Mulla kävi tossa keväällä silleen, että junalla olin lähdössä kohti pohjoista, mutta matkalla rautatieasemalle metro hajosi Hakaniemeen. Vartin ehkä olin jättänyt aikaa pällistellä ennen junan lähtöä ja vitutti kun ainakin kymmenen minuuttia ihmeteltiin siellä seisovassa metrossa ennen kuin kuski kuulutti kaikki ulos. Reppu heilui selässä kun kaljalaatikot kädessä juoksin niitä liukuportaita ylös, vai mitähän mulla oli silloin käsissä. No mutta siinä Ympyrätalon kulmilla sitten katselin taksia, mutta missään ei tietenkään sellaista näkynyt. Jonkun bussin siinä bongasin, johon sitten juoksin sisään. Huvittavasti mä olin ostanut kännykkälipun metroon kun edellispäivänä oli matkakortista loppunut kausi enkä uutta viitsinyt vielä ladata kun viikoksi lähdin muualle, mutta onneksi kuski päästi suoraan sisään. Siellä bussissakin kesti monta pitkää minuuttia ennen kuin se lähti kun aivan täyteen otti matkustajia. Metrollinen oli porukkaa just noussut maan alta siihen ja kaikki oli menossa kohti keskustaa. Kaikkiin valoihin se paska tietenkin pysähtyi siinä matkalla ja keskustassakin jätti matkustajat jostain kumman syystä sen Rautatientorin toiselle puolelle, josta sitten juoksin kohti junaa. Hitto kun kauhea krapula vaivasi ja rautatieaseman rappusilla tuntui että nyt lähtee taju, mutta viimeisillä voimillani jaksoin jatkaa juoksua. Kaksi minuuttia myöhässä pääsin laiturille, mutta onneksi juna lähti kolme minuuttia myöhässä. Kaveri odotti siellä junassa. Mulla meni varmaan puoli tuntia kunnes pystyin kunnolla puhumaan kun olin niin poikki.