Motan vaihto sisään oli tosiaan outo siinä mielessä ettei hän hyökkäyssuuntaan tuo mitään. Ei oikein tule mieleen kuin se että Prandelli haki keskikentälle lisää puolustusvoimaa ja toivoi sitä kautta enemmän riistoja, Espanjahan teki pallon kanssa välillä mitä tahtoi ja Italia katsoi vierestä. Odotin koko kisojen ajan että Prandelli kokeilisi jossain vaiheessa Diamantia keskikentällä enemmänkin trequartistana, ja tuo 2-0-tappioasema olisi ollut viimeistään paikka yrittää koska menetettävää ei ollut. Motan juostessa kentälle ei tullut mitenkään sellaista fiilistä että nyt Italia puskee homman tasoihin.
Jotenkin tuntuu siltä että hyvin menneet Englanti- ja Saksa-pelit saivat osittain valheellisenkin tunteen koko joukkueelle valmennusta myöten siitä että nyt mestaruusjuna on nytkähtänyt liikkeelle. Englanti oli heikko vastustaja (mutta silti johti sitä pilkkukisaa!) ja Saksan ylihyökkäävä pelaaminen Löwin alaisuudessa on tulossa päätepisteeseensä. Saksa ei ollut näissä kisoissa yhtä hyvä kuin MM-kisoissa 2010, vaikka kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt olla paljon parempi. Prandelli meni takaisin vanhaan muodostelmaan alkulohkon Irlanti-ottelussa, eikä sen jälkeen palannut enää 3-5-2:een joka toimi lähes sensaatiomaisen hyvin Espanjaa vastaan avausottelussa. Kroatiaakin vastaan esitys oli loppuhetkiä lukuunottamatta vakuuttava. On toisaalta täysin ymmärrettävää ettei paluuta ollut koska Italia oli ottanut kolme voittoa putkeen 4-3-1-2-muodostelmalla ja Saksan pelätty hyökkäyspelaaminen oli tukahdutettu täysin välierässä. Mutta samalla Prandelli jätti ne kortit käyttämättä joilla onnistui alkulohkossa horjuttamaan tämän hetken ylivoimaisesti parasta maajoukkuetta, jää arvoitukseksi olisiko finaalista tullut tasaisempi taktisesti erilaisen Italian myötä.
Samalla täytyy kuitenkin muistaa että turnauspelaamisessa korostuu aina myös palautuminen ja tuoreus. Fatigue sanana toistui italialaisten haastatteluissa jo ennen Saksa-peliä eikä joukkue selvästikään ollut freesinä loppuottelussa. Toisaalta kun asia oli tiedossa eikä palautumispäiviä tähän hätään saatu mistään lisää, miksei miehistöön tehty muutoksia aiemmin? Giovinco jäi todella vähälle peliajalle jo aikaisessa vaiheessa turnausta eikä Borinia edes kokeiltu. Cassanolta meni tätä myötä finaali oikeastaan ohi eikä nopeus ja terävyys riittänyt enää Espanjan puolustusta vastaan. Maggio joka oli pelikiellossa välierän olisi ollut tuoreilla jaloilla ehdolla oikealle (etenkin jos olisi palattu 3-5-2:een), ei tosin Prandellin valitsemalla muodostelmalla koska hänellä on ollut omat ongelmansa pelata neljän pelaajan puolustuslinjassa.
Jälkiviisasteluista huolimatta turnaus oli kuitenkin menestys ja Prandelli Azzurrin arvokisavalmentajana todella piristävä uutuus. Kun Buffon jatkaa maalilla, De Rossi siirtyy hiljalleen loistavan syöttövalikoiman hallitsevaksi toppariksi, Pirlo jatkaa ja kärjessä mellastaa Balotelli-Rossi-kaksikko, niin Italian lähitulevaisuus näyttää potentiaaliselta. Vain trequartista puuttuu.