Fyysinen kuritus kasvatuksen välineenä - oikein vai väärin?

  • 21 895
  • 156

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Idea ketjuun lähti Kierrätyskeskuksen Vitutusketjusta, johon linkattiin tämä video, jossa teini-ikäiset jenkkikakarat kiusaavat vanhempaa naispuolista bussinvalvojaa saaden lopulta tämän itkemään. Ensireaktiot olivat aika pitkälti "remmiä perseelle" ja oma fiilikseni oli kyllä aika samaa luokkaa kun tuon näin. Oksettavaa käytöstä. Nimimerkki Killeri kirjoitti näin:

Mä olen jo vänha äijä, mutta tasan tarkkaan sitä mieltä, että perkele ruumillinen kuritus takasin. Tässä hyvä esimerkki pullamössönuorisosta joka ei koskaan ole saanut selkäänsä. Tästä maailmasta on tullut ihan perkeeleellinen paikka elää. Saatanan paskapäät.
Ensireaktioni oli täysin sama. Luonnollisesti ratkaisu ei ole ihan näin yksiselitteinen, ja videon pentujen kaltaisia runkkutahroja on varmasti löytynyt koko maailmanhistorian ajan. Kysymys kuuluukin, käyttäytyykö nykyajan nuoriso huonommin kuin aikaisemmat sukupolvet, vai tuoko Internet nämä vain paremmin esille ja sitä kautta saa tilanteen vaikuttamaan huonommalta?

Monesti eri palstoja lukiessa törmää tähän aiheeseen. Huonosti käyttäytyvistä lapsista syytetään vapaata kasvatusta ja sitä, ettei nykyään ole tarpeeksi keinoja puuttua lasten ei-toivottuun käyttäytymiseen. Koulussa (yläaste+lukio) töitä tehneenä huomasin kyllä itsekin heti, että kurinpidossa on kovasti parannettavaa ja opettajat olivat hyvin aseettomia esimerkiksi tarkkailuluokkien kohdalla. Opettaja kun ei saa väkisin poistaa oppilasta luokasta eikä monenkaan (varsinkin nuoren) opettajan auktoriteetti riitä saamaan pariakymmentä metelöivää nuorta hiljaiseksi.

Jokaisella tältä palstalta on varmasti muistoja omasta lapsuudestaan, ja varmasti vähänkään vanhempia kirjoittajia on omassa lapsuudessaan kuritettu tukkapöllyllä ja luunapeilla, tai jopa remmillä tai nyrkillä. Mitä mieltä vanha koulukunta on, miten fyysinen kuritus on teidän kasvuunne vaikuttanut? Käytättekö samoja metodeita omien lastenne kanssa? (ei tosin ehkä näin julkisesti kannata myöntää jos vastaus on myönteinen)

Omassa lapsuudessani muistan kyllä, että toruilla tai huudoilla selvittiin suurimmasta osasta tilanteita, mutta kunnon toilailujen jälkeen tuli kyllä luunappia otsaan tai kunnon tukkapöllyt. Ikinä en kuitenkaan remmistä saanut enkä myöskään nyrkistä, ja tässä mielestäni menee hienoinen raja. Ensimmäiset ovat esimerkkejä ruumiillisesta kurinpidosta, ja jälkimmäiset menevät lähemmäs lapsen pahoinpitelyä omissa kirjoissani. Toki mielipiteeni voisi olla hyvinkin erilainen, mikäli olisi skidinä saanut koivuniemen herrasta, tai jos kotona oltaisiin selvitetty kaikki aina puhumalla. Tältä osin kasvatus vaikuttaa varmasti omaankin mielipiteeseen.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että kunnon tukkapöllyn jälkeen itkettiin sen varttitunnin verran ja ei käytännössä ikinä tullut enää toistettua samoja virheitä. Joku voisi siihen sanoa, että en uskaltanut toteuttaa itseäni fyysisen väkivallan pelossa, mutta olkoon sitten niin. En helvetissä uskaltanut enää tokan luokan jälkeen rikkoa ikkunoita, eli siltä osin kasvatus meni täysin nappiin. Koskaan en saanut ruumiillista kuritusta ilman hyvää syytä ja homma oli täysin johdonmukaista. Porkkanaa ja keppiä tuli ihan oman suoriutumisen mukaan. Jälkeenpäin olen jutellut vanhempieni kanssa näistä ja olen ihan kiitollinen, että pistettiin ruotuun nuorena ja opin tavoille. Hyvin vaikea sanoa, olisiko esimerkiksi aresti ajanut samaa asiaa.

Sitten siihen polttavaan kysymykseen, eli kasvattaisinko omat lapseni samoilla keinoin? Omia lapsia ei vielä ole, enkä usko muutamaan vuoteen hankkivanikaan, joten siltä osin asia ei ole vielä ajankohtainen. Johdonmukaisuus on mielestäni se ykkösjuttu: se, ettei lasta kuriteta syyttä tai vaihtelevin perustein. Sama luonnollisesti pätee myös muihin kasvatusmetodeihin. Varmaa vastausta en osaa antaa.

Tämän enempää en ala asiaa ruotimaan heti avausviestissä, katsotaan saako keskustelu tuulta alleen. Lyhyesti:

Onko mielestäsi ruumiillinen kuritus kasvatusmetodina hyväksyttävä? Jos on, mihin vedetään raja pahoinpitelyn ja kurinpidon välille?
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Minä en ole sellaisen pahoinpitelyksi luokiteltavan kurituksen kannalla, enkä oikeastaan edes sellaisen kurituksen kannalla mikä sattuu ihan oikeasti ja kunnolla, mutta kyllä fyysinen kurituskin joskus on minusta paikallaan. Mutta tässäkin pitää osata vetää se raja että tehdään ainoastaan lapselle selväksi osittain pienen fyysisen kivun ja osittain pienen nöyryytyksen avulla että mitä tahansa ei ole sallittua tehdä, eikä lähdetä oikeasti satuttamaan.

Jos muistelee omaa lapsuutta niin minä en muista saaneeni selkään kuin kerran. En muista edes sitä mistä tuo selkäsauna tuli mutta se on jäänyt mieleen kuinka isä veteli jollakin risulla persiille sen verran että tuon vielä liki 30 vuodenkin jälkeen muistaa. Nyt kun tuota muistelee niin eihän se oikeasti sattunut mutta tilanne oli kokonaisuudessaan niin hämmentävä ja nöyryyttävä että se toimi kyllä tehokkaana kasvatuksen välineenä. Sen jälkeen nimittäin riitti että vanhemmat pitivät tuota samaista risua komeron päällä ja muistuttivat aina että jos en käyttäydy ihmisiksi niin se voidaan ottaa sieltä taas käyttöön.

En minä tuota mitenkään traumaattisena ole ikinä kokenut, ja itse asiassa nyt jälkeenpäin tuota voi kyllä pitää vanhemmiltani aika onnistuneena kasvatusmenetelmänä koska mihinkään kunnon pieksämiseen ei meillä koskaan tarvinnut turvautua ja toisaalta aika hyvin minä onnistuin lapsuuteni pysymään poissa isommista vaikeuksista (ja olen onnistunut sen jälkeenkin).

Eihän tuota nyt tietenkään voi ainoana oikeana keinona pitää koska ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat eri tavalla, ja nämä pitää varmaan aika tapauskohtaisesti katsoa, mutta ihan näin omien kokemusteni perusteella en pidä pientä fyysistä kuritusta välttämättä pahana juttuna. Vanhemmilta vaan vaaditaan tässä(kin) kykyä vetää se raja oikeaan paikkaan ettei homma lopulta käänny itseä (ja lasta) vastaan.

Mitä tulee tuohon bussivideoon ja yleensäkin siihen että onko lapset tänä päivänä kurittomampia kuin ennen niin kyllä minä vaan olen sitä mieltä että sellainen yleinen ihmisten ja toisten omaisuuden kunnioitus on tänä päivänä vähäisempää kuin vaikka omassa nuoruudessani. Kyllähän noita "runkkutahroja" on tosiaan aina löytynyt ja tulee löytymään, mutta jos muistelee omaa nuoruuttaan niin kyllä silloin vanhemmilla ihmisillä oli enemmän auktoriteettia kuin tänä päivänä ja en muista että edes ne pahimmat "vittupää-raggarit" olisi hyökännyt tuolla tavalla vanhempia ihmisiä kohtaan. Minä olen siis sitä mieltä että koko ajan on nyt viime vuodet menty huonompaan ja huolestuttavampaan suuntaan tässä asiassa.
 

Lunatico

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itse olen vielä sitä sukupuolvea, että remmistä tuli kun pirruutta teki. Ja tukistettiin niin, että päänahka tuntui lähtevän irti. Sitä en tiedä onko tuo oikein, mutta ei minusta silti tullut mallikansalaista. Tai ainakaan aikaisemmin en ollut mikään kovinkaan hyvä esimerkki nuoremmille. Nykyään toki jo rauhallisempi, aikoinaan oli toisin.

Jonkun sorttisen kurituksen kyllä soisi tulevan takaisin kasvatusmedoteihin. Nykyinen nuoriso on niin pihalla normaalista elämästä kun olla ja voi. Notkutaan ostareilla ja kivitetään vanhempaa väkeä ja käyttäydytään muutenkin kovin uhkaavasti. Näille penskoille remmisulkeiset olisivat paikallaan!
 

floikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Mainio keskustelunavaus. Kasvatusalan ammattilaisena oma näkemykseni on selkeä: ei ole hyväksyttävää, eikä tarkoituksenmukaista missään olosuhteissa.

Lapsen ja jopa nuoren saa varmasti sääntöjä rikottuaan ymmärtämään asian, miettimään tekosiaan sekä tajuamaan sääntöjen olemassaolon ihan puheen ja muiden tekojen (esimerkiksi etujen menettäminen) voimalla. Ongelmaksi tietysti muodostuu tilanteet, joissa kasvattaja on syystä tai toisesta menettänyt totaalisesti auktoriteettinsa lapsen tai nuoren silmissä, tai ei jostain syystä omaa taitoa puhua tai muuten käsitellä lasta tarkoituksenmukaisesti. Tällöin hänen on katsottava peiliin ja haettava apua ja tukea vanhemmuuteensa/kasvattajuuteensa ulkopuolelta - ei turvauduttava väkivaltaan.

Tiettyjä ns. rajatapauksia on tietysti olemassa, jolloin viivan vetäminen on hankalaa. Kuvitellaan vaikka tilanne, jossa muksu haetaan pihalta pois päällä olevasta tappelutilanteesta. Tilanteen ns. päällä ollessa voi olla perusteltua esimerkiksi napata lapsesta sen verran ronskisti kiinni, että sen on tarkoituskin sattua, jotta viesti "nyt loppuu" menee varmasti perille samantien ja jää mieleen. On olemassa tällaisia tilanteita, jolloin henkilö on niin kiihtyneessä tilassa, että ei yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan minkäänlaista järkipuhetta. Tällöin voi siis olla perusteltua tehdä fyysisellä otteella tilanne selväksi - jopa harkitun "ylimitoitetusti" jopa silloin kun normaali mahdollisimman hellävarainen kiinnipito saattaisi riittää. Tällöin lapsi toivottavasti jatkossa oppii, että aikuista on tällaisissa tilanteissa toteltava mutisematta. Tämän "erityisoikeuden" jättäisin kuitenkin lähinnä lapsen omille huoltajille.

Fyysisen ylivoiman näyttö ja sen "ylimitoitettu" väläytys voi siis olla hyvin perusteltua ja joissain tilanteissa jopa suotavaa. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi jopa sitä, että se mukula talutetaan samantien korvasta sisälle sen sijaan, että jäätäisiin sinne pihalle neuvottelemaan siitä tohtiiko tappelupukari tulla kiltisti sisälle äiskän kanssa vai pitääkö kantaa. Fyysisen kurituksen ts. väkivallan käyttö varsinaisena rangaistuksena ei kuitenkaan nähdäkseni ole perusteltua. Tietysti maailman sivu ihmisiä on kasvatettu niin ja ihan hyvin lopputuloksin - jotkut erityistapaukset ts. erityislapset saattavat/saattaisivat jopa hyötyä siitä - mutta selkeintä ja kaikkien kannalta turvallisinta on siitä silti kaikissa tilanteissa pidättäytyä. Piiskahommat sopivat lähinnä aikuisten välisiin makuuhuoneleikkeihin.

Ja lopuksi on todettava, että henkinen väkivalta on myös väkivaltaa. Viiva on piirretty monissa tapauksissa veteen, mutta ei sitä lasta pidä myöskään verbaalisesti kurittaa ihan miten sattuu. Näitäkin tapauksia on vaikka kuinka paljon.

Tavallaan tuon kaipuun "vanhoihin hyviin aikoihin" ymmärtää, mutta tuskinpa se nykyisten pikku terroristien ongelma on liian vähäinen väkivalta kotona, vaan huoltajien puutteelliset kasvattajantaidot / aika / kiinnostus.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Fyysinen kuritus on niin pieni asia kokonaisuudessa, kun puhutaan lapsen kasvattamisesta, että on absurdia edes keskustella siitä, muuttaako se asioita suuntaan tai toiseen. Kyllä vanhemman pitää rakentaa auktoriteetti jollain muulla tavalla kuin fyysisellä uhalla. Esim. 16-vuotiaan lapsen fyysinen kuritus kuulostaa omaan korvaan aika erikoiselta, saattaa tulla jopa isälle turpaan.

Keinot ohjata lapsia ovat niin moninaiset, että fyysistä kuritusta käyttävän ihmisen luulisi olevan jollain tavalla neuvoton muutenkin elämässään. Mikä lie sitten tämä vapaa kasvatus, mutta ei siinä ainakaan siitä ole kysymys, että ei anneta piiskaa. Jos vanhemmat eivät ole vanhempia, niin ongelmia tulee. Näkisin ennemminkin, että vanhempien pitää olla johdonmukaisia ja oikeudenmukaisia kasvatuksessaan. Jos rajat asetetaan silloin, kun vanhempia sattuu kiinnostamaan tämä oman viihtyvyytensä kannalta, niin metsään mennään. Ongelmia voi tulla, vaikka asiat tekisi kuinka hyvin, mutta jos luottamus ja auktoriteetti puuttuu, niin ei lapsi niistä siinä vaiheesa vanhemmilleen puhu. Josko tosin sittenkään...

Toisaalta tukkapöllyt ja luunapit voisi ottaa käyttöön yleisemminkin. Jos mokaat esim. duunissa, niin pomo antaa luunapin. Varmasti opit paremmaksi työntekijäksi.
 

Haamu

Jäsen
Eipä riitä oma asiantuntemus kertomaan kenellekään muulle vanhemmalle mikä on oikein ja mikä väärin lapsen kasvatuksessa. Itseäni on kuritettu lapsuudessa 70- ja 80-luvulla fyysisesti luunapeista remmiin ja omalla kohdalla siiitä aiheitui ainakin särö omaan isäsuhteeseen. Vituttaa vieläkin muistella niitä remmittämisiä eikä teininä ollut kaukana, että oltaisiin päästy isän kanssa kokeilemaan kunnolla, että kumpi olikaan se pieksävä osapuoli. Osa minusta varmaan yhä toivoo, että olisi päässyt tuolloin vähän maksamaan takaisin. Totta hitossa sitä tuli kolttosia tehtyä, mutta ei hitto niistä nyt olisi pitänyt raippaa antaa. Nykään isän kanssa ihan ok välit, mutta välit voisivat olla huomattavasti läheisemmät.

Oman pojan (6 v.) kohdalla ei ole tullut vielä mieleenkään ruumiillinen kuritus. Tähän tietoon katkeaa siis meidän sukupuussa se luultavasti aikojen alusta saakka jatkunut ruumillinen kuritus. Saa nähdä mihin vitsatta kasvattaminen johtaa. Tähän asti ainakin sanallinen kuritus on vielä riittänyt.
 

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Toisaalta tukkapöllyt ja luunapit voisi ottaa käyttöön yleisemminkin. Jos mokaat esim. duunissa, niin pomo antaa luunapin. Varmasti opit paremmaksi työntekijäksi.

Juu miksi rajoittaa puolustuskyvyttömiin lapsiin. Sakkojen sijaan poliisikin voisi käskeä hakemaan risun ja sitten siinä valtatien varressa vain piiskaa pyllylle.
Uskoisin, että moni tykkäisi, jos Suomessakin annettaisiin raipparangaistuksia niin kuin vaikka Singaporessa.

Sen vain sanon tähän, että jos joutuu turvautumaan siihen väkivaltaan lapsen kanssa, niin virheet vanhempana on tehty jo kauan aikaa sitten. Turvautuminen väkivaltaan onkin tunnustus siitä, että on epäöonnistunut vanhempana eikä muuta enää osaa tehdä kuin lyödä.
 

Juicey

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, G
Tästähän on aiemminkin keskusteltu. En vuosien jälkeen ole edelleenkään itseni kanssa eri mieltä; ruumiillinen kuritus oikein ymmärrettynä ja oikein käytettynä on erinomainen ulottuvuus kasvatuksessa mutta toisaalta taiteenlajina niin hieno, että merkittävän iso osa kasvattajista ei yksinkertaisesti ole riittävän älykkäitä kyetäkseen tekemään eroa "väkivallan" ja "isällisen kurittamisen" välillä, vaikka näiden kahden asian ero on kuin yö ja päivä. Kuten tullaan huomaamaan tässä ketjussakin, suuri osa keskustelijoista tulee niputtamaan helposti tämän suoraan väkivalta-kategoriaan ajan hengen mukaisesti.

Tarvetta olisi, mutta parempi varmaankin pitää "yleisellä tasolla" rajoitettuna kun useimmat eivät ymmärrä mitä ovat tekemässä.
 

pakki3000

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Mainio keskustelunavaus. Kasvatusalan ammattilaisena oma näkemykseni on selkeä: ei ole hyväksyttävää, eikä tarkoituksenmukaista missään olosuhteissa.

Lapsen ja jopa nuoren saa varmasti sääntöjä rikottuaan ymmärtämään asian, miettimään tekosiaan sekä tajuamaan sääntöjen olemassaolon ihan puheen ja muiden tekojen (esimerkiksi etujen menettäminen) voimalla. Ongelmaksi tietysti muodostuu tilanteet, joissa kasvattaja on syystä tai toisesta menettänyt totaalisesti auktoriteettinsa lapsen tai nuoren silmissä, tai ei jostain syystä omaa taitoa puhua tai muuten käsitellä lasta tarkoituksenmukaisesti. Tällöin hänen on katsottava peiliin ja haettava apua ja tukea vanhemmuuteensa/kasvattajuuteensa ulkopuolelta - ei turvauduttava väkivaltaan.

Sinällään kiitollinen, että vastasit kyseiseen aiheeseen. Nykytilanteeseen on suurena syypäänä juuri sinunlaiset "kasvatusalan ammattilaiset". Menepä oikeasti yläasteelle ja katso minkälaista porukkaa siellä hilluu. Se on kasvatettu sinun periaatteellasi. Ihan jäätävää pas*aa ja vielä olet opiskellutkin luultavasti monta vuotta tuon eteen :D ja me maksamme tuollaisista henkilöistä verojen kautta? :D
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Tässä maassa on liian monissa asioissa tapana nähdä asiat mustavalkoisina. Nyt kyseessä olevaan aiheeseen liittyen vaihtoehdot vaikuttavat olevan - ei pelkästään tässä ketjussa, vaan yleisemmin - mistään välittämätön "vapaa kasvatus" ja "lasten pahoinpitely".

Minä en hyväksy remmin tai nyrkin käyttöä, mutta "koivuniemen herran", tai pienen tukkapöllyn käytön hyväksyn.

Vitsan/tukkapöllyn antamisen jälkeen meidät lapsena otettiin syliin ja kerrottiin, että nyt sattui vähän, mutta ymmärräthän jatkossa, ettei noin saa tehdä. Mielestäni tuo kasvatustapa oli oikein hyvä.
 

Killeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tässä maassa on liian monissa asioissa tapana nähdä asiat mustavalkoisina. Nyt kyseessä olevaan aiheeseen liittyen vaihtoehdot vaikuttavat olevan - ei pelkästään tässä ketjussa, vaan yleisemmin - mistään välittämätön "vapaa kasvatus" ja "lasten pahoinpitely".

Minä en hyväksy remmin tai nyrkin käyttöä, mutta "koivuniemen herran", tai pienen tukkapöllyn käytön hyväksyn.

Vitsan/tukkapöllyn antamisen jälkeen meidät lapsena otettiin syliin ja kerrottiin, että nyt sattui vähän, mutta ymmärräthän jatkossa, ettei noin saa tehdä. Mielestäni tuo kasvatustapa oli oikein hyvä.

Juuri näin. Menee osalla puurot ja vellit sekaisin "selkäsaunan" ja pahoinpitelyn välillä. Maalaisjärki nyt käteen ihmiset....
 

Hippi Hiiri

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Nanna Karalahti
Minut ja sisareni on kasvatettu tukkapöllyjen ja luunappien kanssa ja kaikki osapuolet ovat loppuuntulemaan varsin tyytyväisiä. Eivät ne tietenkään olleet mikään johtava elementti kasvatuksessa, vaan viimeinen seinä. Jos ei uskota puhetta, pitää ottaa fyysinen palaute käyttöön. Hirveän helppoa oli kasvaa, kun ei kertaakaan päässyt kävelemään vanhempiensa yli eikä kertaakaan tullut ripitetyksi epäoikeudenmukaisesti. En myöskään muista kertaakaan, jolloin jo tehdessä ei olisi tiennyt, että tässä on kyllä nyt iso tukistuksen vaara mukana.

En muista, minkä ikäisenä sain viimeisen tukkapöllyni, mutta ei varmasti yli kymmenen vanhana. Sitä mukaa, kun tolkkua alkoi tulla päähän ja toruvalla puheella oli tehokas vaikutus, tukkapöllyt loppuivat.

Eivät tukistukset tai luunapit edes koskeneet kuin vähän ja lyhyen aikaa. Isompi rangaistus oli se, että siinä konkretisoitui, että olin toiminut tavalla, jota vanhempani eivät hyväksyneet. Jälkeenpäin hävetti.

Minun on vaikea uskoa, että karkeasti kolme-kuusivuotiaita pystytään pitämään aina kurissa pelkän sanan voimalla.

***

Sanottakoon kuitenkin, että voin kuvitella, miten huonot vanhemmat ovat piesseet lapsensa pilalle. Tai ainakin niin pahasti, että siitä on jäänyt henkisiä taakkoja.

EDIT: Vielä tuli mieleen, että jos hankin omia lapsia, en osaa ollenkaan sanoa, mitä kurinpitotoimenpiteitä käytän. Joku viisas on sanonut, että parasta kasvatusta on se, mitä hyvät vanhemmat lapsilleen vaistonvaraisesti tekevät. Kai sitä sitten mennään vaistoilla ja toivotaan, että osun siihen "hyvä vanhempi" -kategoriaan. Omiani yritän ainakin matkia tietyissä jutuissa.
 
Viimeksi muokattu:

floikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Sinällään kiitollinen, että vastasit kyseiseen aiheeseen. Nykytilanteeseen on suurena syypäänä juuri sinunlaiset "kasvatusalan ammattilaiset". Menepä oikeasti yläasteelle ja katso minkälaista porukkaa siellä hilluu. Se on kasvatettu sinun periaatteellasi. Ihan jäätävää pas*aa ja vielä olet opiskellutkin luultavasti monta vuotta tuon eteen :D ja me maksamme tuollaisista henkilöistä verojen kautta? :D

Itse puolestani en ole kovin kiitollinen, siitä, että päätit kyseenalaistaa ammattitaitoni yleiseen "nykytiltanteeseen" vedoten.

Jos menet oikeasti sinne yläasteelle tsekkaamaan tilannetta, niin huomaat, että suurin osa ns. ongelmatapauksista tulee perheistä, joissa vanhemmilta puuttuu itseltään elämänhallinta tai vanhemmuuden konsepti on muuten ihan hakusessa. Tai oppilaalla on varsin selkeä tilannetta selittävä diagnoosi taustalla. Siellä on usein takana melkoinen ongelmien vyyhti. Ikävä kyllä kouluilla ei useimmiten ole mahdollisuuksia sitä realistisesti purkaa. Vastuu lasten kasvatuksesta on ensisijaisesti vanhemmilla eikä se muutu siitä miksikään niin kauan kuin sosiaaliviranomainen katsoo, ettei sijoitukselle ole tarvetta.

Tutustu lisäksi vaikkapa koulujen kuraattoreihin, erityisopettajiin ja esimerkiksi kunnan nuorisopuolen erityisohjaajiin jotka oikeasti ovat enemmän ja ajan kanssa tekemisissä lasten ja nuorten kanssa, niin huomaat, että nämä kaverit ovat pääsääntöisesti melko kovia ruohonjuuritason äijiä & akkoja. Pääasiassa aivan muuta kuin lässyttäjiä, mahdollistajia ja loputtomiin ymmärtäjiä. Tämä ihan oman kokemukseni perusteella. Lisäksi törmäät todennäköisesti aika isoon resurssipulaan. Siitä johtuen monissa tapauksissa kyse on ihan käytännönsyistä lähinnä erityistukea tarvitsevien(kin) säilömisestä ja ongelmatilanteiden karttelusta varsinaisen aktiivisen korjaavan työn sijaan. Ja niinhän sen ei pitäisi missään tapauksessa olla. Kritisoitavaa varmasti löydät myös monien kuntien osalta eri toimijoiden keskenäisestä kommunikaatiosta ja moniammatillisen puuttumisen järjestelmällisestä toteutuksesta.

Eipä sitä voi oikein "julki tuoda", kun se vesittäisi huoltajien vanhemmuutta entisestään, mutta varsin suosittu ajatus ns. erityistukea tarvitsevien lasten ja nuorten parissa työskentelevien kesken on, että monen junnun vanhempia pitäisi jonkun vetää kunnolla korville ja herättää tähän maailmaan. Mutta eipä sekään auta. Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja.

Ylläoleva avautuminen koskee melko rajattua (mutta monesti kaikkein näkyvintä) kattausta. Useimmat lapset saavat kotonaan tänäkin päivänä hyvän kasvatuksen.
 

palle fontän

Jäsen
Suosikkijoukkue
RDS
Sinällään kiitollinen, että vastasit kyseiseen aiheeseen. Nykytilanteeseen on suurena syypäänä juuri sinunlaiset "kasvatusalan ammattilaiset". Menepä oikeasti yläasteelle ja katso minkälaista porukkaa siellä hilluu. Se on kasvatettu sinun periaatteellasi. Ihan jäätävää pas*aa ja vielä olet opiskellutkin luultavasti monta vuotta tuon eteen :D ja me maksamme tuollaisista henkilöistä verojen kautta? :D

Uskomattoman tyhmä kommentti ja yleistys todennäköisesti ilman mitään käytännön kokemusta aiheesta. Ei, en ole opettaja tai kasvatusalan ammattilainen, mutta keskimäärin nämä ihmiset ovat varmasti tolkumpia ihmisiä kuin vanhemmat. Sen verran itselläni on tarttumapintaa aiheeseen, että voin yhtyä floikkarin sanomaan siinä, että aika karmivia kotioloja näillä ongelmalapsilla usein taustalla on.
 

Beagle Boy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Luomuteurastajat (RIP)
Itse sain pienenä tukkapöllyä jos sikailin. Ei siitä mitään traumoja ole jääny, mutta en usko sillä olleen mitään sen kummempaa tuhmuuksinen tekemisen ehkäisemistäkään. Muksuna muistaakseni mentiin enemmän tunteella kuin järjellä. Omalla esimerkillään ja opetuksillaan vanhempani minusta kasvattivat kunnon kansalaisen, näin uskon.

Omaan lapseeni en aio missään tapauksessa käyttää fyysistä kuritusta. Uskon ja toivon, että rangaistukset toimivat pehmeämpinäkin, kunhan niitä käyttää säännönmukaisesti ja reilusti.
 

kamik

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Opettaja kun ei saa väkisin poistaa oppilasta luokasta eikä monenkaan (varsinkin nuoren) opettajan auktoriteetti riitä saamaan pariakymmentä metelöivää nuorta hiljaiseksi.

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Perusopetuslain 36§b sanoo näin:

Rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua poistumismääräystä....

Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen.

Jos puhe ei mene perille, niin oppilaan voi vaikka kantaa ulos luokasta. Pitää tietysti muistaa, että liiasta voimankäytöstäkin on säädetty pykälänsä. Olen itse joutunut yhden oppilaan poistamaan luokasta voimakeinoin. Mutta mitäpä 12-vuotias pojankloppi mahtaisi aikuiselle miehelle, kun katsotaan lähteekö oppilas luokasta vai ei. Kiltisti lähti ulos kun nappasin käsivarresta kiinni ja tiuskaisin, että nyt lähdet kotiin.

Onko mielestäsi ruumiillinen kuritus kasvatusmetodina hyväksyttävä? Jos on, mihin vedetään raja pahoinpitelyn ja kurinpidon välille?

Omille muksuille olen joskus antanut kevyen luunapin tai tukkapöllyä, jos sana ei ole tehonnut useista toistoista huolimatta. Yritän pitää mielessä aina sen, etten ole satuttamassa lasta, vaan muistuttamassa rajojen rikkomisesta. Tilanteita tulee onneksi hyvin harvoin ja asiat toki selitetään ja sovitaan fyysisen muistutuksen jälkeen. Ja leikit jatkuu.
 

Gellner

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Jonkun sorttisen kurituksen kyllä soisi tulevan takaisin kasvatusmedoteihin. Nykyinen nuoriso on niin pihalla normaalista elämästä kun olla ja voi. Notkutaan ostareilla ja kivitetään vanhempaa väkeä ja käyttäydytään muutenkin kovin uhkaavasti. Näille penskoille remmisulkeiset olisivat paikallaan!

Millä vuosikymmenellä nuoriso on käyttäytynyt aikuisten mielestä mallikelpoisesti?
 

Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Nykyinen nuoriso on niin pihalla normaalista elämästä kun olla ja voi. Notkutaan ostareilla ja kivitetään vanhempaa väkeä ja käyttäydytään muutenkin kovin uhkaavasti. Näille penskoille remmisulkeiset olisivat paikallaan!

Ihan niin kuin viime vuosikymmenellä, ja 90-luvulla ja 80-luvulla ja... Ostareilla nuoriso lienee notkunut niin kauan kuin ostareita on ollut olemassa. Mulla ainakin on myös sellainen käsitys, että esimerkiksi Helsingin keskusta, lähiöistä puhumattakaan, on nykyisin turvallisempi kuin esim. 20-30 vuotta sitten, ainakin jos ajattelee ns. turpaansaantimahdollisuuksia.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Mainio keskustelunavaus. Kasvatusalan ammattilaisena oma näkemykseni on selkeä: ei ole hyväksyttävää, eikä tarkoituksenmukaista missään olosuhteissa.

Niin, ottamatta nyt kantaa itse asiaan, kuitenkin on huomautettava että tuollainen viestin aloitus on ihan yhtä tyhjän kanssa, tai no, mielipiteenä ihan kiva mutta mitä tekemistä ammattitaustallasi on jos lauot vain mielipiteesi ilman perusteluita esim. tiedolliselta tasolta.

Sen sijaan että joku sanoo että näin on, olisi joskus ihan kiintoisaa nähdä jonkinlaista dataa asiasta. Anekdoottiaineistoa kun löytyy pilvin pimein molempiin suuntiin mutta empiirisesti (15+v nuorisotyötä ja kymmeniä 7-18v poikalapsia kaitsenneena) vaikuttaa siltä että nuorten häiriökäyttäytyminen tuntuu olevan ihan eri sfääreissä nykyään kun viimeiset 20v on korostettu tuollaista pehmeämpää kasvatusta (toki yksittäiset hipit harrastivat sitä jo 60-luvulta lähtien mutta mainstreamiin se lienee iskostunut vasta myöhemmin).

Huolimatta sävystä, tämä ei siis ole mikään väkivallan ja lasten lyömisen puolustuspuhe, mutta itse en näe asiaa ihan niin yksiulotteisena. Jotenkin mulla on vain kutina että ns. pehmeä kasvatus on vain idealistinen unelma joka toimii ihan kivasti jos kasvattajat osaavat hommansa ja ovat kiinnostuneita siitä, mutta kun tämä ei tietenkään päde kaikkiin perheisiin. Kasvatusalan ammattilaisten on helppo tällöin syyttää juuri kasvattajia, mutta oikeastaan syy kyllä piilee juuri siinä että yritetään luoda yleisluontoisia menetelmiä, syyllistää niitä jotka toimivat "väärin" ja unohtaa samalla se että kenties kasvatusmetodologiat pitäisi sopeuttaa esim. sosioekonomisten taustojen yms. (tai voihan pehmeä kasvatus olla ongelmallinen rikkaassakin perheessä jos lapselle ei koskaan aseteta mitään rajoja, rahaa tulee taikaseinästä ja vastuu elämästä hämärtyy) mukaan.
 
Viimeksi muokattu:

msg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sopimustekninen verovelka
Niin tätähän puolustellaan aina omalla kokemuksella. Selkääni olen saanut, mutta kunnollinen olen ja selkään annan lapsillenikin. Mukava huomata, että tässäkin ketjussa uskalletaan tunnustaa, että ei tullut mallikelpoista eikä kolttosen vähentyneet vaikka kuritettiinkin.
Olisi myös hauskaa nähdä tilastoja, että kuinka monta prosenttia Keravan nuorisovankilan asukeista on lapsena saanut nauttia kasvatuksellisesta kurituksesta. Kukaanhan kun ei varmaan tunnusta pahoinpitelevänsä vaan korkeintaan kasvatuksellisesti kurittavansa.
Huvittavaa on lukea, että tässäkin ketjussa on niintä, jotka väittävät kyllä itse osaavansa vetää rajan kasvatuksellisen kurituksen ja pahoinpitelyn välille. No rajahan menee näissä tapauksissa niin, että mitä sitten tekikään lapselle, niin se menee kasvatuksellisen toiminnan piikkiin.

Mukavaa on huomata, että oikeuslaitos on näistä ruumillisista kurituksista jakanut pahoinpitelytuomioita ja yleiset asenteet koskien lasten oikeutta aikuisten tapaan fyysiseen koskemattomuuteen ovat muuttuneet paremmiksi.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Tästähän on aiemminkin keskusteltu. En vuosien jälkeen ole edelleenkään itseni kanssa eri mieltä; ruumiillinen kuritus oikein ymmärrettynä ja oikein käytettynä on erinomainen ulottuvuus kasvatuksessa mutta toisaalta taiteenlajina niin hieno, että merkittävän iso osa kasvattajista ei yksinkertaisesti ole riittävän älykkäitä kyetäkseen tekemään eroa "väkivallan" ja "isällisen kurittamisen" välillä, vaikka näiden kahden asian ero on kuin yö ja päivä. Kuten tullaan huomaamaan tässä ketjussakin, suuri osa keskustelijoista tulee niputtamaan helposti tämän suoraan väkivalta-kategoriaan ajan hengen mukaisesti.

Tarvetta olisi, mutta parempi varmaankin pitää "yleisellä tasolla" rajoitettuna kun useimmat eivät ymmärrä mitä ovat tekemässä.
Tässä on oikeastaan ilmaistu lyhyesti se, mitä minä eilen meinasin kirjoitella, kun ketjua ensikertaa silmäilin. Varsinkin tuo jälkimmäinen virke oli mullakin pointtina, eli ehkä on parempi ajaa lävitse täyskieltoa, koska muutamilla ei kuitenkaan kontrolli pelaa omien tekemisiensä kanssa. Liiallinen kurittaminen ja suoranainen väkivalta eivät varmasti ole millään tavalla hyväksi kellekään, kaikkein vähiten kehittyvälle lapselle.

Noin yleensä en pidä pahana sitä, jos rangaistuksiin kuuluu myös kevyet fyysiset puuttumiset. Mun mielestäni kokonaisuus kasvatuksessa on kuitenkin se, mikä linjaa lapsen kehitystä pidemmän päälle. Hyvä kasvattaja voi omasta mielestäni olla pelkästään keskusteleva vanhempi, mutta myös yhtä hyvin sellainen, joka ottaa riehuvaa muksuaan otsatukasta kiinni. Oleellista on se, että lapsi tietää, miksi asiaan puututaan, puuttumisen kanssa ollaan johdonmukaisia ja lisäksi pelkkä fyysinen puuttuminen ei missään tapauksessa saa olla toistuva ja ainoa keino vaan äärikeino. Nämä siis minun mielipiteinäni.

Olen molempia lapsiani tukistanut kevyesti ohimolta tai pitänyt korvanlehdestä kiinni. Samoin poikaani nappaan joskus hartiasta kiinni sen verran jämäkästi, että meno pysähtyy ja ote tuntuu, ja tytölleni olen kerran varoitusten jälkeen ja keskustelujen keran napannut peffalle risulla. Näissä oleellista on ollut se, että en pura suuttumustani tai raivoani, vaan annan rangaistuksen. Näitä ennen ovat mm. kaverikäynnit palaneet, samoin karkkipäivät ja pelivuorot. Eikä voimankäyttö ole todellakaan ollut mitään repimistä ja riuhtomista, vaan esim. tukanpäästä kiinni ja tiukka puhuttelu. Ja katso, eipä ole tarvinnut nyt hetkeen fyysisesti puuttua lapsien toimintaan normaalia jämäkkää toimintaa kummemmin, kun rajat ovat olleet selvät. Ja syliä on tarjottu kyllä vähintään yhtä usein kuin rajoituksiakin.

Työelämään vertaaminen ontuu sikäli, että harva kai lastakaan tekemättömistä töistä tukistaa. Lisäksi harvalla toivottavasti on alaisiinsa tunnesidettä, jota voi vanhemman ja lapsen tunnesiteeseen verrata. Ja toisaalta, jos alainen alkaisi riehua, eikö hänen fyysinen taltuttaminen olisi ihan perusteltua.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Olisi myös hauskaa nähdä tilastoja, että kuinka monta prosenttia Keravan nuorisovankilan asukeista on lapsena saanut nauttia kasvatuksellisesta kurituksesta. Kukaanhan kun ei varmaan tunnusta pahoinpitelevänsä vaan korkeintaan kasvatuksellisesti kurittavansa.
Luuletko, että Keravan kasvateilla on noin yleisesti olleet elämänsä alkutaipaleen palaset aivan kohdillaan?

Kohtalaisen turha rinnastaa perusperheessä satunnaisesti jaettavat tukistukset moniongelmaisen perheen suoranaiseen pahoinpitelyyn.
 

Deko

Jäsen
Suosikkijoukkue
St. Louis Blues
Jotenkin mulla on vain kutina että ns. pehmeä kasvatus on vain idealistinen unelma joka toimii ihan kivasti jos kasvattajat osaavat hommansa ja ovat kiinnostuneita siitä, mutta kun tämä ei tietenkään päde kaikkiin perheisiin. Kasvatusalan ammattilaisten on helppo tällöin syyttää juuri kasvattajia, mutta oikeastaan syy kyllä piilee juuri siinä että yritetään luoda yleisluontoisia menetelmiä, syyllistää niitä jotka toimivat "väärin" ja unohtaa samalla se että kenties kasvatusmetodologiat pitäisi sopeuttaa esim. sosioekonomisten taustojen yms. mukaan.

Ymmärsinkö nyt oikein eli oletko sitä mieltä että jos vanhempi ei syystä tai toisesta jaksa pitää huolta lapsestaan kunnolla pitäisi hänellä olla oikeus fyysiseen kuritukseen mikäli lapsi käyttäytyy ongelmallisesti? Muutenkaan en ymmärrä miksi kritisoit viestisi alussa floikkaria, kun kerroit itsekin vain omista kokemuksistasi.

Nuorena sanon vain sen verran että tässäkään asiassa ei kannata yleistää liikaa, ylivoimaisesti suurin osa lapsisa/nuorista osaa edelleenkin käyttäytyä kunnolla ja jossain määrin tilanne on myös parempi kuin ennen, kuten Puscutractori yllä kirjoitti niin ymmärtääkseni siitä on ihan tutkittua tietoa että esimerkiksi kaupunkien keskustat ovat turvallisempia paikkoja kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Tämän asian taustalla on toki muitakin syitä kuin häiriköivät nuoret.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Ymmärsinkö nyt oikein eli oletko sitä mieltä että jos vanhempi ei syystä tai toisesta jaksa pitää huolta lapsestaan kunnolla pitäisi hänellä olla oikeus fyysiseen kuritukseen mikäli lapsi käyttäytyy ongelmallisesti? Muutenkaan en ymmärrä miksi kritisoit viestisi alussa floikkaria, kun kerroit itsekin vain omista kokemuksistasi.
Varjo ei kuitenkaan käyttänyt ammattistatusta pönkittääkseen sanomaansa, kuten ilmaisi floikkarin tehneen.

Lapsiaan puheella kuriin saamaton ei todellakaan ole sen enempää oikeutettu pätkimään muksujaan korville. Varjon pointti on sikäli kuitenkin ihan kohdillaan, että nykyinen linjaus toimii lähinnä sellaisissa perheissä, joissa muksuista välitetään kokonaisvaltaisesti eikä pelätä asettaa rajoja. Väkivalta ei ole vaihtoehto sanallisen kurinpidon toimimattomuudelle, mutta vanhempien johdonmukaisuus ja jämäkkyys määrittelee kyllä valitettavan näkyvästi sen, kuinka hyvin homma on hoidettu. Toki tempperamenttieroja on aina, mutta jossain ne rajat menevät normilapsella kuitenkin, jos sellaiset on asetettu.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Ymmärsinkö nyt oikein eli oletko sitä mieltä että jos vanhempi ei syystä tai toisesta jaksa pitää huolta lapsestaan kunnolla pitäisi hänellä olla oikeus fyysiseen kuritukseen mikäli lapsi käyttäytyy ongelmallisesti? Muutenkaan en ymmärrä miksi kritisoit viestisi alussa floikkaria, kun kerroit itsekin vain omista kokemuksistasi.

Ymmärsit väärin. Kyse on vain siitä että mielestäni erilaiset kasvatusfilosofiat soveltuvat paljolti tapauskohtaisesti, eikä vastaavasti mielestäni voida sanoa yleisesti että fyysisen voiman käyttö on pahasta/hyvästä (päinvastaista todistusaineistoa toki otetaan vastaan), pikemminkin pitäisi asiaa lähestyä siltä kannalta että JOS vanhempien toiminta on noin muuten esimerkillistä, ei fyysisen voiman käyttöön todennäköisesti ole tarvetta mutta jos taas vanhempia ei oikein kiinnosta niin rajaton, pehmeä kasvatus ei välttämättä tuota kovinkaan yhteiskuntakelpoista ainesta.

Se mitä oikeastaan peräänkuulutan on dataa, siitä ei oikein ole mitään hyötyä jos tässä jokainen keskustelija käy heittämässä vain omaa mutuaan, sitähän juuri totesin että anekdoottiaineistoa löytyy varmasti riittämiin suuntaan jos toiseen. Minä en ole kasvatustieteen ammattilainen, mutta jos joku ensin tituleeraa itsensä sellaiseksi niin tällaista statementtia voisi tukea ihan kovalla kvantitatiivisella datalla eikä vain vastaavanlaisten amatöörimutujen heittelyllä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös