Joskus muinoin, kun asuin vielä äitini luona, hänellä oli tapana ilmoittaa, jos oli lähdössä johonkin esim. kauppaan tms. ”Mä lähden käymään kaupassa.” Ok, kiva, ei tarvitse kuunnella sitä radiota koko päivää. Ja joka kerta tämän jälkeen alkoi sen saatananmoinen ravaaminen ympäri kämppää (joka ei ollut iso) etsimässä sitä, säätämässä tätä, tarkistamassa tota. Yleensä tuosta ensimmäisestä ilmoituksesta ehti kulua vähintään tunti ennen kuin ovi kävi. Parhaassa tapauksessa siinä välissä oli ehtinyt keittää ja juoda kahvit ja soittaa pari puhelua. Ajan kanssa tuohon tottui, mutta silti se ärsytti, kun olen itse tykännyt aina hiljaisuudessa ja tuolla on tapana laittaa heti herättyään / kotiin tultuaan radio tai telkkari päälle. Aina. Ihana ihminen muuten.
Nykyisellä kumppanilla on hyvin samankaltaisia piirteitä. Ei tosin omista telkkaria ja radiokin on useimmiten pois päältä. Mutta tuon lähtemisen kanssa on aina yhtä säätöä. Nyt puhutaan ihmisestä, joka ei käytä meikkiä (no joskus huulipunaa) eikä muutenkaan käytä aikaa laittautumiseen. Ja silti joka kerta sama show. Olen opetellut siihen, että jos ollaan yhdessä menossa ja meillä on todella jokin aikataulu, niin ilmoitan lähtöajaksi vähintään 15 min aiemman kellonajan. Ei muuten, mutta mua itseäni ärsyttää tunne siitä, että ajaessa olisi kiire. Ja jos olen heittämässä häntä juna-asemalle, niin se juna ei odota. Jos varsinaista kiirettä ei ole, mutta sovitaan lähtevämme johonkin, niin en enää pidä minkäänlaista hoppua omaan valmistautumiseen. Riittävän monta kertaa olen hikoillut ulkotakki päällä, kun neiti etsii puhelinta / avaimia / korvakoruja / eilistä päivää jostain ja miettii samalla, että jotain on varmaan unohtumassa. No shit, voisi olla hyvä laittaa jotkin housut jalkaan…
Ja aivan äärimmäisen ihana ihminen kaikin puolin, mutta tuo pää pilvissä liihottelu meinaa toisinaan mennä vähän tunteisiin. Ylipäänsä mikään aikataulu ei pidä, jos ei vähän patistele. Ja miksi patistelisi, jos välttämätöntä tarvetta ei ole. Voin hyvin yrittää kasvaa hänen maailmaansa tältä osin ja olla hermoilematta.