Enpä muista koskaan, ikinä, missään kuulleeni Chicagoa lausuttavan muussa muodossa kuin 'shi-kaagou' (eli käytännössä tuo 'shikago'). Paitsi Suomessa. Se ei toki yllätä, että jotkut jenkitkin lausuvat tuon väärin, koska USA:ssa piisaa juntteja ja idiootteja. Mutta esim. amerikkalaisissa televisio-ohjelmissakaan en muista koskaan kuulleeni tuota väärää lausuntatapaa.Chicago lausutaan Yhdysvaltojenkin sisällä shikago ja tsikago, joissain paikoissa shikago, joissain tsikago.
Miksei noissa iltapäivälehtien äänestyksissä koskaan ole vaihtoehtoa "En osaa sanoa"?
Katselija- tai kuuntelijakirjeitäkin on luettu maailman sivu. Puhelinlangatkin laulanu ties kuinka monta vuosikymmentä. Kyllä ne pahimmat voi siivota yhtälailla twitterissä. Ei se formaatti, vaan ne käyttäjät.
Voihan ihan hyvin olla, että moni vastaaja on nk. viidakkolapsi. Hänet on löydetty jossakin vaiheessa Amazonin viidakosta, tuotu Suomeen, eikä tarkkaa ikää tiedetä. Miten siinä voi vastata muuta kuin, että en osaa sanoa. Toinen vastaava ryhmä on afrikkalaiset juoksijat. 19-vuotiaiden sarjassa muka jo juoksevat kuin aikamiehet. Vastaaja voi olla myös savolainen: "suattaapi tuo olla tai olla olemattaki, ikä, tämä". Sitten myös eri filosofian haarat, kyllähän sinä ne tiedät. Oletkohan sinäkään siinä ollenkaan vaiko oletko pelkkä joku keksitty suolipieru, jota ei muuten edes ole, eikä ikää voida määritellä edes vuosirenkaiden perusteella. Ja naiset. Mikä niiden ikä on. En osaa sanoa, on monesti hyvä vastaus. Jos siellä kysytään perheenjäsenten muiden henkilöiden ikää, niin siellä olisi hyvä olla myös vaihtoehto en uskalla sanoa.kysyttiin vastaajan ikää ja asiaankuuluvasti vastausvaihtoehtona oli myös "En osaa sanoa".
Jospa nuo ovat Taloustutkimuksessa todenneet, että osa porukasta on joko vallan retardia tai ei kenties vanhene lainkaan, kun eivät anna selkeään kysymykseen vastauksia. Silloin eos-vaihtoehto olisi präntätty kyselykuponkiin ihan tarkoituksella. Härövaltioista kotoisin olevat maahanmuuttajat ymmärrän. Maastopukuretaleiden luoteja väistellessä ja kärpäsiä hätistellessä on tähdellisempääkin miettimistä kuin syntymäajat ja merkkipäivät.Voihan ihan hyvin olla, että moni vastaaja on nk. viidakkolapsi. Hänet on löydetty jossakin vaiheessa Amazonin viidakosta, tuotu Suomeen, eikä tarkkaa ikää tiedetä. Miten siinä voi vastata muuta kuin, että en osaa sanoa. Toinen vastaava ryhmä on afrikkalaiset juoksijat. 19-vuotiaiden sarjassa muka jo juoksevat kuin aikamiehet.[/I].
Joskus jaksoin enemmänkin vastailla noihin netissä. Ja tuota kautta pääsin testailemaan parin firman tuotteita. Ei noista rahaa silleen saa, mutta jotain pientä kivaa välillä. Ja välillä on jännä katsella mitkä tuotteista tulee kauppoihin.Taloustutkimuksessa sentään osataan tehdä gallupkyselyiden kysymykset kuten kuuluukin.
Jussi Halla-Aho avasi viikonloppuna oman eurovaalikampanjansa... - - ...mutta Halla-Aho itse kertoo hieman toisin...
Tuon tekstin perusteella Halla-Ahon pointsit... - - Pieni lainaus Halla-Ahon tekstistä:
Se on Halla-aho, ei Halla-Aho.
Metallimusiikin parissa on viime vuosina alkanut ärsyttämään eräs ilmiö. Nimittäin se, että tiettyjen bändien kohdalla laulajan on oltava äänessä koko ajan. Hyvätkin biisit tuntuvat helvetin täyteen ahdetuilta, eivätkä ne pääse hengittämään kunnolla, kun vokalistin on hypättävä mukaan viimeistään 5 sekuntia alun jälkeen, eikä suostu sulkemaan sitä kitaansa ennen loppua. En minä mikään instrumentaalimusiikin suurin ystävä ole, mutta kyllä biiseissä kuuluu olla myös niitä hetkiä, joissa laulaja astuu hetkeksi taka-alalle ja keskitytään soittamiseen.
^ Pitihän koko Cause of Death -levy laittaa heti tulille. Kuulostaa hyvältä! Koskas nämä olivatkaan Tuskassa? 2009 vissiin, silloin tuli tsekattua.
Ketjun aiheeseen liittyen voisi esittää ärtymyksen siitä etten enää koskaan jaksa lähteä mihinkään keikoille, hiukan voisi tosiaan aktivoitua tuolla saralla. Helsingissä kuitenkin tarjontaa olisi.
Miten olisi "Pienet asiat, joiden toimesta on alettu omaamaan substanssi lähtöistä ärsyttämis potentiaalia mm. Nato jäsenyys keskustelussa, #some:ssa ja #elämä:issämme"?Tai sitten korostaa otsakkeen kyrvähtäneisyyttä. "Pienet asiat, mitkä ärsyttää".
Vastaus oli suurin piirtein seuraava: "Teemme muutoksia tarpeen mukaan". Jatkokysymyksiä en viitsinyt esittää, koska banaani ei maistu, mutta kieltämättä hieman ärsyttää, kun keskusteluosioiden etusivulla kuikuilee tälläkin hetkellä mm. "Jääkiekko aiheiset elokuvat" -ketju.
Ketjun aiheeseen liittyen voisi esittää ärtymyksen siitä etten enää koskaan jaksa lähteä mihinkään keikoille, hiukan voisi tosiaan aktivoitua tuolla saralla. Helsingissä kuitenkin tarjontaa olisi.
Jaan ärtymyksesi keikoille lähtemisen suhteen, tosin ärtymystä lieventää se, että nykyään sitä on nähnyt jo lähes kaikki olennaiset bändit, useat moneenkin kertaan. Ei se vain tunnu enää samalta, eikä kovin usein ole enää "tuo on pakko nähdä"-reaktiota mihinkään bändiin. On niitä toki bändejä joita ei ole nähnyt ja jotka haluaisi nähdä, mutta isommat nimet ovat ainakin käyneet vähän vähiin. Keskikastin nimien takia taas ei välttämättä jaksa kovin kauas vaivautua.
Komppia myös näille. Itse tulee vielä keikoilla jonkun verran käytyä, mutta ärsyttää, ettei noihin enää tule juuri sytyttyä. Yleensä homma menee helposti oluen juomiseksi takarivissä ja kavereiden kanssa paskan jauhamiseksi. Osasyynä jälkimmäiseen on se, että keikoilla näkee paljon porukkaa, jonka kanssa ei nykyään muuten tule oltua hirveästi tekemisissä ja tuolloin on mukava vaihtaa kuulumisia vähän syvemminkin.
Mutta kaukana ovat ne nuoruusajat, kun tuli eturivissä seisottua tunti ennen keikan alkua ja jo edellisten viikkojen ajan päntättyjä esiintyjän biisien sanoja, jotta osaa sitten hoilottaa joka biisin alusta loppuun keikalla. Aikuisiällä ei ihan noin fanaattisesti tullut enää suhtauduttua, mutta konsertit katsottiin kuitenkin läheltä lavaa ja täysillä musiikkiin eläytyen. Nykyisin ei ole enää edes perhosia mahassa ja jotenkin aneemisella otteella tulee itse otettua osaa keikkatapahtumaan. Veikkaan, että Mustan Nuolen esiinnostamat asiat ovat osasyynä tähän. Jos Pantera pamahtaisi Dimebagilla varustettuna Suomeen, niin tuskin tarvitsisi kauaa etsiä sisäistä fanipoikaa.
Musiikin rooli omassa arjessa on kyllä muutenkin vähentynyt aika dramaattisesti viime vuosien aikana. Levyjä tulee ostettua tiuhaan tahtiin, mutta kuuntelu jää vähäiselle ja uusia bändejä ei ole tullut vuosiin enää aktiivisesti haettua. Oonko mä tulossa vanhaksi? Mäkkärin myyjä tyttökin teititteli toissapäivänä.. Enkä ole vielä edes kolmeakymmentä.
Näinhän se menee. Jossain kohtaa huomaat ihmetteleväsi miten nykyajan nuoret pukeutuvat typerästi ja kuuntelevat paskaa musiikkia. Toisin kuin sinä teit nuorempana.