Idea ketjuun lähti Kierrätyskeskuksen Vitutusketjusta, johon linkattiin tämä video, jossa teini-ikäiset jenkkikakarat kiusaavat vanhempaa naispuolista bussinvalvojaa saaden lopulta tämän itkemään. Ensireaktiot olivat aika pitkälti "remmiä perseelle" ja oma fiilikseni oli kyllä aika samaa luokkaa kun tuon näin. Oksettavaa käytöstä. Nimimerkki Killeri kirjoitti näin:
Monesti eri palstoja lukiessa törmää tähän aiheeseen. Huonosti käyttäytyvistä lapsista syytetään vapaata kasvatusta ja sitä, ettei nykyään ole tarpeeksi keinoja puuttua lasten ei-toivottuun käyttäytymiseen. Koulussa (yläaste+lukio) töitä tehneenä huomasin kyllä itsekin heti, että kurinpidossa on kovasti parannettavaa ja opettajat olivat hyvin aseettomia esimerkiksi tarkkailuluokkien kohdalla. Opettaja kun ei saa väkisin poistaa oppilasta luokasta eikä monenkaan (varsinkin nuoren) opettajan auktoriteetti riitä saamaan pariakymmentä metelöivää nuorta hiljaiseksi.
Jokaisella tältä palstalta on varmasti muistoja omasta lapsuudestaan, ja varmasti vähänkään vanhempia kirjoittajia on omassa lapsuudessaan kuritettu tukkapöllyllä ja luunapeilla, tai jopa remmillä tai nyrkillä. Mitä mieltä vanha koulukunta on, miten fyysinen kuritus on teidän kasvuunne vaikuttanut? Käytättekö samoja metodeita omien lastenne kanssa? (ei tosin ehkä näin julkisesti kannata myöntää jos vastaus on myönteinen)
Omassa lapsuudessani muistan kyllä, että toruilla tai huudoilla selvittiin suurimmasta osasta tilanteita, mutta kunnon toilailujen jälkeen tuli kyllä luunappia otsaan tai kunnon tukkapöllyt. Ikinä en kuitenkaan remmistä saanut enkä myöskään nyrkistä, ja tässä mielestäni menee hienoinen raja. Ensimmäiset ovat esimerkkejä ruumiillisesta kurinpidosta, ja jälkimmäiset menevät lähemmäs lapsen pahoinpitelyä omissa kirjoissani. Toki mielipiteeni voisi olla hyvinkin erilainen, mikäli olisi skidinä saanut koivuniemen herrasta, tai jos kotona oltaisiin selvitetty kaikki aina puhumalla. Tältä osin kasvatus vaikuttaa varmasti omaankin mielipiteeseen.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kunnon tukkapöllyn jälkeen itkettiin sen varttitunnin verran ja ei käytännössä ikinä tullut enää toistettua samoja virheitä. Joku voisi siihen sanoa, että en uskaltanut toteuttaa itseäni fyysisen väkivallan pelossa, mutta olkoon sitten niin. En helvetissä uskaltanut enää tokan luokan jälkeen rikkoa ikkunoita, eli siltä osin kasvatus meni täysin nappiin. Koskaan en saanut ruumiillista kuritusta ilman hyvää syytä ja homma oli täysin johdonmukaista. Porkkanaa ja keppiä tuli ihan oman suoriutumisen mukaan. Jälkeenpäin olen jutellut vanhempieni kanssa näistä ja olen ihan kiitollinen, että pistettiin ruotuun nuorena ja opin tavoille. Hyvin vaikea sanoa, olisiko esimerkiksi aresti ajanut samaa asiaa.
Sitten siihen polttavaan kysymykseen, eli kasvattaisinko omat lapseni samoilla keinoin? Omia lapsia ei vielä ole, enkä usko muutamaan vuoteen hankkivanikaan, joten siltä osin asia ei ole vielä ajankohtainen. Johdonmukaisuus on mielestäni se ykkösjuttu: se, ettei lasta kuriteta syyttä tai vaihtelevin perustein. Sama luonnollisesti pätee myös muihin kasvatusmetodeihin. Varmaa vastausta en osaa antaa.
Tämän enempää en ala asiaa ruotimaan heti avausviestissä, katsotaan saako keskustelu tuulta alleen. Lyhyesti:
Onko mielestäsi ruumiillinen kuritus kasvatusmetodina hyväksyttävä? Jos on, mihin vedetään raja pahoinpitelyn ja kurinpidon välille?
Ensireaktioni oli täysin sama. Luonnollisesti ratkaisu ei ole ihan näin yksiselitteinen, ja videon pentujen kaltaisia runkkutahroja on varmasti löytynyt koko maailmanhistorian ajan. Kysymys kuuluukin, käyttäytyykö nykyajan nuoriso huonommin kuin aikaisemmat sukupolvet, vai tuoko Internet nämä vain paremmin esille ja sitä kautta saa tilanteen vaikuttamaan huonommalta?Mä olen jo vänha äijä, mutta tasan tarkkaan sitä mieltä, että perkele ruumillinen kuritus takasin. Tässä hyvä esimerkki pullamössönuorisosta joka ei koskaan ole saanut selkäänsä. Tästä maailmasta on tullut ihan perkeeleellinen paikka elää. Saatanan paskapäät.
Monesti eri palstoja lukiessa törmää tähän aiheeseen. Huonosti käyttäytyvistä lapsista syytetään vapaata kasvatusta ja sitä, ettei nykyään ole tarpeeksi keinoja puuttua lasten ei-toivottuun käyttäytymiseen. Koulussa (yläaste+lukio) töitä tehneenä huomasin kyllä itsekin heti, että kurinpidossa on kovasti parannettavaa ja opettajat olivat hyvin aseettomia esimerkiksi tarkkailuluokkien kohdalla. Opettaja kun ei saa väkisin poistaa oppilasta luokasta eikä monenkaan (varsinkin nuoren) opettajan auktoriteetti riitä saamaan pariakymmentä metelöivää nuorta hiljaiseksi.
Jokaisella tältä palstalta on varmasti muistoja omasta lapsuudestaan, ja varmasti vähänkään vanhempia kirjoittajia on omassa lapsuudessaan kuritettu tukkapöllyllä ja luunapeilla, tai jopa remmillä tai nyrkillä. Mitä mieltä vanha koulukunta on, miten fyysinen kuritus on teidän kasvuunne vaikuttanut? Käytättekö samoja metodeita omien lastenne kanssa? (ei tosin ehkä näin julkisesti kannata myöntää jos vastaus on myönteinen)
Omassa lapsuudessani muistan kyllä, että toruilla tai huudoilla selvittiin suurimmasta osasta tilanteita, mutta kunnon toilailujen jälkeen tuli kyllä luunappia otsaan tai kunnon tukkapöllyt. Ikinä en kuitenkaan remmistä saanut enkä myöskään nyrkistä, ja tässä mielestäni menee hienoinen raja. Ensimmäiset ovat esimerkkejä ruumiillisesta kurinpidosta, ja jälkimmäiset menevät lähemmäs lapsen pahoinpitelyä omissa kirjoissani. Toki mielipiteeni voisi olla hyvinkin erilainen, mikäli olisi skidinä saanut koivuniemen herrasta, tai jos kotona oltaisiin selvitetty kaikki aina puhumalla. Tältä osin kasvatus vaikuttaa varmasti omaankin mielipiteeseen.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että kunnon tukkapöllyn jälkeen itkettiin sen varttitunnin verran ja ei käytännössä ikinä tullut enää toistettua samoja virheitä. Joku voisi siihen sanoa, että en uskaltanut toteuttaa itseäni fyysisen väkivallan pelossa, mutta olkoon sitten niin. En helvetissä uskaltanut enää tokan luokan jälkeen rikkoa ikkunoita, eli siltä osin kasvatus meni täysin nappiin. Koskaan en saanut ruumiillista kuritusta ilman hyvää syytä ja homma oli täysin johdonmukaista. Porkkanaa ja keppiä tuli ihan oman suoriutumisen mukaan. Jälkeenpäin olen jutellut vanhempieni kanssa näistä ja olen ihan kiitollinen, että pistettiin ruotuun nuorena ja opin tavoille. Hyvin vaikea sanoa, olisiko esimerkiksi aresti ajanut samaa asiaa.
Sitten siihen polttavaan kysymykseen, eli kasvattaisinko omat lapseni samoilla keinoin? Omia lapsia ei vielä ole, enkä usko muutamaan vuoteen hankkivanikaan, joten siltä osin asia ei ole vielä ajankohtainen. Johdonmukaisuus on mielestäni se ykkösjuttu: se, ettei lasta kuriteta syyttä tai vaihtelevin perustein. Sama luonnollisesti pätee myös muihin kasvatusmetodeihin. Varmaa vastausta en osaa antaa.
Tämän enempää en ala asiaa ruotimaan heti avausviestissä, katsotaan saako keskustelu tuulta alleen. Lyhyesti:
Onko mielestäsi ruumiillinen kuritus kasvatusmetodina hyväksyttävä? Jos on, mihin vedetään raja pahoinpitelyn ja kurinpidon välille?