Galluppi: Pienet asiat, jotka ärsyttävät

[Reznik]

Ruutu.fi:n mainokset, jotka kaiken lisäksi tungetaan ihan sattumanvaraisiin väleihin kesken ohjelmaa. Hyvät ja Huonot Uutisetkin muuttuu melkein katsomiskelvottomaksi noiden takia, joten ei tarvitse edes harkita minkään muun ohjelman katsomista ko. palvelusta.

 

[Sinner]

Ärsyttää yhä enenevässä määrin Iltapäivälehtisivujen "viedouutiset ja klipit", joita usein ei ole edes merkitty mitenkään. Saatana minä menen sinne ainakin nimenomaan lukemaan niitä uutisia. Paskalla koneella vielä menee usein tilttiin koko sivu tai sitten kun klikkaat uutisen otsikkoa, vaikka duunissa, niin samantien ämyreistä kajahtaa " PÄÄMINISTERI JYRKI KA...!" Itse asiassa vituttaa niin paljon, että taitaa olla väärä ketju.

 

[Andji]

Pienet asiat, jotka ärsyttävät

Nyt on tullut uunivalmiiden uuniperunoiden rinnalle kauppaan myyntiin valmis jauhelihataikina. Enään pertin ei tarvitse, kuin laittaa taikina ja perunat uuniin, niin saa mureketta ja uuniperunoita. Surullista.

Miksi pitää laittaa pilkku kuin-sanan eteen, kun se ei siihen kuulu? Otin tuon ylläolevan viestin toisesta ketjusta vain esimerkiksi, ei millään pahalla nimimerkki Buddhaa kohtaan.

Tai, nyt kun tarkemmin tuon viestin luin, niin kylläpäs pahalla! "Enään"?? Tähän sopii se vanha loru, jonka tiemmä joku luokanopettaja on joskus äidinkielentunnilla oppilaalleen sanonut: "Jos vielä näen sinun käyttävän sanaa 'enään', niin tinttaan sinua lujaa nenään."

Viestin "pertti" on varmaankin yleiskäsite tavalliselle supermarketin asiakkaalle, joten jätetään se nyt suuremmin huomiotta.

 

[Uleåborgir]

Paras vaihe tämän olla-verbin potentiaali-sijamuodon...

Aijai! Kyseessä ei ole sijamuoto vaan modus eli tapaluokka, tässä tapauksessa olla-verbin mahtotapa eli potentiaali.

Kyllä nyt maistuu piimä, eikä virkkeen toisessa lauseessa ole nyt predikaattia.

 

[Trenchtown]

Tää on kylläkin väärässä ketjussa. Pitäisi olla "Isot asiat jotka vituttaa", koska kielellinen huolellisuus ja monipuolisuus tuovat sivistyneen ja arvostavan vaikutelman, mutta niiden puute vie mukanaan kaiken uskottavuuden.

Tuo on vain yksi esimerkki kielen rapistumisesta, olkoonkin, että sitä on viime aikoina joko näkynyt yllättävän paljon, tai sitten on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota. Mun kielellinen osaaminen on ihan perustasoa ja varmasti virheitä tulee jatkuvalla syötöllä, mutta en mä käytä sanaa, josta en ole varma, että miten sitä kuuluu käyttää. Tämä lienee toisille turhaa itseilmaisun tukahduttamista.

Ei nyt ihan suoraan (onneksi) rinnastettavissa, mutta kielen "tekstiviestittyminen" johtaa ennen pitkää samaan, joka on nähtävissä kaikenmoisilla hauskoja letkautuksia amerikasta -sivustoilla. Ymmärränhän minä esim. erilaisten akronyymien käytön ja teen sitä itsekin, mutta joku vitun roti pitäisi olla. Eikä sitä omaa paskaa kirjoittamistakaan tarvitse hävetä, mikäli ei ymmärrä sen olevan paskaa.

 

[Ikävänkantaja]

Niiskuttajat, ei jumalauta. ... niisk niisk ja välillä jotain korinaa päälle. Nämä juntit eivät yleensä edes voi sitä nokkaansa niistää, vaan rään äänekäs kirnuaminen jatkuu siihen saakka, että muilla hermo pettää.

Saman kategorian väkeä ovat ryystäjät ja kulauttelijat, jotka nauttivat nesteitä oraaliteitse äärimmäisen äänekkään "flllllyyyyyyyyy"- tai "gluglugluglu"-mouhoamisen säestämänä. Kyseinen metelöinti päättyy lisäksi hämmästyttävän usein "ähaahhh"-äännähdykseen. Ja vituttaahan se.

Kun yksi ja sama ihminen suorittaa hiljaisessa tilassa kaikkia edellä mainittuja ärsytyskynnyksen ylitystoimenpiteitä, ja maiskuttaa kovaäänisesti siinä sivussa, "pienistä ärsyttävistä asioista" tulee yhtäkkiä ainakin omissa korvissani aika vitun isoja...

 

[Aunt Wang]

Ne vitun idiootit, jotka kutsumatta änkeävät mukaan keskusteluun tuntemattomien ihmisten kanssa. Seuraava keskustelu on tosi:

Mä: Elviksellä on taas hinnat noussu
Kaveri: Siellä on uus omistaja
Mä: Nii sen takia varm...
Joku vitun idiootti: ei enää saa halpoja purilaisia
(awkward silence ja mulkku odottaa reaktiota)
Kaveri: mees ny.

Mikä siinä on niin vaikeata olla puuttumatta muiden elämään? Tätä tapahtuu joka paikassa. Salilta lähtiessäni kuulin toiselta kaappirivistöltä kun joku kertoi miten oli voittanut lotossa 80-luvulla ja ostanut auton seuraavana päivänä. Vitun hienoa hei, mutta tarviiko sitä samaa tarinaa kertoa vielä senkin jälkeen kun olen 1) käynyt suihkussa 2) vaihtanut kamat 3) valmiina lähtemään. Siis oikeasti, se jätkä jauho samaa juttua varmaan 10 minuuttia. Nopeasti vilkaisin sinne päin ja heppu kelle lottovoittaja selitti yksinäistä monologiaan näytti siltä että haluisi ampua steroidien heikentämät aivonsa helvetin kauas siitä pukukopista. Kun joku vitunidiootti tulee sössöttämään, niin eihän siinä voi oikein muuta tehdä kuin kuunnella vaivaantuneena.

 

[Barcelona]

Just ny ärsyttää NHL tonightin jatkuva ulkoilmaotteluiden buffaus. Pari päivää sitten Kathryn Tappen ei osannut muuta kysyäkkään pelaajilta että kuinka innoisaan he nyt odottaa sitä ulkoilmapeliä.

 

[Ikävänkantaja]

Tauoton Hessu Hopo -nauru yhdistettynä jatkuvaan yskimiseen yliopiston ravintolassa. Vaikka JFK:n kuolemasta tuleekin perjantaina kuluneeksi 50 vuotta (kunnia suurmiehen muistolle), luulisi (suomen)teksasilaisen valopääjengin kunniottavan edes muiden ruokarauhaa ihan jo oman tukehtumisensa välttämiseksi. VAAN EI.

 

[Musta Nuoli]

Tuo Ville Niemisen kalvakan epäkuollut potretti foorumin yläosassa ärsyttää ja ahdistaa. Vaihtakaa nyt edes uusi kuva huomenna alkavan viikon kunniaksi verenluovutuskampanjaanne. Tai ottakaa uusi kuva Niemisestä, ei tuollaista hypnoottis-magneettista katsetta kestä katsella.

 

[alwahla]

Sauli Niinistö. Ja erityisesti hänen äänensä. Käy ihan sääliksi Haukion Jenniä, kun joutuu sellaista kuuntelemaan.

 

[Leelian Lepotuoli]

Keski-ikäset gubbelit, jotka naamavärkki vääränä IKEAn kassajonos räksyttää kun TAAS joutuu kokoamaan ja kantamaan.

Vttuaks menevät sinne. Jos mies on niin hölmö ettei osaa sanoa vaimon kotkotuksille EI niin kärsiköön, mut hiljaa kiitos.

 

[Cemetery Gates]

Tuo niin kovin monen FB-kaverin harrastama Bitstrips-pelleily. Kuinkahan kauan tuostakin perkeleen ilmiöstä tarvitsee kärsiä.

 

[Kihaus]

Ostin HDMI-kaapelin, mutta ikäväkseni kävi ilmi, että läppärini HDMI-portti onkin vain koriste. Portin alla kyllä lukee, notta HDMI, mutta itse portti on vuorattu muovilla, että se siitä sitten.

 

[Jaws]

Kutsunnat kismittävät, mutta istuskeluhan siinä lienee kaikkein tylsintä. Enemmän pännii se fakta, että tuli taas otettua askel taaksepäin äidinkielessä. Kielioppivirheitä esseekokeen prelissä vain kaksi kappaletta, mutta pistemäärät ovat laskusuhdanteessa - nyt alitin asettamani riman tuloksella 45/60.

Ei perkele riitä!

 

[Musta Nuoli]

Kutsunnat kismittävät, mutta istuskeluhan siinä lienee kaikkein tylsintä. Enemmän pännii se fakta, että tuli taas otettua askel taaksepäin äidinkielessä. Kielioppivirheitä esseekokeen prelissä vain kaksi kappaletta, mutta pistemäärät ovat laskusuhdanteessa - nyt alitin asettamani riman tuloksella 45/60.

Ei perkele riitä!

Kai kutsunnoissa vielä sentään on se klassinen soveltuvuustesti, jossa kysellään kiristääkö vanne päätä ja tunteeko tarvetta kukkakauppiaaksi?

Muuten aika turha tapahtuma, jossa kysellään tulevan alokkaan soveltuvuutta armeijaan sekä sijoitustoiveita ja sen jälkeen vitut välitetään niistä ja määrätään mihin kapiaista sattuu huvittamaan, piittaamatta toiveista tai edes lääkärien lausunnoista. Näitä virheitä sitten paikkaillaan myöhemmin alokkaan asepalveluksen suorittamisen onnistumisprosentin kustannuksella.

Eikös sitä sanota, että huono kenraaliharjoitus enteilee hyvää ensi-iltaa? Eli varsinaisessa äidinkielen esseessä voi sitten parantaa kun saa ennen kirjoituksia preliminääristä lievän myrskyvaroituksen ja osaa sen myötä valmistautua entistä tarkemmin. Eiköhän se siitä.

 

[Jaws]

Kai kutsunnoissa vielä sentään on se klassinen soveltuvuustesti, jossa kysellään kiristääkö vanne päätä ja tunteeko tarvetta kukkakauppiaaksi?

Pianhan se nähdään, eli torstaina kutsu käy! Saapa nähdä, missä alokas Jaws astuu palvelukseen ja milloin. Kaino toive olisi, että mielellään ei futiksen MM-kisojen aikaan, mutta parempihan se on metsäleikit käydä pois alta niin pian kuin suinkin. Koulun terveystarkastuksessa vanha kääkkä valitti korvieni kohtuutonta vaikkumäärää, jolloin oli muka mahdoton sanoa tärykalvojen nykykunnosta yhtään mitään. Kuulemma ennen kutsuntoja oli ensiarvoisen tärkeää käydä puhdistuttamassa korvat, tai muuten voi käydä niin köpösti, ettei meikäläistä muka armeijaan päästettäisi. Eipä rouva arvannutkaan, minkämoiset naurut tuo kommentti kirvoitti kotopuolessa kerrottuani asiasta isoveljelleni, joka on siis jo kauan sitten asepalveluksensa suorittanut. Vaikut ovat edelleen korvissa eikä se menoa ole haitannut, mutta ehkä tosiaan olisi hyvä käydä nuo jossain varmemmaksi vakuudeksi tarkistuttamassa. Mutta onhan se koominen ajatus, että kun torvi soi rintamalle lähdön merkiksi, niin siellä sitten olisi joku hygieniatärkeilijä kurkkaamassa jokaisen isänmaata puolustavan korvat ennen kuin voisi alkaa mättää.

Eikös sitä sanota, että huono kenraaliharjoitus enteilee hyvää ensi-iltaa? Eli varsinaisessa äidinkielen esseessä voi sitten parantaa kun saa ennen kirjoituksia preliminääristä lievän myrskyvaroituksen ja osaa sen myötä valmistautua entistä tarkemmin. Eiköhän se siitä.

Toivon mukaan juuri näin. Huolestuttaa silti - taso on ailahdellut liikaa. Minulle olisi hieno juttu, mikäli yo-kokeita saisi väkertää pimeässä illan tai yön tunteina. Silloin inspiraatio on korkeimmillaan ja sanan säilä huitoo tehokkaammin kuin aamuisin tai päiväsaikaan. Valitettavasti parhaimpaansa on pystyttävä, oli ajankohta sitten mikä tahansa.

Ehdoton tähtihetkeni lukiossa ajoittuu viime kevääseen, kun tehtävänä oli tehdä kirjavertailu kahden luetun opuksen välillä. Päivä ennen koetta tuli hoksattua, että johan tässä kiire tulee. Netistä äkkiä tietoa kirjoista kalloon ja seuraavana päivänä täysin kirjojen tapahtumista tiedottomana kirjoittamaan mukamas asiantuntevaa tekstiä. No, 55/60 siitä sitten paukahti! Lievästi sanottuna häkeltynyt olo, että mitäs helvettiä nyt taas. Se siitä humble bragista. Pointti on kuitenkin se, että kyllä tuo kirjoitus minulta taipuu oikean aihepiirin osuessa kohdalleen. Toisaalta taas välillä tulee kirjoitettua ihmeellisesti täyttä höttöä ja alisuoriuduttua pahasti.

Paljon pitää vielä harjoitella, jotta tavoite toteutuu. Mikään muu kuin L ei kelpaa, siitä pidetään kiinni.

Tulipa nyt tekstiä, alkoi runosuoni pulputa.

Nyt ärsyttää se, että aamulla silmät olivat aivan tirrissä ja koulussa teki mieli lähinnä nukkua. Seitsemän tunnin kuluttua pitäisi hereillä olla ja siitä piakkoin lähdössä kuuntelemaan vanhaa tätiä äidinkielen tunnille. Mitään tuo ei osaa opettaa, mutta sielläpä vain vetelee äidinkielenopettajan palkoilla hamaan eläköitymiseensä asti. Välillä on tuntunut, että lukiossa opetetaan pääosin aivan puutaheinää. Tämäkin äidinkielen kurssi on valmistava kertauskurssi äidinkielen tekstitaidon yo-kokeeseen, mutta tähän asti tunneilla on keskitytty aikakauslehtien esittelyyn. Tiedä sitten, mitenkä paljon minua ylioppilaskirjoituksissa hyödyttää tieto Tekniikan Maailman levikistä.

Öitä koko palstan väelle, tämä ilta saa osaltani jäädä tähän. Jatkot sitten yöketjussa niille, jotka vielä painaa jaksavat.

 

[Musta Nuoli]

Paljon pitää vielä harjoitella, jotta tavoite toteutuu. Mikään muu kuin L ei kelpaa, siitä pidetään kiinni.

Tavoite on hyvä olla korkealla ja realistinen, L on sinulle sellainen. Mutta eipä noista niin huolta ole, vaikka ei ällää heruisikaan. Minäkin alisuoritin aikoinaan äidinkielen kirjoitukset ja sain vain eximian. Samoin kävi englannille, joka lähti ällänä mutta tipahti ainekirjoituksien makuerojen takia nippa nappa eximiaksi. Tuolloin tuo kyllä vähän aikaa vitutti, mutta samapa se lopulta on ollut, ei ole mitenkään haitannut useita eri jatko-opiskeluita, päätyötäni tai sivutyötäni/harrastusta.

Nykyään kirjoituksia saa tietysti uusittua suht rajattomasti ja jakautettua eri vuosille ja lukukausille, mikä on vähän turhankin helppoa. Vanhaan hyvään aikaan kirjoitukset vedettiin kerralla kevään aikana ja se oli siinä, reaalikirjoituskin sisälsi kaikkien aineiden kysymykset eikä esimerkiksi mistään terveystiedon kaltaisesta hömpästä voinut erikseen kirjoittaa kokonaista ainetta, vaan siitä oli vain pari kysymystä muiden joukossa valittavana. Uusintamahdollisuuksia oli, mutta paljon rajoitetummin.

Ajat muuttuvat, mutta yo-kirjoituksissa saisi palata siihen, että kaikki kirjoitetaan kerralla ja keväällä, koska yo-kirjoituksilla ainakin ennen vanhaan mitattiin myös ns. perslihasten kestävyyttä ja kykyä pusertaa usean eri aineen kirjoitukset lyhyen aikavälin sisällä kasaan, eli toisin sanoen laaja-alaisemmin omaksutun yleissivistyksen kokonaistasoa mitattiin myös, eikä vain yksittäisten aineiden osaamista erillisillä kerroilla.

Osa muutoksista on tietysti hyviäkin, ilmeisesti nykyisin ei ole enää pakko kirjoittaa vaikkapa äidinkielen aineita kaunokirjoituksella ensin lyijykynällä ja sitten mustekynällä puhtaaksi. Helvetinmoinen vaiva aikanaan, johon meni iso osa kirjoitusten ajasta, kun sai jännetupintulehduksen uhalla rustata kaunokoukeroita ja tehdä tuplatyötä puhtaaksikirjoittamisen kanssa.

Kaunolla kirjoittaminen läpi kouluvuosien ei paljoa auttanut, tikkukirjaimin (tai "tekstaten") nytkin raapustan jos käsin pitää jotain pakertaa. Niistäkään kirjaimista ei aina saa apteekkarikaan selvää, kaunokirjaimista nyt puhumattakaan.

 

[Kirjoittelija]

Vaikut ovat edelleen korvissa eikä se menoa ole haitannut, mutta ehkä tosiaan olisi hyvä käydä nuo jossain varmemmaksi vakuudeksi tarkistuttamassa. Mutta onhan se koominen ajatus, että kun torvi soi rintamalle lähdön merkiksi, niin siellä sitten olisi joku hygieniatärkeilijä kurkkaamassa jokaisen isänmaata puolustavan korvat ennen kuin voisi alkaa mättää.

Minut armeijan sedät päättivät lähettää Riihimäelle Parolan sijasta sen takia, että kuulotestin tulokseni oli niin huono, että minun katsottiin tarvitsevan tuplakuulonsuojausta. Jos korvat eivät olisi olleet täynnä vaikkua, kuulotestin tulos tuskin olisi ollut kovin huono. Olisin saattanut päätyä Parolaan.

 

[Musta Nuoli]

Minut armeijan sedät päättivät lähettää Riihimäelle Parolan sijasta sen takia, että kuulotestin tulokseni oli niin huono, että minun katsottiin tarvitsevan tuplakuulonsuojausta. Jos korvat eivät olisi olleet täynnä vaikkua, kuulotestin tulos tuskin olisi ollut kovin huono. Olisin saattanut päätyä Parolaan.

Kutsuntaa edeltävät lääkärit suosittelivat minulle vapautusta armeijasta astman yms. takia, kutsunnoissa vastasin kysymykseen "katsotko voivasi suoriutua armeijasta" en. Olin laittanut toiveeksi päästä silloisille Heikkilän kasarmeille esikuntaan Turkuun, koska siellä olisivat keuhkot voineet paremmin kestää.

Herrat kutsuntaupseerit sitten nakkasivat minut suuressa viisaudessaan Gyltön saaren maanalaisiin hevonvittubunkkereihin, jotka olivat kosteita, syvällä maan alla ja jonka ilmastointikanavissa pyöri metrin parin villakoiramutantteja. Kolme vai neljäkö päivää siellä kestin, sitten alkoi henki pihistä ja vinkua niin pahasti, että Suomi menetti siinä rytäkässä suuren soturin, kenraalin ja taistelijan käsikirjan prototyypin.

Sain sitten vapautuksen rauhanajan palveluksesta, mikä ei silloin hetkeäkään vituttanut, eikä oikeastaan kauheasti myöhemminkään, mutta luultavasti siellä Heikkilän kasarmeilla olisin saanut palvelukseni läpi edes B-miehenä ja minustakin olisi tullut vihdoin mies, armeijahan tekee kuulemma pojista miehiä. Oma on silti häpeänsä, SA-INT menetti yhden joutavan kirjurin tai tsupparin riveistään kun ei päästänyt minua Heikkilään.

Sodanaikaista vapautusta minulla ei ollut, eli jos olisi sota syttynyt kun olin alle kolmekymppinen, niin olisin ollut armeijan salainen ase, joka olisi kutsuttu kukistamaan vihollinen Kapteeni Amerikan hengessä, tai vähintään Korpraali Suomen hengessä paljain käsin. Ei tullut suursotaa, joten nyt ei ole enää tarvetta ylläpitää taistelukykyjäni ja nauttia supersotilasseerumia.

Henki olisi varmaan lähtenyt Gyltön saarella, kaikki sinne joutuneet kaverini ja tuttavani kärsivät siellä jonkin sortin hengitysoireista. Eräskin kaveri oli ennen armeija-aikaansa terve kuin pukki, ja armeija-aikana oli lähes jatkuvasti keuhkoputkentulehdus päällä tai vähintään karmaiseva yskä ja röhinä hengityselimissä. Mikähän mahtaa ylipäätään olla armeijan vastuu astmoista ja hengitysoireista, jotka moisessa kosteassa luolassa kehittyvät? Tuskin minkäänlainen, veikkaisin.

 

[Stevie]

Pianhan se nähdään, eli torstaina kutsu käy! Saapa nähdä, missä alokas Jaws astuu palvelukseen ja milloin. Kaino toive olisi, että mielellään ei futiksen MM-kisojen aikaan, mutta parempihan se on metsäleikit käydä pois alta niin pian kuin suinkin. .

Toivotaan näin. Itsellä jäi aikoinaan finaali katsomatta ja pari muutakin ratkaisupeliä... se jos mikä ketutti armottomasti. Puoli vuotta ja himaan Jaws !

 

[Milles Mortenson]

Toivotaan näin. Itsellä jäi aikoinaan finaali katsomatta ja pari muutakin ratkaisupeliä... se jos mikä ketutti armottomasti. Puoli vuotta ja himaan Jaws !

Olin intissä 2006, ja siihen aikakauteen mahtuivat Ässien sensaatio (hopeaa puskista), futiksen MM-kisat, talviolympialaiset sekä Lordin viisuvoitto. Aika paljon jäi itselle tärkeitä ja historiallisia tapahtumia (joksi lasken Lordin voiton) väliin. Pääsi noita jonkin verran seuraamaan, ja esim. Ässien pelejä kuunneltiin aika paljon radiosta kasarmilla. Lordin viisuvoitonkin kuuntelin suorana rovalla ollessani, kun olin viestipäivystyksessä ja pystyin kuuntelemaan radiota. Harmittavaan aikaan sattui siis oma inttiaikani, mutta ohi on eikä takaisin kyllä ole liiemmin kaipuutta, vaikka ihan hauskaa siellä loppujen lopuksi olikin.

 

[Karhunkulta]

Pianhan se nähdään, eli torstaina kutsu käy! Saapa nähdä, missä alokas Jaws astuu palvelukseen ja milloin.

Onnea mr. Jaws minne sitten ikinä sinut sijoitetaankin! Sanovat nykyään varusmiespalveluksesta moniakin negatiivisia asioita, mutta kyllä mulle ainakin jäi sieltä paljon hyviä muistoja ja opin ilmaisemaan itseäni erilaisille ihmisille erilaisissa tilanteissa, joista on nykyään työelämässä ihan hyötyäkin.

Kaikkihan riippuu omasta asenteesta palvelusta kohtaan. Kyllä siitä moni saa turhan stressin aiheen ja vitutuksen itselleen kerättyä omalla asenteella, niin ei se ihme ole, että homma tuntuu ihan turhalta ja elämän tuhlaukselta.

Siellä ainakin tulee oppimaan mitä on ihan oikea vitutus. Pimeässä -20 asteen pakkasessa nukut parin tunnin stinteissä ja vaihdat kipinävuoroa teltasta toiseen ja sitten pitäisi jotain puitakin hakata pimeässä lumimyrskyssä. Siinä tietysti tuo jännitystä, että menikö puu halki vai oma sormi, pakkanen onneksi huolehti säilönnästä, jos haaveri olisi sattunut ja pimeä siitä, että sormen etsinnästä olisi tullut kiva komppanian yhteinen etsintäleikki. Tai vaihoehtoisesti pari astetta plussaa, kaatosade teltta sisältä melkein tulvarajalla ja kaikki kamppeet märkinä, toivo paremmasta 1-5 päivän päässä. Siihen tosiaan tuo väsymys ja muu päivittäinen toiminta päälle, niin oppii todellista vitutusta ja jälkeenpäin osaa suhteuttaa vähän arkielämässä, että mikä on todella vitutusta ja mikä harmitusta.

 

[Kirjoittelija]

Tavoite on hyvä olla korkealla ja realistinen, L on sinulle sellainen. Mutta eipä noista niin huolta ole, vaikka ei ällää heruisikaan. Minäkin alisuoritin aikoinaan äidinkielen kirjoitukset ja sain vain eximian. Samoin kävi englannille, joka lähti ällänä mutta tipahti ainekirjoituksien makuerojen takia nippa nappa eximiaksi. Tuolloin tuo kyllä vähän aikaa vitutti, mutta samapa se lopulta on ollut, ei ole mitenkään haitannut useita eri jatko-opiskeluita, päätyötäni tai sivutyötäni/harrastusta.

Nimenomaan näin. Niillä yo-arvosanoilla ei ihan hirveästi merkitystä ole. Nimimerkin Jaws kannattaisi mielestäni lukea tämä teksti, joka auttanee yo-kirjoitustulosten laittamista oikeaan kontekstiin:
Jaskan pauhantaa: Poliitikot koulunpenkillä

Yo-kirjoituksissa tasoaan lukiokurssien tasosta runsaasti nostavat ovat siis usein:
- laiskoja koulussa
- passiivisia, eivät osallistu tunnilla
- usein epäsosiaalisia, eivät verkostoidu
- joskus ongelmallisia häiriköitä

Sen sijaan oppilaat, joiden tulokset kirjoituksissa ovat selvästi heikompia kuin lukiokursseilla, ovat usein:
- aktiivisia osallistujia koulussa
- ahkeria opiskelijoita
- luovat runsaasti ihmissuhteita ja tulevat muiden kanssa toimeen

Siksi en yo-kirjoitustuloksille pistäisi kovin paljon painoa.

 

[Rantojen Kuningas]

Suosikikkinäyttelijä sitä, suosikkikokki tota. Ei jumalauta! Tätä esiintyy näillä iltapaskalehtien sivuilla.