Todellinen Urheilu-Lehti esittää, totuus jalkapallomanagerin elämästä.
Lehtemme on saanut erittäin merkittävää aineistoa liittyen jalkapallomanagerin elämään. Seuraavassa juttusarjassamme tulemme esittämään totuuden managerin toiminnasta sekä ajatuksista. Ensimmäisessä osassa tutustumme mm. managerin arkeen sekä managerin ajatusmaailmaan. Erittäin mielenkiintoisena huomiona tuomme esille ns. verhon takaa tapahtuvat siirtokysymykset sekä managerin suhtautumisen mediaan. Tekstit ovat suoraan managerin pinkistä päiväkirjasta, vaikka eräiltä osin on jouduttu sensuroimaan tiettyjä asioita(nimet) lähteitä suojataksemme. Olkaa hyvä, yksinoikeudella: Millaista on olla manageri ulkomailla!
1.7.2006
Lentäminen ei todellakaan ole minun juttuni. Ensin monta tuntia pääkaupunkiin ja sitten vielä vaihto pohjoiseenpäin tunnin matkoineen. Noh ainakin sää suosii, vaikka olihan se kotosuomessakin erinomainen. Kyllä taas sai ihmetellä miten ulkomailla suhtaudutaan ulkolaiseen manageriin, kun lentokentälle ei kukaan tullut vastaan. Itse sai ajaa hotellille ja sieltä seuran toimistolle. Sisään ei meinannut edes päästää, kun kentän valvoja oli pistänyt portit lukkoon ja ei uskonut että minulla on mitään asiaa kentälle saati seuran toimistolle. Sanoi että fanipostia voi laittaa lähipostissa. Aina annetaan niin ruusuinen kuva tästä, mutta ei tämä sitä ole. Ainakaan näin kakkossarjatasolla.
Kaupunki sinällään on erittäin kaunis ja täällä viihtyy, kulttuuria piisaa. Hotellikuolema meinaa välillä tulla, mutta ei se niin vakavaa. Toivottavasti kuitenkin saan asunnon hankittua ennen varsinaisen kauden alkua.
Heti päivällä oli pressikin, tosin istuin lähinnä tuppisuuna ja koitin näyttää positiiviselta vaikka eilinen synttärikemu painoi vielä päälle matkan lisäksi. Kumma kuinka medialla on heti vain negatiivista palautetta. Heti oltiin epäilemässä kykyjäni, vaikka seura kuitenkaan ole muutenkaan niin hyvin pärjännyt viime vuosina. Kontattu alaspäin ykkösssarjastakin. Noh olenhan kokematon, joten ehkä tämä pitää ymmärtää. Vaikka kyllähän sitä vähän sai otsasuonen tykyttämään kun tentattiin "kuinka pitkään luulet managerin kestävän"(jälkeenpäin sain tämän sanakirjan avulla käännettyä itselleni). Noh onneksi tähän vastannut joukkueen pj lupasi, vannoi ja vakuutti että minuun on täysi luotto. Tosin vähän epäilyttää kun sain vain vuoden sopimuksen. Noh pitää näyttää kykyni.
2.7.2006
Seurasin joukkueen harjoituksia, ensin keskityin valmentajien ammattitaitoon ja huomasin että kyllä tälläkin tasolla seuroilla löytyy ihan hyvä nippu päteviä valmentajia. Päätin valmentajien kanssa keskusteltuani omista vaatimuksistani jatkaa nykyisellä valmentaryhmällä. Samalla tein päätöksen että joukkueen scouttaus-yksikkö myös jatkaa kauden alaisuudessani ja saavat näyttöö taitonsa. Yksi scouteista vaikuttaa erittäin aktiiviselta ja toisaalta myös afrikanihmekkin antaa hyvin tietoa afrikastapäin.
6.7.2006
Ensimmäisten päivien harjoitteluiden jälkeen tulin tulokseen päästää joukkueen kokenut hyökkäävä keskikenttä pois. Messinalta tuli puhelu, jossa italialaiset suostuttelivat minut helposti 1,5meuron voimalla kauppaan. Helppo päätös ja kelpo rahat kun seuran kassassa oli alunperin vain 500k euroa. Pelasimme myös ensimmäisen pelin ja pakko sanoa että vaikka se käytiin ns. kasvattajaseuraamme vastaan, niin joukkue pelasi erinomaisesti suunnitelmmieni mukaan. Yhden kärjen systeemi toimii hyvin ja keskikentän hallinta sekä nopeat, terävät syötöt puhkoivat vastustajan puolustusta kuin reikäjuustoa. Norsunluurannikon kaverimme iski pari maalia, näyttää erinomaiselta kärjeltä.
Mutta sitten kyllä päivä synkkeni täysin. Meidän keskikentän pohjan marokkolaiskaveri loukkaantui. Siinä vaiheessa kun kaveria kannettiin paareilla pois kentältä kirosin tuurini alimpaan helvettiin. Toivotaan ettei mitään pahaa käynyt.
7.7.2006
Nyt on helvetti irti, marokkolainen keskikentän lukko lähti pahimmillaan 3kk pituiselle loukkaantumiselle. Eihän tästä tule nyt mitään. Hätäratkaisuna tuli nostettua joku tumma koohottaja reserveistä ylös. Kaveri kyllä syöttää hyvin, jos vain näkee minne syöttää. Noh mitä toisaalta voi odottaa kun sieltä jostain pimeimmästä afrikasta on.
17.7.2006
Harjoitusottelut ovat menneet erittäin hyvin. Joukkue ei ole vielä hävinnyt kertaakaan ja espanjalaiset rantapallon potkijat hoideltiin helposti pinoon. Pääsarjaseuraakin vastaan päästiin tasapeliin ja mikä tärkeintä joukkue pystyy hallitsemaan peliä. Mustan miehen(viittaus edelliseen päiväkirjamerkintään) enon kanssa tuli sovittua jonkunlainen yhteistyösopimus. Lupasimme käydä afrikassa pelaamassa(jos vain saan ryhmän kasaan) ensi kesänä ja sieltäpäin tulee mahdollisesti lisää afrikkalaisia lahjakkuuksia. Niitä kyllä joukkueessa on jo ennestään aika hyvin, muutama tosin ihan puhtaasti kotimaalainenkin. Hän jopa ehdotti että voisin lainata heille pelaajia. Hehheh...kuka sinne tahtoisi pidemmäksi aikaa, ei kukaan.
20.7.2006
Heräsin yöllä kello kolme puhelimen soittoon. Kerrankin olisi voinut katsella NHL-otteluita netistä ja olla jotain hyötyäkin siitä noin käytännön tasolla. Niin puhelu oli mitä oudoin. Puhelu alkoi jotakuinkin näin "Hello, here is Jose Dominguez, banana dealer and football agent". Noh ihan kun esittäytyminen ei olisi ollut jo tarpeeksi koominen, niin kaveri tosissaan tarjosi minulle kolmea(!) perulaista pelaajaa. Mietin että mikäköhän tämä nyt on, mutta pyysin kavereista videot ja muut tiedot itselleni. Tulin katsastaneeksi ja voi juma, nehän osaa pelata! Vielä nuoriakin kavereita 19, 20 ja 21-vuotiaat kaverukset. Kaikilla oli sopimus katkolla ja siellä ja kuulemma ei meinaa palkka riittää ruokaan ja tahtoisivat eurooppaan. Noh etsin itselleni espanjaa puhuvan sihteerini käsiini ja lähetin heti sopimustarjoukset kavereista. Kaksi vanhempaa siirtyisivät joukkueeseen vasta tammikuussa, mutta kyllä noin hyviä voi vähän odottaakkin.
30.7.2006
Noniin, nyt on sitten joukkue vahvistunut ensimmäisellä perulaisella ja kaksi muuta tulevat tammikuussa perässä. Ilmeisesti joku sekaannus kävi tämän banaanikauppiaan kanssa, koska kun hain perulaista kaveria lentokentältä, niin siellä olikin kaksi kaveria! Toinen kaveri on ilmeisesti(jos hänen passinsa on aito) kolumbilainen ja vasta 16-vuotias. Hän on ainakin minun papereissani kärki, vaikka ei mikään nopea kaveri kyllä olekkaan. Pallo pysyy kuitenkin koukussa hyvin. Perulaisen kaverin istutin oikeaksi laitapakiksi, voi nousta sieltä suhteellisen vapaasti.
Ensimmäinen sarjaottelukin oli ja huhhuh millainen matsi olikin. Kotikentällä avaus ja media tietenkin heti grillasi minua. Noh esitin coolia ja jätin kokonaan kommentoimatta heidän kysymyksiään. Toisaalta ehkä se johtui siitä etten a)ymmärtänyt yhtään kysymystä b)osaa puhua paikallista kieltä
Ottelu meni melkein koko ensimmäisen puoliajan täysin minun suunnitelmieni mukaan, mutta sitten 43minuutin kohdalla norsunluurannikon kaveri loukkaantui. Joukkueen peli hajosi ja se jatkui toiselle jaksolle, missä 53minuutin kohdalla vastustaja pääsikin rankaisemaan pienestä virheestämme ja maailma synkkeni. Joukkueen peli oli aika kipsissä ja mitään ei tuntunut tapahtuvan tai ainakaan onnistuvan. Pistin kaverit lämmittelemään ja huomasin brassivahvistuksemme(meillä on itseasiassa näitä kaksi ilmeisesti, toinen pelaa kai reserveissä, en oikein näistä ymmärrä kun puhuvat vaan portugalia ja sitten paikallisten kanssa) pehmeän kosketuksen palloon ja näppärät tekniset kikkailut. Päätin päästää kaverin irti ja 6 minuuttia vaihdosta olin ekstaasissa kun peli oli tasan 1-1. Ja vielä lopussa 88 minuutin kohdalla joukkueen marokkolainen vahvistus(näitä on niin monta etten meinaa erottaa toisistaan) onnistui ratkaisemaan pelin. 2-1 ja enismmäisestä liigapelistä heti voitto! Mahtavaa! Juhlin kotona pikkutunneille saakka paikallisen juoman kanssa.
Ohessa ensimmäinen pätkä managerin maailmasta. Tämä yksityiskohtainen kuvaus kuvaa managerin elämää ja sitä arkea mitä koetaan. Jos lehtemme juttu saa tarpeeksi suuren levikin jatkamme ainakin sensaatiouutisille aiheesta. Päiväkirja sisältää erittäin mehukkaita paljastuksia!