lauseen aloittaminen pienellä kirjaimella ja pilkun käytön puuttuminen ne harmittaa pahasti menee hyväkin asia pilalle kun ei tajua mitä toinen meinaa kirjoittaa kirjan jos lukisi näin menisi hermot ekalla sivulla eihän sitä lukisi erkkikään
Epäpätevät naiset väärissä työtehtävissä joita saa olla kokoajan neuvomassa lisäten omaa työtaakkaa ja heti työpaineen tultua niskaan jäädään saikulle milloin mistäkin syystä, prkle!
No eiköhän tämä pidä ihan samanlailla epäpäteviin miehiin vai eikö niitä ole olemassakaan?
Ainakin sellainen ero tuossa on että miehiä ei tarvitse neuvoa koska A) Mies ei koskaan pyydä apua ja B) Mies ei koskaan suostu vastaanottamaan apua jota ei ole pyytänyt.
Ainakin itseäni suunnattomasti ärsyttää se, jos joku ei pyydä apua ja tekee jutut ihan päin mäntyä ja sitten kun hän on tehnyt hommansa niin aletaan paikkailemaan sitä mitä paikkailtavissa on.
Töissä vastasin puhelimeen. Asiakas esittäytyi... johon vastasin: Terve!
Tähän asiakas: eikun Sairas! ja nauroi itsekseen tälle vitsikkyydelleen.
Eilen jouduin kärsimään tällaisen ihmisen seurasta. 35 minuuttia sellaisen 45-vuotiaan teinityttösen siis niinkö ihan to-della mielenkiintoista kertomusta aiheesta jota en siis kuollaksenikaan muista. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Pieni asia joka minua tässä eniten ärsyttää, on tämä hyvä kasvatus jonka olen saanut.Läpi elämän on ottanut päähän ihmiset, jotka kertovat mahdottoman kuivia juttuja.
Onko teillä asiakkaana jotain 7-vuotiaita? Tuo vitsi oli kova sana joskus ala-asteella.
Läpi elämän on ottanut päähän ihmiset, jotka kertovat mahdottoman kuivia juttuja.
Eilen jouduin kärsimään tällaisen ihmisen seurasta. 35 minuuttia sellaisen 45-vuotiaan teinityttösen siis niinkö ihan to-della mielenkiintoista kertomusta aiheesta jota en siis kuollaksenikaan muista. Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Näitä ihmisiä on toimistolla (varmaan jokaisella) useampikin. Kutsun heitä nimellä "ankeuttaja."Muutaman kerran on sattunut tällaisia asiakkaaksi ja kun tuollainen karjalainen mentaalivampyyri on istunut työpisteelläsi 5-6 tuntia kertoen koko ajan uskomattoman mielenkiintoisia yksityiskohtia jostain Laatokan Karjalan kirkoista ja hautausmaista ja heidän retkistään sinne, niin alkaa tulla ihan oikeasti itsetuhoisia ajatuksia.
Näitä ihmisiä on toimistolla (varmaan jokaisella) useampikin. Kutsun heitä nimellä "ankeuttaja."
Töissä meinaa hermot mennä kun nuo ihmistyypit pitkittävät palavereja loputtomilla tyhjänpäiväisyyksien puhumisillaan.
Tämä ei ole edes pieni asia, sikäli väärä ketju. Onko kukaan käyttänyt noita metallisia Bebanthen-lääkevoidetuubeja? Siis prkl että osaa kyrsiä! Miksei niistä voi tehdä muovisia? Luulisi tulevan halvemmaksi.
Kun aikansa repii sormiaan niihin teräviin juttuihin siinä tuubissa ja kun se voide pursuaa sieltä rei'istä siten ettei korkkia tarvitse edes avata. Niin se ottaa päähän.
Mulla tuota vitutusta vähensi se kun löysin naisen.
Anteeksi.
Siis niinkuin mitä? Nyt meni yli hilseen..
Töissä meinaa hermot mennä, kun nuo ihmistyypit pitkittävät palavereja loputtomilla tyhjänpäiväisyyksien puhumisillaan.
Tämän jengin prototyyppejä on jo lueteltu ketjussa, mutta yleisin on ehdottomasti suurten ikäluokkien mies, jonka ammatillisen (ja usein muunkin) elämän parasta ennen -päiväys meni joskus 1970-80-luvulla.
Onkin aivan saatanan kiinnostavaa kuunnella loputonta jaanausta ko. ajan tapahtumista ja ihmisistä, joilla ei silloinkaan ollut juuri hevon veen merkitystä ja nyt kukaan ole ikinä kuullutkaan, keistä ja mistä oli kyse.
Kun on nainen, niin ei sitten tule sitä hilsettä sinne niin paljoa, että tarvitset Bepanthenia. Oikeassa olet silti tuubin vittumaisuudesta.