Kai kutsunnoissa vielä sentään on se klassinen soveltuvuustesti, jossa kysellään kiristääkö vanne päätä ja tunteeko tarvetta kukkakauppiaaksi?
Pianhan se nähdään, eli torstaina kutsu käy! Saapa nähdä, missä alokas Jaws astuu palvelukseen ja milloin. Kaino toive olisi, että mielellään ei futiksen MM-kisojen aikaan, mutta parempihan se on metsäleikit käydä pois alta niin pian kuin suinkin. Koulun terveystarkastuksessa vanha kääkkä valitti korvieni kohtuutonta vaikkumäärää, jolloin oli muka mahdoton sanoa tärykalvojen nykykunnosta yhtään mitään. Kuulemma ennen kutsuntoja oli ensiarvoisen tärkeää käydä puhdistuttamassa korvat, tai muuten voi käydä niin köpösti, ettei meikäläistä muka armeijaan päästettäisi. Eipä rouva arvannutkaan, minkämoiset naurut tuo kommentti kirvoitti kotopuolessa kerrottuani asiasta isoveljelleni, joka on siis jo kauan sitten asepalveluksensa suorittanut. Vaikut ovat edelleen korvissa eikä se menoa ole haitannut, mutta ehkä tosiaan olisi hyvä käydä nuo jossain varmemmaksi vakuudeksi tarkistuttamassa. Mutta onhan se koominen ajatus, että kun torvi soi rintamalle lähdön merkiksi, niin siellä sitten olisi joku hygieniatärkeilijä kurkkaamassa jokaisen isänmaata puolustavan korvat ennen kuin voisi alkaa mättää.
Eikös sitä sanota, että huono kenraaliharjoitus enteilee hyvää ensi-iltaa? Eli varsinaisessa äidinkielen esseessä voi sitten parantaa kun saa ennen kirjoituksia preliminääristä lievän myrskyvaroituksen ja osaa sen myötä valmistautua entistä tarkemmin. Eiköhän se siitä.
Toivon mukaan juuri näin. Huolestuttaa silti - taso on ailahdellut liikaa. Minulle olisi hieno juttu, mikäli yo-kokeita saisi väkertää pimeässä illan tai yön tunteina. Silloin inspiraatio on korkeimmillaan ja sanan säilä huitoo tehokkaammin kuin aamuisin tai päiväsaikaan. Valitettavasti parhaimpaansa on pystyttävä, oli ajankohta sitten mikä tahansa.
Ehdoton tähtihetkeni lukiossa ajoittuu viime kevääseen, kun tehtävänä oli tehdä kirjavertailu kahden luetun opuksen välillä. Päivä ennen koetta tuli hoksattua, että johan tässä kiire tulee. Netistä äkkiä tietoa kirjoista kalloon ja seuraavana päivänä täysin kirjojen tapahtumista tiedottomana kirjoittamaan mukamas asiantuntevaa tekstiä. No, 55/60 siitä sitten paukahti! Lievästi sanottuna häkeltynyt olo, että mitäs helvettiä nyt taas. Se siitä humble bragista. Pointti on kuitenkin se, että kyllä tuo kirjoitus minulta taipuu oikean aihepiirin osuessa kohdalleen. Toisaalta taas välillä tulee kirjoitettua ihmeellisesti täyttä höttöä ja alisuoriuduttua pahasti.
Paljon pitää vielä harjoitella, jotta tavoite toteutuu. Mikään muu kuin L ei kelpaa, siitä pidetään kiinni.
Tulipa nyt tekstiä, alkoi runosuoni pulputa.
Nyt ärsyttää se, että aamulla silmät olivat aivan tirrissä ja koulussa teki mieli lähinnä nukkua. Seitsemän tunnin kuluttua pitäisi hereillä olla ja siitä piakkoin lähdössä kuuntelemaan vanhaa tätiä äidinkielen tunnille. Mitään tuo ei osaa opettaa, mutta sielläpä vain vetelee äidinkielenopettajan palkoilla hamaan eläköitymiseensä asti. Välillä on tuntunut, että lukiossa opetetaan pääosin aivan puutaheinää. Tämäkin äidinkielen kurssi on valmistava kertauskurssi äidinkielen tekstitaidon yo-kokeeseen, mutta tähän asti tunneilla on keskitytty aikakauslehtien esittelyyn. Tiedä sitten, mitenkä paljon minua ylioppilaskirjoituksissa hyödyttää tieto Tekniikan Maailman levikistä.
Öitä koko palstan väelle, tämä ilta saa osaltani jäädä tähän. Jatkot sitten yöketjussa niille, jotka vielä painaa jaksavat.