Hirsala on kaunis ja haastava kenttä, no doubt about it, mutta itse nautin enemmän draivien paukuttelemisesta ja agressiivisesta golfista, kuin rautapelistä. Toki parhaat kierrokseni olen pelannut ehkä 3-5 draivilla/ kierros. Kuitenkin parhaat vibat tulee hyvistä draiveista ja agressiivisista birkuista/eageleistä. Hirsalassa ilman forecadeja palloja on mielestäni välillä tuskaista löytää. Tämäkin tietysti johtuu myös siitä etten tunne kenttää kuten useita muita enemmän pelaamiani kenttiä jossa tietää kutakuinkin minne oman lyönnit missaa pituuksiltaan.
Omia suosikkejani ovat niin tutut ja turvalliset Pickalan Forrest&Park, Katinkulta, Vanajan Linna ja Tahkon New Course.
Hirsalassa pelaavat klubipelaajat jotka saavuttavat hcp 18, pelaisivat vihdissä/ nurmijärvellä/ hill sidessa varmaankin n. 13-15 tasoituksella :)
Ajatellaan golfista aika samalla lailla. Itsekin haen aina birdietä, ei se tripla siellä täällä, vaan ne alle Parin menevät..
Hirsalassa pystyn kuitenkin sen 10 draivia vetämään, mitä muillakin kentillä mahtuu. Ei se sen suhteen ihmeellisempi ole.
Tuossa suosikkilistassa on monta hyvää, Vanaja on ikävä kyllä kokematta. Pickalat ja Katinkulta toimivat erityisesti, Tahko on ok. Masterin Master-puoli on myös todella kiva, kuin myös Sarfvikin uusi.
Siinäpä nuo suosikit alkavatkin olla.
Hirsalassa olen pelannut kerran tasoitukseeni, pari kertaa bufferiin, kierroksia yhteensä siellä noin 30-40.
Muualla olen aika poikkeuksetta vähintään bufferissa. Ihan totta siis tuo logiikkasi tasoitusten suhteen.