Jos sen harvan kerran eksyt olosuhteiden pakosta pikaruokapaikkaan ja odotat saavasi ruokaa nopeasti, niin et kuitenkaan saa. Valitset mätöt itse automaatilla ja maksat jo etukäteen, mutta oman kokemukseni mukaan tämä ei ole ainakaan lyhentänyt odotusaikaa yhtään. Perusteluina joku random Mäkkäri helmikuussa Lontoossa ja Burger King Kouvolassa joulukuussa. Paskaa alusta loppuun, suosin edelleen itämaisten ruokapaikkojen seisovia pöytiä, jos vain mahdollista. Niiden hinta-laatusuhdetta ei voita mikään.
Tästä tuli mieleen tarina erään pikaruokalan nopeasta palvelusta.
Olin viime vuonna Saksassa vaihdossa ja en muista meninkö nyt Mäkkäriin vai Burger Kingiin hakemaan syötävää. Halusin vain pelkän hampurilaisen ja päätin tilata sen sillä perusteella, mitä näin olevan valmiina kassan takaisella lämpöpöydällä. Ruokapaikassa oli aika hiljaista ja vain yksi kassa käytössä, joten kukaan ei ehtisi viedä haluamaani hampurilaista nenäni edestä.
Menin tiskille ja näin kassatyöntekijän ihmettelevän limukonetta selkä tiskiin päin kunnes hän tajusi minut ja tuli ottamaan tilaustani. Tilasin sen burgerin, maksoin ja odotin, että työntekijä kääntyisi ympäri, nappaisi hampurilaisen, antaisi sen minulle ja pääsisin syömään. Maksun jälkeen hän kääntyi ympäri, vilkaisi lämpöpöydällä, mutta kääntyikin takaisin tuijottamaan sitä limukonetta ja huikkasi jotain toiselle työntekijälle, joka hääräsi taaempana jonkin koneen takana. En saksaa juuri osannut ja oletin, että hän sanoi kollegalleen "annappa tuolle tuo mcfeast, kun minä olen niin kiireinen". Toinen kaveri käveli hitaasti kulman takaa siihen valmiiden hampurilaisten viereen ja oletin saavani ruokani. Tämä kaveri katseli siinä ympäriinsä, puolittain minuakin unisen oloisena, mutta hän kääntyi 180 astetta ja käveli takaisin sinne mistä oli tullutkin. Tässä vaiheessa mietin, että pitääkö minun kiivetä tiskin yli hakemaan sitä hampurilaista vai mikä käytäntö täällä oikein on. Tilaukseni ottanut työntekijä tuijotteli edelleen sitä limukonetta, joka oli ilmeisesti rikki ja hän koitti varmaan mielen voimalla korjata sitä. Lopulta hän kääntyi sivuttain ja huomasi minun seisovan vielä siinä kassalla, jolloin hän viimein katsoi niihin burgereihin päin ja otti burgerin ja antoi sen eleettömästi minulle ja jatkoi limukoneen tuijottamista.
En vieläkään keksi, että mikä oli niin vaikeaa tuossa tilanteessa. Minun on vaikea uskoa, että se työntekijä ei tajunnut sen tuotteen olevan valmiina, kun niitä oli muistaakseni useampi siinä ja hyvin näkösällä. En tajua, mitä sen unissakävelijän oli tarkoitus tehdä, kun hän oikeasti vain tuli esiin tehdäkseen pyörähdyksen ja painuen takaisin pois. Se ensimmäinen kaveri oli ihan eleetön pokerinaama enkä usko, että hän vain unohti ja muisti tilauksen minut nähdessäni.
Eipä tuossa episodissa mennyt kuin puoli minuuttia varmaan, mutta hyvä osoitus pikaruokaloiden tehokkuudesta, kun on tärkempää tekemistä.
