Vuoden viimeinen kisa on nyt takana ja Atalayassa pelattu -1 toi kisakierrosten perusteella lasketun tasoituksen lukemaan +0,7. 20 kierroksen takainen hcp oli 3,2 eli aika hyvässä flowssa on vuoden loppupuolisko tahkottu. Tämän vuoden kolme ehdotonta kohokohtaa oli 16. sija Andalusian mestaruuskisoissa (73-74-79, +10), 8. sija Almerian kolmen päivän kisassa (83-71-76, +14) ja toissaviikonlopun 2. sija Andalusian mid-mestaruuskisoissa (74-77, +7). Suomessa en pelannut kuin yhden kisan, Pirkkalan mestikset, jotka jäivät kesken kampylobakteeri-infektion takia.
Tälle vuodelle tavoitteena oli saada tasoitus plussan puolelle, mikä toteutui jo marraskuun puolella. Toinen päätavoite oli päästä mukaan 9.-12.1. pelattavaan Copa Andaluciaan, minkä toteutumisesta ei vielä ole tietoa. Puhdas tasoitusraja näyttää olevan jossain +1,4 tienoilla, mutta voi olla, että kutsu tulee silti. Ensi vuodelle pitäisi riittää kisoja muutenkin aika reilusti, ja tarkoitus on pelata vähintään kuusi kolmen päivän kisaa ja mahdollisimman paljon pienempiäkin. Päätavoitteena voisi ehkä pitää vähän pidempää Suomi-reissua ja osallistumista lyöntipeli-SM-kisoihin, Erkko Trophyyn ja seuranmestiksiin.
Ehdottomasti elämäni paras golfvuosi siis takana, mutta ei muuta kuin eteenpäin ja vielä kovempaa rokkia koneeseen vuonna 2022!