perkins heittävät aivan helvetillisen päähänlyöntikisan.

Vetävät kuin maailmanlopun alla ja antavat tankkiensa vuotaa tyhjiin, molemmat paidattomina ja verissään...kauneudellakin on sijansa.

Iskeydymme tunneskaalan ääripäähän ja emme hallitse kehomme liikeitä, biitit valuvat lattialle sormien välistä ja intohimo kietoo teipit ranteisiimme, maailma kirjoitaa niihin kohtalomme.

 

[HardCore Hooligan]

80-luvun innoittava nostalgia ja kultahiput olkapäillämme, kaikenlaista oirelua sekä suljettujen osastojen purkauksia.

IHL sekä AHL, ne tapet ovat viihdepaketteja...sisäistimme niitä ravinnoksemme ja kasvoimme tyylikkäästi kieroon.

Show ja hahmon piti toimia, siinä piti olla syvyyttä, nyansseja sekä sarjakuvamaista tarttumapintaa.

Olla osa elävää organismia ja kiertävää viihdesirkusta, saavuttaa se aallonpituus ja haaveilla pilvilinnoista.

Menemme mikkihiireen ja pukeudumme raikkaaseen kesämekkoon sekä visiiriin...olemme avautuneet tästä ennenkin.

Pakkomielteen omaiset poltteen puhua tästä ja väijyimme tänään tuon matsin, ei kuolan, tärinöiden tai vapinoiden vuoksi vaan LB:n latomisen.

Se painaa sen häkin ja kaikki tunsivat tarinan taustan, äijä aivan romuna sekä katuojassa.

Siinä hetkessä on vieraantunutta ulkopuolisuutta ja se on elämämme kaappi, toivottavasti LB sai illan jälkeen elämänsä lap dancet sekä potkivat paukut nenään.

Tappion karvas kalkkiahan se oli meille kaikille ja silti palaamme siihen, jokaisella on heikkoutensa ja ei ole olemassaakaan lähtökeskustelua ilman HCH:n läsnäoloa.

 

[HardCore Hooligan]

Ei pitkän aikavälin suunnitelmia ja kalastelemaan nostalgian vesille, sen me osaamme ja nämä lammet me tunnemme.

Pätekäämme erikoisosaamisellamme ja helmien hallinnallamme, AHL 1985-86 ja matkaan ovat lähteneet James sekä Churla.

Lähtöbarbaari James ja huikea iskunopeus, se nakutti menemään kuin ompelukone ja veteli aina hulluna sarjatulta.

Churla ammentanut vahvuutensa samalta hyllyltä ja elementit nautinnolliselle pyörähtelylle kasassa, ne heittävät teatraalisen iskumässäilyn ja sisällyttävät teokseen kiimaisen toe-toe-toe session.

Viihdearvo hipoo mielipuolisuutta ja se aktivoi liekin, tietoisuutemme avautuu ja koemme ykseyttä hetkeen.

Tämä juhlava hetki, olkoon se kotimme ja silmistämme paistaa usko, meistä aistii himon ja väliin otamme pienet tärinät.

Olemme innostunut ja sydän takoo kuin yliviritetty seinäkello, varjonyrkkeilemme ruudun edessä ja haluamme ruoskittavaksi mahdollisimman pikaisesti.

 

[HardCore Hooligan]

Maguire vastaan Shoe, AHL ja 1985-86, jo polttelee ja iholla kevyttä kananlihaa.

Sähäkkä tiltti ja nostalgian väreilevä utu, itse suorittaminen sivuseikka ja hahmojen valovoima lumoaa.

Tämä on osa saagaa ja hahmojen ominaispiirteet, Shoen oireilut ja Maguiren alttius toe-to-toe sessioihin, kyky ottaa naamariin.

Keväinen lähtörikkaus ja ottivat myöhemmin sen helmeilevän rivalryn kirkkaissa, osana kiehtovaa kokonaisuutta ja sotaisaa tunnelmaa.

Kaikkialla rätisi ja saimme sähköiskuja mistä vaan, lataus oli tapissa ja pää pilvissä.

Uppoudumme tähän kuvitelmaan ja emme häiriinny edes siitä, että linjurit uivat turhan aikasin sisään ja molemmilla oli vielä luomisvimmaa.

 

[HardCore Hooligan]

Shoe ja mikä tasokas ilmestys, aivan sekaisin ja iso lupaus seikkailusta.

Silloin oli vielä polkuja, oli oljenkorsia ja oli Shoe, lyhyt sytytyslanka ja vaarallisen räjähdysaltis.

Hillitön hype niskassa ja aivan kuin se olisi laskeutunut avaruudesta, tuli läpi oven ja painoi läpi lattiasta.

Toki se suoritti välillä mallikkaasti ja otti lammen isoja kaloja, mutta olisi pyhäinhäväistys määrittellä se vain suorittajaksi ja tylsää portsaria tästä ei saa tekemälläkään.

Se tuli öykkäröiden jonon ohi ja iski päivystävältä punttipertiltä kupolillaan nenän poskelle, sylki sitä naamaan ja tuuletteli villisti.

Aivan tässä innostuu ja jo sykkii sekä kukkii, kevät 1988 ja Bruins pukee Shoen, Millerin sekä LB:n.

Hei, meillä on täällä voittaja!

LB tärisee siellä krapuloissaan ja vetää kofeiinitabuja naamaa, on kuumeisessa psykoosissa ja hokee mies vai hiiri?

Shoe katselee lumoutuneena tätä näytelmää ja huutaa hurmioituneena...Fuck yeah. I'm an animal, dude.

Jay siellä viiksissään ja kun se kaupattiin Kingsiin, tiesimme sen lähtevän duunaamaan pornoa ja sillä oli ne viikset sekä stamina.

Sitten siellä oli se kypärätön, Willie ja mattoa lattiaan, pelkkää kumarrusta ja timmi kondis.

 

[HardCore Hooligan]

Lähden ajamaan ja kohde heittää poikkarin eteen, puhelinkoppi nousee ja kolme alarivistöstä poikki.

Se oli 1987-88 ja ensimmäiset tienatut uskottavuudet naamariin, koppi nousi kuten on tarkoitus ja ei sitä ole tarkoitus päähän köyttää.

Kaikki me metsästämme jälkiämme ja meille ei muusta olekaan kyse, hiekka on käynyt vähiin ja kaikki on näennäistä ylläpitoa.

1987-88 ja heti lähtösesongin alkuun timanttinen iltapuhde, emme ole maininneet tässä ja LB ottaa siinä kupoliin.

Bury the tape!

Toki se on helmi, kiivas merkkipaalu ja alkukantainen tajunnaräjäyttäjä, matka lähtömaan ytimeen ja hörppy ikuisen lähtöviisauden lähteestä.

Carkner naulaa ja ottaa primesaumassa operoineen uppercut kuninkaan päänahan, sen vanhalta viinalta tuoksuvan ja kofeiinitabuilla vuoratun.

Illan tarjonnan innostavuus muutenkin hyvällä tasolla ja materiaalin väkivaltaisuus puri, se iski kiinni sieluun ja ravisteli eloon.

Maailma on nälkäisille ja pelisäännöt ovat heikoille, Donnelly antaa polvea Plettille ja nöyryys pysyköön keskikaistan tasapaksuudessa.

Tulimme sirkukseen haluamme nähdä eläimiä sekä klovneja, Miller iskeytyy sisään ja pieksee raivolla Donnellyn.

Ah, tämä hetki on niin Bruins ja vain sairaissa fantasioissa, joku haluaisi nähdän LB:n sekä Jayn kohtaavan.

Se olisi ollut luonnotonta, luonnotonta kuin rakkaus visiirinaamaan ja ne olivat samaa lähtöjengiä, Jay viiksineen sekä LB ongelmineen.

 

[HardCore Hooligan]

Kevät 1989 ja läpi 80-luvun se oli ollut väkivaltaista tykitystä, railakasta lähtöiloittelua sekä isoja tanssiaisia.

Keväiset lähtöriemut ja kirmaukset, Memorial Cup ja se oli bongarille sekä fanaatikolle yksi rupeaman kohokohdista.

Eurohenkisyys ja epäolennaisuuksiin tarkertuminen eivät olleet vielä pesiytyneet, kaikki henkittivät samaa ilmaa ja se tihkui lähdönjanoa.

Pääosanesiintyjät tunnustettiin ja ne eivät olleet mitään neppailijoita, niiden palvominen tuolloin ja kuin pukeutuisi jofaan sekä visiiriin.

Tekisi itsestään naurunalaisen ja tuona keväänä tapahtumassa mukana "killer" Kaminski, hullusti oireileva mielipuoli ja räiskyvän värikäs sirkustirehtööri.

Se toi mittaamattoman suuren viihdearvonsa mahtipontiseen tapahtumaan ja tämä ei edes mahdu nykypäivä valjuihin mittapuihin, oli koko happeningin ykkösnimi ja haali huomion kuin kuningas.

Meillä lupa täristä, vapista ja kuolata, päästää kaikki se palo purkautumaan ulos ja antaa suoniemme pullistua elinvoimasta.

Misfits runttaa taustalla vai oliko se jo Husker Du, kulttimaineinen "killer" Memorial Cupissa ja meillä on jo nenäkin vähän mutkalla.

Se näyttää hyvältä peilissä ja haaveilemme niistä tikkiarvista, täysin murjotusta ulkoasusta ja teippi kiertyy ranteisiin, nukummekin jo niin.

Kaminski tulessa Petesin Domin kanssa ja halveksimme jo silloin sitä, emme ole koskaan salailleet tätä ja meille se on kuin euro.

Vimmainen lähtö ja uskomatonta rykimistä, siinä on paatosta, heittäytymistä ja kunnioitusta tapahtumaa kohtaan.

 

[HardCore Hooligan]

Hekuman laineet, kliimaksin huippu ja kehäväkivallan vyöry, eläytynyt katsoja hyökii jäälle ja vetää Gensin Shane Doylea avarilla poskelle.

Voisi kuvitella meidän hallusinoivan ja suoltavan tajunnanvirtaa lähtöpöllyissä, mutta tuo hetki on timantinkirkas ja empiirisen kokemuspohjaa nojaava.

Hiottu rähinämomentti ja Gens heitti 1986-87 Memorial Cupissa huikeaa settiä, materiaalin alkukantaisuus kiehtoi ja ilmeikkyys puri.

Ai vittu, minkä jengin ne toivat tapahtumaan ja kiehuihan se yli, kintaat lepäsivät jäässä ja penkit tyhjenivät.

Tunnelma oli kotoisa ja bongailu pelkää kananlihaa, näyttämöllä yltäkylläistä sotatilaa sekä tulivuoren purkauksia.

Maa värisi jalkojemme alla ja syöksyt olivat tajunnaräjäyttäviä, vatsanpohjassa nipisteli ja sydän tikkasi menemäään.

Saimme siivet ja leijailimme pää lähtöpilvissä, sillä daamilla oli mennyt tunteisiin ja rehellinen bitch slap gladiaattorin poskelle.

 

[HardCore Hooligan]

Memorial Cup ja vastakkainasettelun luoma sähkö, ei hyssytelty ja siellä kanavoitiin viha vastustajaan.

Ketkä raivasivat päätyyn ja ei ollut kuin krapulaista taistelijaa heittää askiin, monta päivää jo dokattu yössä ja tapeltu häkissä.

Tulemme jo modernismiin ja lähestymme meille vierasta maastoa, tylsyyden valtakuntaa ja tauluun tuijottavia rauhanaktivisteja.

1993 ja parin sekuntia taulussa, Petes vastaan Laval ja teemme aistihavaintoja.

Huikea jännite, nytkähtelemme kuin meihin johdettaisiin sähköä ja siellä huudellaan sammakkoa, aivan varmasti huudellaan...

Se kaikuu tajunnanvirtana korviimme ja tulkitsemme viestin sydämellämme, viritämme mielemme lähtötaajuudelle ja nyökkäämme hyväksyvästi.

Sytyslanka palaa ja tiedämme kohta räjähtävän, nousemme seisomaan, levitämme kätemme ja otamme paineaallon vastaan.

PUM!

Parit valitaan, tanssilattia täyttyy ja käsilaukut...niitä ei vielä ole.

Esiintyjien vimmainen pieteetti ja se tempoo meidät mukaansa, me heittäydymme, omistaudumme sekä eläydymme.

Tämä on elämämme polku ja Petesin Matt St. Germain heittää polviltaan alakoukkua, me ulvomme ja heitämme myös.

Toisissaan roikkuneet Doug Searle sekä Stephane Desjardins päättävät lähteä ja ne ajautuvat Lavalin penkin eteen, äärimmäistä kiusoittelua ja lupaus kiehnaa kylkeä vasten.

Ne eivät tule ja tätäkö on ysäri?

Desjardins pieksee Searlen ja sillä on tekemisessään kiukkua, me olemme Searlen kulmauksessa ja piiskaamme sitä raivolla.

Sillä ei ole mehuja, Desjardins nostaa kätensä pystyyn ja nyt joku laita, jonka yli hypätä ja niitata tuo sammakko.

 

[HardCore Hooligan]

1991 ja nyt mennään suin päin klassikkoon, olemme avautuneet tästä ja se kosketus vain taltioitui sieluun.

Aah, tekisi mieli heittää paita pois ja painaa ulos, hakata jokainen vastaantulija.

Chiefs toi tapahtumaan hypetetyn ihmishirviö ja saatanan farmipoika tuli sinne paskantuoksuisena haalareissa, käsi kädessä siskonsa kanssa ja molemmilla porsaat kainalossa.

Ne vetivät Chicoutimin sammakoita vastaan ja meillä kauhea varasto banaaneja, henkilökohtaiseksi virikemateriaaliksi ja nakeltavaksi kohti ruutua.

Toporowski ja aina uskomaton rummutus, media kuolasi kovaa poikaa ja levitti punaista mattoa.

Siinä oli 80-luvun kaikuja, tämä peto repii vastustajilta päät irti ja kaivaa haudat auki.

Se matsi ja meillä huikea jano, me halusimme, me vaadimme ja lopulta kulmasta lähtee sessiot.

Shane Maitland pieksee omaa sammakkoaan ja antaa palaa häikäilemättömästi, Brent Thurston sekä Bart Cote heittävät ilmettä ja nyt otetaan historiallinen yliote.

Dub dominoi, se omistaa ja Toporowski lähtee sen sammakon kanssa, siinä aitoiden edessä ja me emme ole koskaan olleet enemmän valmiina.

Toporowski ottaa käyttöön koko repertuaarin, avaa työkalupakin ja uhri polvistuneena sen edessä, se heittää kyynerpäätä ja riepottelee raivolla.

Tämä ei ole mikään nöyrä portsari tai keskikaistan tasalakki, me saamme elämämme kyydit ja vapisemme nautinnosta

Kenties vika on ollut meissä ja pakko heittää tunnustusta, Eric Duchesne otti kunniakkaasti sen höyryt pois ja varmasti tiesi, ettei apina koputtele veljellisesti selkään.

 

[HardCore Hooligan]

Elämää suuremmat lähtö-tripit ja humalluttava muistijälki, 1994 ja Murray vastaan McLaren.

Tämä on yleissivistystä ja löytyy klassikoiden hyllystä, ei kulttimateriaalin joukosta kellareista vaan näkyvältä paraatipaikalta.

Teoksen vimma ja esiintyjien läsnäolo, tämä oli battle ja koko Cup Murrayn nyrkeillään signeeraama.

Mclaren heitti koteloon sen murhaavan oikean ja farmipojan pää nytkähti taaksepäin, Centsin penkki elää mukana kuten me ja olemme lähtöstransissa.

Kaikki velloo ja vapisemme, vuodamme verta sekä kuolaamme, olemme korkeimmalla huipulla ja tämä syöksy repii sisuskalut rikki.

Pöydässä egot sekä statukset ja molemmat ottelijat nostavat kätensä pystyyn, kukaan ei halua hukkua tapetteihin ja tämä yököttävä seinäruusuilu siintää jo uhkana edessäpäin.

 

[HardCore Hooligan]

Ostamme matkalipun aikakoneeseen ja iskeydymme syksyiseen Ontarioon vuonna 1993, otammme pienet vapinat ja havaitsemme ihon heittäneen kananlihalle.

Cents vastaan Fronts K-townissa ja Ling ajaa Centsin maalivahdin Rochen niskaan, teemme havannointeja läsnäolijoista ja pakkeina siinä McLaren sekä Lahnalampi.

Centsilla myös Rivard sisällä ja Frotsilla Doyle sekä Cull, hiottu silmä poimii nämä olennaiset hahmot nopeasti ja lähtökeskus raksuttaa.

Tilanne kärjistyy ja Doyle repii McLarenia pois Lingin niskasta, silkkaa lähtömatematiikkaa ja harmillisesti Boone on Frontsin penkillä.

Cull sekä Rivard lähtevät taustalla ja ne ovat hakeutuneet avoimeen maastoon, vapaaseen tilaan.

Rivard heittää teatraalisesti kyynerpääsuojansa ja vaunu lähtee syöksyyn, heitämme paidan pois ja rupeamme vetämään vatsaa.

Tajunnanräjäyttävä tiltti ja juhlallinen iskusade, Doyle sekä McLaren yrittävät vimmaisesti ja linjurit roikkuvat riippakivenä välissä.

Nämä ovat pääosanesittäjiä, keskeisiä pelaajia läsnäolijoista ja antakaa niiden mennä!

Ne ajautuvat Frontsin penkin eteen kipinöiden sinkoillessa ja muutama niistä osuu Booneen, se on siinä laidalla ja me huudamme...tule saatana, tule!

 

[HardCore Hooligan]

Boone ja syvä kumarrus, meillä sen Bantam lähtö ja mentiin kunnolla, kuin latautuneet kaniinit.

Barbie hotellissaan Ranskassa ja syytelista todellisuudessaan Bantam turnaus, TB:n sekä Hamiltonin jengit tulessa sunnustain aamussa.

Suoraan aloituksesta ja kralupainen koutsi huutaa sen tarpeensa, se oli nähnyt muutamat iltansa kirkkaissa ja oli nyt kynttilänsä loppuun polttanut alkoholisti.

Sellaisia ne olivat kaikki, ammattilaiskiekon kakkua maistaneet ja kunnioitusta herättävät taisteluarvet kasvoilla.

Kopauttaa selkään ja se on vihreä valo, aloituksesta luen puuttuvan alaremmin,tyylikkäästi ylös käärityt hihat sekä teipit.

Tällä kertaa ei pidä piestä neppailijaa ja kumppanilla on kulttuuri hallussa, hyvät sanailut ja paukuttaa lujaa takaisin.

Antaa meille veret ja Pohjois-Ontarion Lahnalampi, iglupingviini ja joskus kyselin kehässä juuria...kuulemma Karelie.

 

[HardCore Hooligan]

OHL preseason 1993-94 ja kuin katsoisi peiliin, raastava halu, jano sekä palo valokeilaan ja tulessa kaksi huomionkipeää kullankaivajaa.

Nälkäistä onnenonkijaa, on tehtävä hahmosta mainostaulu ja sen tulee myydä, ollaan casting couchilla.

Kuka heittää itseään eniten likoon ja on valmis uhraamaan koko sielunsa, nämä ovat taistelijoita ja mentaliteettina "I was young and I needed the money."

Hounds vastaan Wolves ja Andre Payette sekä Steve LeCoure aloituksessa, tästä ei ole paluuta ja nyt ei ole varaa roikkua hihoissa.

Se riipii ja sen aistii, hamaan kuolemaan ja vähitään 30 sekunnin julma päähänlyöntikisa.

Ne lähtevät ja ottavat tyylikkään square offin, viskovat teatraallisesti kamansa ja hakeutuvat paraatipaikalle keskiympyrään.

Hei, kaikki mukaan!

Eleet, niiden tulee olla isjoja kuten egojen, ne ottavat varjonyrkkeilyn ja kiusoittelu viedään tappiin.

Ensikosketus ja padot murtuvat, intohimo leiskuu ja emme tunne mitään häpeään.

Ottelijat kuin varsat kevätlaitumella ja kaatuvat heti jäihin, henkiset haavat ovat syvimpiä ja saimme ainakin sen minuutin timanttisen square offin.

 

[HardCore Hooligan]

LeCoure ja hiljalleen näivettyvää Metroa, toki idea oli edelleen viihdekeskeinen ja ydin sarjakuvamaisen väkivaltainen.

LeCoure oli sydämeltään tiltti ja todistanut luonteensa boxlassa sekä jääteatterissa, se oli kapellimestari ja viihdemaestro.

Oli nähnyt sekä elänyt iltansa O:ssa ja raidoiltaan se oli Jr.A:n lähtötiikeri, aina hiottu square off ja ilotulitus kahdellä kädellä sekä toe-to-toe sessioilla.

Josh Hosany ja se oli maisemiin tuotu näyttelyeläin, täydellinen mörkö ja ei pysynyt siniseltä siniselle pystyssä.

Jos olisi, olisi napsinut iltoja O:ssa ja karsea kaappi, ne ottavat 1995-96 lähdön ja pitkän kaavan square off.

Hosany on kuin King Kong ja se on 17-vuotias lähtöluomus, elämäntapaottelija LeCoure OA ja rystysissä pitkä lähtöhistoria.

LeCoure naulaa sen, paukuttaa pommia ja vaihtaa iloisesti kättään, toinen osaa ja toinen ei.

Hosany ja hahmolla oli kaikki edellytykset, suoraan B-luokan kauhufilmeistä ja sujuvammalla suorittamisella olisi luonut ura ammattilaiskehissä.

Meillä on tässä jotain hampaankolossa ja hyviä hahmoja ei pitäisi hukata, otteleminen kuitenkin perustuu siihen ja kykyyn vangita hetki.

Hosany ja sen äiti kuoli kukkakauppaan heitetyssä keikassa, se on groteskia sekä brutaalia.

Meidän arvomaailmamme ja emme koskaan häiriköisi ruusujen keskellä.