Goon Town is coming like a ghost town

[HardCore Hooligan]

Siinä on yrittämistä, omistautumista, kun heitetään Metroa kartalla ja kiitokset niistä pois heitetyistä hatuista.

Se oli timattinen kulttiliiga ja lähtödiggareiden hekumallinen palvontakohde, paljon boxlaa ja lupaus nautinnollisesta takuusta.

Meillä tuossa käsistä karanneet bileet lauantaina ja olo toipuuu vieläkin, lahjoitimme kohteelle aikanaan Probertin kirjan ja siitä lähti keskutelut tölkit kädessä.

Olemme lähtöuskovainen ja emme viehättyneet Bukowskiin, vaan Proustiin, Cocteaun, Genetiin sekä De Sadeen, joten karkasihan se kulttuuriin, vastakkainasetteluun.

LB lyötiin pöytään ja sitä sitten vimmalla kännykästä, pelkkää sessiota, tarinaa sekä upppercut kuninkuutta.

Tämä on ikuinen ja lahjoitimme sen kirjan, mutta olemme LB ja hahmoon istuen, ehkä molempiin...pienissä jälkimausteissa, tämä lähtökeisarin julistus.

 

[HardCore Hooligan]

Olennaisuuksiin ja mausteet puremaan, luennot sikseen ja värikkyys kunniaaan.

22.11.1987 ja silloin koettiin hetki, näyttelijät olivat läsnä ja kuninkaat laskeutuneet kansan pariin.

Yksi kiekon pudotus ja Probert sekä LB vierekkäin tyrkyllä, sydän heittää bub bumit sekä iho kananlihat.

Venaamme täyttymystä ja ne ylenkatsovat toisensa, ei edes tönimistä, koputtelua tai kuittailua.

Me oli latautuneet ja timmissä, ehkä aistivat toisistaan ne vanhat käryt ja molemmilla jyskytti.

Probert kolasi siinä samassa matsissa Keansin ja läsnäolo oli illassa vieraantunutta, tuo aloitus kuitenkin seisoo historiassa ja siinä se minuutin teos olisi pitänyt ottaa, uppercut huipennuksella.

 

[HardCore Hooligan]

Oudot käänteet ja kohtalo tarjoaa liekit, kaikki se mitä vihaan on palamassa ja painan sinne sikeän savun sekaan.

Mielessä sykkii ajatus lähdöstä ja lopulta edessä on vain paluu tylsyyteen, minut kahlinnut omaisuus seisoo pystyssä ja olen edelleen vanki.

Otin kyllä raapivat niitit sekä kyydit, mutta en tarpeeksi potkivia ja ottaessamme niitä käryäviä satseja, mielessä ei ollut sodoman 120 päivää vaan numero 34.

LB!

Ikuinen humala ja palava halu kiertää kaikki maailman strippiklubit, kontata maailman katuojissa ja heittää historiaan taotut uppercutit.

 

[HardCore Hooligan]

Kerran syöksy tuulilasin läpi ja sen sotkun keskellä kuolemattomuudesta kiksit, haluaisimme kuvitella meillä olleen biitti huulessa ja täydellinen läsnäolo konepellillä.

Kuolemattomuuden ilmettymät ja meidän janomme vapinoihin, kutsu on päällä ja matka aitiosta aloitukseen on sykenöivän taianomainen.

Näitä on epäkiitollisiakin ja surun säväyttämiä, meillä on käsky ja emme ota viereistä, vaan saman puolen pakin.

Paljon matsissa kolaillut ja itseään esitellyt, huudamme sille kypärän sekä kintaiden lähtevän kiekon pudottua.

Armottomat tärinät päällä ja jokainen omasta jengistä tietää, että kiekon pudottua lähtee ja käsi on iskeytynyt selkään penkin takaa.

Sieltä poltteilla niskaan ja se kippaa minut jaloista nurin, yrittämättä mitään muuta ja me vajoamme syvään kuoppaan.

Yksi uskaltaa antaa meille siitä paskaa kopissa ja turhautuminen purkautuu siihen, ne lähtemättömät iskut ja tarjolla terävämmät sessiot kuin jäällä.

On visiiri, tuo yökötyksistä ylin ja tämä jaloista kippaaminen, helvetin Mick Vukota ja inhosimme sitä.

 

[HardCore Hooligan]

Rakennetaan ottelemisen kautta ja poimitaan hahmoihin kätketty nerokkuus, tajunnanvirran täyttämät tuokiokuvat ja nostalgian utuiset pilvilinnat.

Vaipukaamme niiden silittelevän väkivaltaiseen kutsuun ja tuomiollinen lähtöpölyn hengittely, hylkäsimme taipumuksemme ja sen tarjoamat toivonkipinät.

Vajosimme oireillen syvälle ja kautta Paul Mittonin...on vain yksi HCH!

Muistamme lähtömaailman kauneuden ja aina lähdettiin, ilta kuin ilta ja seikkailusta seikkailuun.

Kummittelevat vapinat ja mielipuoliset kuolat, kaivamme mielemme syövereitä lemmikin ja väijyimme kerran Mittonia hallin ulkopuolella.

Se oli Soo´ssa ja olemme avautuneet tästä, äärilaidan ylipapin arvovallalla ja kädet kuin se olisi hakannut betoniseinää viimeiset viiikot.

Ottelemisen leimat käsissä ja silmäkulma tyylikkäästi mustana, se ei koskaan mene pois muodista ja hahmon uskottavuudessa ei ollut kyseeenalaistettavaa.

Kevät 1990 ja Mitton sekä Bill Armstrong, Petes vastaan Gens ja pisti kutkuttelemaan.

Kuullessamme tärisimme ja väijyimme sitä taistelua, kuin 18-vuotiaan heittäytyjän ensimmäistä casting couchia ja siirsimme halullamme vuoria.

Ei, se kohtaaminen ei ollut feikki ja iski suoraan ilokeskukseen, aistimme tunnekuohujen myrskyt ja ratsastimme aallonharjalla.

Armstrong oli iso körmy, harmaa punttimörkö ja tylsä portsari.

Buu!

Kova äijä se oli kintaiden pudotessa ja juhlii läpi lähdon alkumaininkien, takoo jylhästi oikeallaan ja lähtösinfonian perusluonne on tyly.

Mitton roikkuu mukana ja on hädin tuskin elossa, siltä lähtee paita ja Bam, vasuri sekä oikea sisään.

Pomppaamme ylös, kuin meihin johdettaisiin sähköä ja olemme valmis valloittamaan koko maailman, kaadosta kaatoon.

Portsarin kupolissa humisee ja Mitton palaa takaisin, takoo vimmaisesti kahdella kädellä ja uppercut, uppercut, uppercut.

Nyt vuorostaan jättiläinen taistelee hengestään, se on painanut päänsä alas ja Brent Grieve lukee vaikeudet, se syöksyy sisään ja luo panoksellaan näyttämölle kasan.

Hymyilemme lapioon nojaten ja paha sauma selviytyä, kun ei ole halua taistella...

 

[HardCore Hooligan]

Kiellot päällä ja Mitton sytyttää liekin, 1990-1991 ja OA rooli Detroitin laajennusjengissä.

Mielukuva hyväilee meitä ja ne halusivat rutinoidun ammattijätkän, tuomaan uskottavuutta sekä luomaan kulttuuria.

Sytyttämään hallin ja ottamaan vastaan Spitsin sekä Knightsin höyryt, aina punaviivalla ja pipo otsalla sekä hihat ylhäällä.

Ylimielisenä ja koppavana, aina punaviivalla ja pipo otsalla sekä hihat ylhäällä.

Otti yleisön ja poistui tuuleten boksiin, heitti viihdearvon kattoon ja loi Show´n halliin.

Vitullinen ralli ja vimmainen iskujenvaihto, olet ottanut ja antanut...silloin olet oikeutettu ottamaan yleisösi.

Heittämään kädet kattoon ja olet näyttänyt jotakin, vaihtanut kättä ja osallistunut toe-to-toe sessioihin.

Yleisö pähkinöinä ja toki räjäytät sen, koko halli seisoo ylhäällä ja sinä vuodat verta.

Heitit taideteoksen ja olet hallin kuningas, onneksi tämä toimii vielä boxlassa.

Mitton ja armoton heittäytyjä, right off the draw and buckets off.

Se ainoa oikea tapa ja se mihin tylsät portsarit eivät osallistu, ne pysyvät pois myös punaviivan pullisteluista.

Mitton ja istutut boksit, pelkkää Majoria lähdöistä ja kovaa aktiivisuutta 1988-1991.

Paskat sinne hieromaan ja tönimään, huikataan vain hetken kiinnostavimmalle nimelle ja halujen kohdatessa square offilla keskiympyrään.

Kaikki muu on epäolennaista ja Mittonin tyyli tulla aloitukseen, aina kasvotusten vastustajaan ja ne hihat ylhäällä sekä kypärä takaraivolla.

Siinä oli DeBrusk, Simon tai joku köyhäkö euro, linja ei muutunut ja toki kaksi ekaa oli helppoja, ne vetivät aina krapulassa.

Aah, meissä on vielä virtaa ja se lähtö 1990-1991, jonka se otti suoraan aloituksista Knightsin DeBruskin kanssa ja olemme avautuneet tuntemuksistamme.

Tajuton tyyli tulla ja hihat perkeleen ylhäällä sekä kypärä remmi auki takaraivolla, siihen katse DeBruskia päin ja jotain osuvaa jutustelua.

Ottaa lopulta rajusti pataan ja kuitenkin pyrkii lyömään, ei sido käsiä tai paina päätä rintaan...joten kädet kotihäkissä kattoon.

Tämä on HCH:n kirkko ja heittelin tänään lacrosse stickilla palloa seinään, on se kuitenkin askel oikeaan suuntaan ja ehkä tässä on vielä elämiä?

 

[HardCore Hooligan]

Haetaan nälkäämme herkkupaloja, huipennuksia ja Mitton vastaan Minor, syntisessä Windsorissa.

Olemme kuin leijona häkissä tai susi, ehkä Van Dorp tai vittu LB.

Vuosi 2015 ja palaamme saalistamaan, keilaamme ylpeydellä ja nyt on 1990 syksy.

Finglish, rottaportilta ja metsien keskeltä, Minor lipuu aloitukseen ja vastaan yksi Ontarion keisareista, Mitton.

Ne vaihtavat kuulumiset ja nyökkäävät, maailma on avoin ja seikkailu odottaa.

Sirkuksen mukaan tai muukalaislegioonaan, buckets off and right off the draw.

Minor, sen tinki on kova ja koko halli vihaa sitä rajan väärällä puolelle pesiytynyttä jengiä, silloin sai tuntea ja elää mukana.

Niillä vain heittää todella kova ja meritoitunut ratsu, punaviivoilla päivystänyt ja hihansa ylös käärinyt.

Kaikki lähtee tyylistä, sisääntuloista ja läsnäolosta.

Huikeampaankin huikeampi tiltti ja Minor heittää itseään likoon, se vaihtaa kättään ja ei sido, pitää päänsä ylhäällä.

Ottelee kuin ottelija, jääteatterissa ja se on ympäripyöreä, merkkiteos.

 

[HardCore Hooligan]

Olla ja otella, aistia tuulahdukset sekä nyanssit, muuttua vampyyriksi.

Vuosi 86 ja meille se oli mustat pillit sekä aidot converset, kasvavilla minkeillä ja aistimme nousevan veren.

Bongailla, väijyä sekä kiilua, aivan hulluna ja se ekan kiekan avausmatsi Bruinsin sekä Habsin välillä, oli elämystä, vapinaa sekä kuolaa.

Eihän se edes tarjonnut henkeä salpaavia tai tyylikkään kuninkaallisia,, LB ei edes puettuna ja "pornoviiksi" Miller sivuroolissa.

Huikeaa öykkäröintiä, maailmalle vittuilua ja kaiken päälle paskantamista, ihon alle ja revitään teennäisyyden naamarit irti.

Ne mourusivat ja sähisivät toisilleen, mekin painoimme kouludiskoon teipit ranteissa ja biiiti huulessa.

Mourusimme ja sähisimme, se oli vitun lataava matsi ja paljon tajunnanräjäyttäviä pakkomielteiltä.

Ne opettavat, antavat kasvot ja murut tarinaa, pelastavaan.

Sähköt pätkivät ja niiden palatessa, LB:n päivät tulivat ja Miller kairasi staminalla.

Löytää elämässään kipinä ja elää henkilökohtaisissa olennaisuuksissa, taas yksi kärsitty pitsi ja 95 olimme askissa.

 

[HardCore Hooligan]

Lausuimme taikasanan ja nyt kummittelee, muistot tulvii sekä mielenmaisema tihkuu nostalgiaa, voi Nicky!

Se oli kosketus ylhäältä, silkkaa johdatusta ja hallista lähtee sähköt, pyrin iholle ja teit minulle käsilukon.

Tarinat sekä välähdykset sekoittuvat ja kaikki on yhtä puuroa, heräämme pinkkiin painajaiseen ja nyt niillä on kypärät visiireillä.

"I'm no goon. I play hockey".

Minäkin, olen etuoikeutettu ja 86, Fotiu häkissä ja läsnäolo ikuinen kuin patsaalla.

Hahmon nerokkuus täyttää boksin, se pursuaa yli ja tulvii läpi ruudun, me kellumme virrassa ja hallitkin haisivat silloin innoittavasti kuselta.

Kypärätön jumalhahmo, vähän nyrjähtänyt ja palaamme tähän kuin pyromaani rikospaikalle, olemme olemassa vain tämän hetken kautta.

Siitä on kohta 30 vuotta ja kaikki on päin helvettiä, mieltämme piinaa kysymys ja joutuuko tässä menemään vielä oikeisiin töihin?

 

[HardCore Hooligan]

Ei, ei se ollut päätepiste ja hahmolla oli taskussaan elämiä, vaikka sijoitimme sen jo mielesämme vahakabinettiin ja päädyimme tarinassamme fanatismiin.

Hylkäsimme kaiken muun joutavana hölynpölynä ja uppouduimme arkistojen syövereihin, tutustuimme menneisyyden juonikulkuihin ja annoimme materiaalin vietellä meidät.

Nicky porskutti ja huokui nostalgiaa, kaikuja 70-luvulta ja me olimme vastaanottovainen, the bottom.

Syksy 1987 ja ruudussa Flyers vastaan Isles, ne ovat pukeneet Nickyn...ne hullut!

Luulimme hallusinoivamme ja heitimme vihaisesti alakoukkua, päämme nakutti kuin Rock'em Sock'em Robotilla.

Kuva avautuu mustavalkoisena ja hyvät herrat, teille on paketti muinaisesta WHA:ssa.

Kulmikkain ilmestys koskaan ja tajunnanräjäyttävä kuva Flyersin penkiltä, niillä on vahvuudessa kaksi kypärätöntä.

Marsh sekä Fotiu, me läähätämme, voihkimme sekä ulvomme.

Nyt potkii huolella sisään ja sydän takoo kuin seppä alla maailmanlopun, maailma pysähtyy ja huokaa syvään.

Hahmot välähtelevät mielessämme ja pysymme kannassamme, annoimme sen judotyden pistää meidät pakettiin ja muistamme vain nimet, Fotiu, Nachbaur sekä Berube.

Flyers lyö ne askiin, silmään kepeän hupaileva camp-vaihde ja mitä helvettiä, Boris Karloff viilettää luistimilla.

Olemme syvällä kasarissa, sen loppupuolella ja tämä yksi jääräpäisesti mukana, onhan se oikku ja hillitön muinaismuisto.

Siellä otellaan ja meidän katseemme on liiimattuna Nickyyn, annamme nyanssien purra ja nielemme nostalgian kyyneleitä.

 

[HardCore Hooligan]

Joulupukki miltei piipussa ja Maple Leafs vastaan Blues, 1987 ja intohimoa huokuen.

Kuvaa Leafsin penkiltä ja antaumuksellista kananlihaa, hengitämme tarunhohtoista historiaa ja Sammy sekä Secord nojaavat laitaan.

Kaksi kypärätöntä temppeliherraa ja todellisuus sekä myytit sekoittuvat, olivathan ne aika halinalleja koko 80-luvun.

Toki Secord soti jo Bruinsissa 70-luvulla ja siitä aiheellisesti polttelut päälle, kirsikkana John Brophy koutsina ja rautaliigojen eläimellisen ihmispedon edessä asennossa seisten.

Sammy myös taistellut myyttisessä WHA:ssa ja lähetys muuttuu taas mustavalkoiseksi, kuva särisee ja poukkii...kuten pitääkin.

Häkissä tunnelma sähköistyy ja kypärättömät vahanuket ulkopuolisina tästä iloittelusta, Ewen näkee mustaa ja pieksee raivolla jäässä olevaa Leafsin Richardsonia.

Dan Daoust iskeytyy sisään ja niittaa tyylikkäällä syöksyiskulla Ewenin, hykertelemme ilokeskuksemme stimuloinnista ja materiaalin nerokkuus hipoo taivaita.

Ewen sekoaa täysin ja jahtaa Daoustia, se on kuin rusakko ajovaloissa ja illan viihdepankki räjähtää kasvoille.

Kehässä on verta ja se kiihottaa aistimme äärimmilleen, uskallamme jopa kutsua tätä Ewenin hulluringiksi.

Kiistatta yksi parhaista hetkistä koskaan ja olisimmepa ymmärtäneet, emme tule koskaan olemaan näin onnellinen.

 

[HardCore Hooligan]

Mullistavat näyt ja lähtee oksat, risut sekä männynkävyt, heitää laukalle ja Harold Snepsts.

Olemme historiassamme avautuneet ja aina siihen mestaan, jossa ovella kutsuvasti päivystää Snepsts klooni ja se on kuin lupaus seikkailusta.

Vaikka pettymys siitä käteen jää ja ei puhuta intohimoisesti hahmoista ja lähdöistä, vaan harrastetaan jotain ihme homoilua.

Kevät 1990 ja Leafs vastaan Blues sarjan kolmas matsi oli ollut hekumallinen, silkkaa timanttia ja emme olleet nukkuneet kahteen yöhön.

Vedimme tabua naamaan ja hakkasimme säkkiä, kuuntelimme Misfitsia ja katselimme mutella Duran Duranin Girls on Film videota.

Kaipasimme jo kasarille ja latasimme itseämme neljänteen matsiin, pelaako "Rambo" ja sillä tuohon saumaan huikea rähinämomentti.

Öykkäröi sikana ja porsasteli hulluna, teki vittu mitä halusi ja koko äijä ihan katuojassa.

Tuo kuitenkin sivujuonne, kuten Clarkin kolailut ja pääosassa hiottu äijämomentti, viiksekäs Snepsts.

Se näytti papparaiselta, pahasisuiselta sekä kiukkuiselta ja se osallistui, hinasi kaljunsa tapahtumien keskipisteeseen.

Tajutonta viihdearvoa ja siellä se sähisee maalin edessä, istun vapisten sängylläni ja ilkeä papparainen äijäilee kirkkaissa.

Se oli vetänyt Show´ssa ennen syntymääni ja se veti siellä edelleen, se saatana operoi ja viikset väpättivät.

Se oli näyttänyt jo kasarilla ikälopulta ja mitä se tekee ysärillä, se ottaa lähdön Lou Franceschettin kanssa ja me huudamme lähtökiimassa.

Näkiköhän Tom of Finland tämän, se taatusti diggasi!

Snepts, se oli jo kolmannen matsin kuumuudessa näyttänyt täysin valmiilta lataukseen ja tuolla se kukkuu kuin käkikello, koko äijä helmeilee hiestä ja jostain syystä, kuvittelimme aina sen ylle mustan nahka-asun.

 

[HardCore Hooligan]

80-luvun kultaisuus ja ne lähtöpitoisuudet, hahmojen nerokkuus ja tunne kuolemattomuudesta.

Guide & Record sekä Hockey News kävi koulutuksesta ja laaja-alainen videoarsenaali sivistyksestä, nyt yritysmaailman talousneuvojat penäävät todistuksia ja ihmettelevät niiden olemattomuutta.

Kuinka masentavaa voi arki olla ja me vain haluaisimme helvetillisen rätinän, särinän sekä poukkoilun.

Coxe vastaan Hospodar ja sen bongailu oli kuin trippi, se porautui takaraivoon ja loi kehoon kuolaavat värinät sekä tärinät.

Klassinen Canucks tape ja tape kuin postimerkki, pelkää matkaa sekä lähtöä.

Kuva veti alhaalta ylös ja tarjosi hypnoottista raitaa, se jätti jäljet ja mustavalkoraitainen tyyli puree edelleen.

On vain välähdyksien virta ja keskeltä surrealistisen usvan, Timmy sekä Butcher lähtevät ja kuva yllättäen kirkas, tylsän moitteeton.

Ahdistavaa keskikaistaa, kaukana äärilaidalta ja timanttinen square off, Hunter heittää kevyttä jabia ja molemmat tanssahtelevat.

Paskat siitä lähdöstä ja kelasimme heti taaksepäin, Hunter heittää kevyttä jabia ja molemmat tanssahtelevat.

Meilläkin vasuri halkoo ilmaa ja leijailemme maailmankaikkeudessa kuin höyhen, tanssahtelemme nuorilla ja jonglööraamme hahmojen nerokkuudella.

 

[HardCore Hooligan]

Poreilee, polttelee ja kihelmöi, lautaus on tapissa ja raapaisemme varovasti taas ysäriä.

Alkuvuosi 1990 ja Sabres sekä Nordiques kiehauttaneet kuuman matsin, meno yltyi villiksi ja materiaalin väkivaltaisuus kiehtoi mieliä.

Näemme siitä uutisvälähdyksen ja Kimble niittaa häikäilemättömästi Vaiven, me tärisemme innostuksesta ja ylistämme hetken nihilististia luonnetta.

Tästä tulee olla kyse ikuisesti, haluamme aistia halun vahingoittaa sekä nakella kehään banaaneja.

Se tuottaa meille mielihyvää, kuin näkisi jäältä käsin taas ne taistoluitelijat huppareissaan ja istuvat rivissä penkeillä, kaikki banaania syöden.

Koutsi piirtelee tauluun ja niillä hiukset takaa nutturalla, banaanit käsissään ja meille tulee pakottava halu toniä sitä vieressä olevaa jätkää.

Turmiolliset saasteet ja ilokeskuksien myrkyt, olisi pitänyt keskittyä niihin avauksiin sekä keskialueen ylityksiin ja osaisimme ehkä ajaa tämän laivan karille.

Lafleur myös kolattu pleksiin ja siltä naamari murusiksi, Don Cherryn onnen hetki.

Huikea odotusarvo ja ounasteltavissa pyykinpesu, tyhjenevätkö penkit?

Ei sentään, mutta myrskyisä iltapuhde ja ensimmäisen minuutin jälkeen olimme aivan kuitti, ilta imi meistä mehut.

Parker sekä Kimble ottivat julman taistelun ja tiltti oli pakattu täyteen tunnetta, olimme viikon kananlihalla ja käristimme itseämme kreppiraudalla.

Uskomatonta muuten, että Kimble oli häkissä ja annamme sille pienet aplodit.

 

[HardCore Hooligan]

Halusimme maailmanpyörään, tunteiden sekä tuntemusten vuoristorataan ja päädyimme äärilaidan mysteeriksi.

Nähdä lähtöjen tulevan otetuksi tai sokeutua, kun kaikki kumisee tyhjyyttään ja biitit ovat valuneet pitkin poskia.

Näin on käynyt niin kauan kuin muistan, joka yö ja nämä ovat meidän tahramme, mikään ei täällä kuki ja kaikki on kuihtunut.

Joskus mietimme, jos Brown olisi niitanut kolmannen kerran sen ruotsalaisen visiirinaaman poikittaisellaan...olisimmeko kuolleet innostuksesta, intohimon laineiden lyödessä yli?

Se toinen aiheutti jo sellaiset tykytykset, että teki mieli laittaa pää giljotiiniin, antaa palaa ja poistua paikalta tuuletellen.

 

[HardCore Hooligan]

Sormenpäissä polttelee, nousemme tuhkasta ja puemme ylle ilmeen, me emme janoa murusia.

Taivaalla loistaa discopallo ja sihautamme auki, kiitos LB.

Missä olitte, kun kuulitte sen niitanneen poikittaisella Vukotan ja tunsitteko kutkuttelevaa mielihyvää?

Meillä jo villejä unelmia, ikuisesta pilliruokinnasta ja ei se ollut niin brutaali, helmi kuitenkin.

 

[HardCore Hooligan]

Tuo poiminta aikakaudelta, jolloin LB jo sukeltanut syvälle ja joi kusilaaritkin tyhjäksi, se piti herättää penkiltä kehään.

Sitten harhaisen sekavat möngerykset popcorneista ja miehistä sekä hiiristä, timanttinen menestystarina ja vain keskikaistalla pelataan sääntöjen mukaan.

Sillä on uniformu ja se räjäyttää lähtöpankin Kimblen kanssa, naulaa sen kättä vaihtaen ja äijä ihan deekiksellä, muistatteko miten se hymyili?

 

[HardCore Hooligan]

Olemme vaiti ja kaikki on lohduttoman unista, nuudumme pois ja emme aisti edes ironiaa.

Holmgren saa kupittelustaan paskaa McClellandilta ja LB käynnistää pyykkikoneen, se on ollut jo useamman vuoden eksyksissä ja harhailee nyt Whalersin paidassa.

 

[HardCore Hooligan]

Yksi aamuistamme ja piileekö sen kätköissä lupaus seikkailusta, onko tämä viimein se päivistä suurin ja näemme hahmojen palaavan kartalle?

Veripisarat soittavat taas pianoa ja äärilaidan lähtövanhin paukuttaa noitarumpua, kananlihalla täristen ja kuola suunpielistä valuen.

Tuon preseasonin Sabres matsin jälkeen LB leikkuriin ja se ei enää oksennellut nurkissa, viinat oli juotu ja ei ollut rahaa maksaa edes pesästä.

 

[HardCore Hooligan]

Ilman sähköisyys ja kahlitsemattomat tunnemyrskyt, suhtautua kaikkeen intoihimoiseti ja ulvoa lähtökuuta kuin susi.

Marc Laforgen paketti O:sta ja tape kuin adrenaliini piikki reiteen, heittää ylikierroksille ja koko maailmankaikkeuden omistusoikeus siirtyy meille.

Bum Bum ja Huh, taomme päätä raivolla seinään ja joku koputtaa vastaan toiselta puolelta, se on kommunikaatiota.

Sitten Cornwallin Ware niittaa sen oikeallaan ja se kantaa vielä hanskaa kädessään, siinä on jotain mautonta ja voimme pahoin, henkeämme ahdistaa.

 

[HardCore Hooligan]

Osaamme tuo tapen ulkoa, meidän erikoisosaamisalueemme ja niitä on harvoja, tuo ja biitin nieleminen unissaan.

Laforge ja Domi seisovat vierekkäin aloituksessa, lupailee ilotulitusta ja unohdamme kaiken, eläydymme tarinaan ja elämme hulluna mukana.

Heittäydymme lähtövirran vietäväksi ja huudamme kiimaisena eläimenä, olemme intohimoisesti Laforgen kulmauksessa ja vaadimme kääpiön päätä lautasella.

 

[HardCore Hooligan]

Laforge,ylimielinen sekä koppava olemus, sekaisin kuin huuruisin seinäkello ja kimaltelevasti täynnä kuninkaalista itseään.

Täydellinen luomus Major A ottelijaksi ja taisimme olla vähän ihastuneita siihen, se on kunniaksi meille ja näemme siitä joskus kaikuja katsoessamme peiliin, ihan masentaa tämä pelleily.

 

[HardCore Hooligan]

Valaistaan tämä mielentila ja palautetaan lähtömajakoihin vartijat, mennään vaikka käsipohjaa ja kas, pelastus saapuu biittipurkki farkkujen etutaskussa.

Laforge vastaan Petesin King ja ylimielinen öykkäri tuhoaa sen, vertauskuvallinen peppupano koko liigan kovien poikien suuntaan ja "Forgie" antoi kusen nousta päähän antaumuksella.

Se kilahteli kuin kongi ja arvaamattomuus sai mahtipontiset mittasuhteet, se saattoi käydä koska tahansa, kenen tahansa kimppuun ja antoi poikittaisensa laulaa ilolla.

 

[HardCore Hooligan]

Heittelemme kiekkoa ilmaan ja pukkailemme sitä otsallamme, pientä kiusoittelevaa niittiä kupoliin ja onneksi se osuu välillä nenänvarteen, kenties vielä hanat avaten.

Veri vetää äärilaidalle ja nauttisimmeko muutaman lähtöcoctailin, sitten paukuttamaan naapurin ovea ja kenties sieltä joku haluaisi nuijia meitä lätkämailalla.

"Forgie" vastaan Ottawan Gibbons ja se saatana suolestaa sen, varomattoman ohikulkijan ja jättää raadon lojumaan kentälle.

Sillä silmät seisovat päässä ja se tietää pysäyttäneensä kellot sekä ajanlaskut, sisällämme vellovat bileet ja rohkenemme laittaa kädet takataskuihin, olemme 80-luvulla.

 

[HardCore Hooligan]

Otettujen arvon määrittelee myös kannettu paita ja tämä menee ohi meille keskeisen tuotannon, 1987-88 ja Laforge häiriköi Wolvesin paidassa.

Se roikkuu löyhässä hirressä ja odottaa innolla köyden kiristymistä, se näki siitä nautinnollisia unia öisin ja ei olisi malttanut odottaa henkilökohtaisen tarinansa lopputekstejä.

Pohjoisen paikkallisota, näyttelijät kokoontuvat yhteen ja "Forgien" korvien välissä kumahtaa kongi, se näkee mustaa ja ja onneksi päällekarkauksen kohteena on kova poika Windsorista, Jeff Mascarin.