Siirsin tämän finaalisarjaketjusta, koska liittyy enemmän tähän otsikkoon. Laitan ehkä pidemmin ajatuksia voitosta ja unelmien täyttymisestä myöhemmin, mutta tartun lyhyesti tähän heittoon.
Zito ei ole epäonnistunut minkään pelaajan kanssa ja on minun mielestä NHL:n paras joukkueen kasaaja.
Nyt on hyvä hetki muistella muistella sitä, että vain kaksi vuotta sitten kissoilla oli huutokilpailu Avsin kanssa Giroux:n palveluksista ja voittivat sen antamalla Tippett + 1st + 3rd, vaikka herra ei tosiaan suostunut, kuin joko Floridaan tai Coloradoon, eli siinä mielessä ylihintainen treidi. Colorado nappasi Lehkosen, Mansonin, Coglianon ja Sturmin ja nosti kannua parannetulla syvyydellä, kun taas kissat kaatoivat nipin napin Capsin, mutta Clauden aloitustaidoista huolimatta ottivat isoveljeltä neljä-muna pataan.
Toki Ziton pahin painajainen on 1st + 4th + Smilanic, joilla kaapattiin sellainen seppä kuin Ben Chiarot.
Mutta tuo oli vääränlainen lähestyminen siirtotakarajaan. Viime kaudella cap tuli täyteen Tkachuk-treidissä ja koko joukkue tiesi, että joudutaan kärvistelemään heikolla syvyydellä, mikä kulutettiin pleijareissa nopeasti. Alkukaudesta Eric Staalin minimisopparia jouduttiin odottelemaan, kun ei ollut varaa tehdä sitä, vaan piti polttaa pelejä pois alta.
Tällä kaudella cap oli kunnossa ja DL:lla pystyttiin ottamaan "luxusta" sisään. Olisiko kissat voittaneet ilman Tarasenkoa ja Okposoa? Jälkimmäinen ei ainakaan mikään pakollinen, mutta mukava veteraanilisä joukkueeseen. Aiemmin mainitulla myös kokemus siitä, mitä cupin nostaminen harteiden yläpuolelle maksaa (ja vielä seitsemän ottelun finaalissa) ja vaikka hankittiin ykköseen, niin lopulta auttoi pikku-Barkovia nousemaan esiin.
Luxusta tankattiin myös ennen kautta syvyyteen: sentteri Stenlund oli todella onnistunut hankinta ja hänen laituriparit Cousins/Lomberg ja Okposo/Lorentz (+Gadjovic/Lockwood) toivat hyviä juttuja verrattuna viime vuoden finaalien Dalpe-Staal-White kolmikkoon, joiden takaa ei löytynyt lainkaan syvyyttä.
Mutta yllä mainituista treideistä: Zito toimi oikein siinä, että hän oppi virheistään. Hän ei enää panostanut överisti deadlinelle (oikolukiessa tuli mieleen ajatusleikki: jos panostat deadlinella, antaako se joukkueelle uskoa itseensä, vai paljastaako se sun epäuskoa heihin -> tarvitsevat parhaan mahdollisen avun, jotta pygevät voittamaan...?), vaan loi joukkueesta niin kilpailukykyisen, että muut vain haluavat tänne mukaan voittamaan vs. itse on hankkimassa ne pelaajat, jotka voittaisivat sen mestaruuden.
Toinen oppimiskokemus on, että hän on aivan Dale Tallonin vastakohta. Tallonin aikana olisin myös itse halunnut tuhlata kaiken capin Hoffmannin ja Dadonovin kaltaisiin hiihtäjiin, mutta Zito uskaltaa luopua jostain hyvästä, jotta voi saada jotain parempaa. Esimerkiksi Gudas olisi ollut todella kiva pitää, pukukopin maskotti ja ai että se viime kauden tokan kierroksen ratkaisu Torontoa vastaan... Noh, hänen tilalle saatiin lähes samalla capillä (0,75M enemmän) OEL sekä Mikkola. Tähän miltsin Kulikov vielä päälle, niin yhdestä top6 pakista (+1,75M) saikin kaksi nelospakkia ja yhden top6 pakin.
Onkin mielenkiintoista mitä tapahtuu Reinhart-Montour-Tarasenko -askelilla, koska he ehdottomasti ovat hyviä pelaajia, mutta voiko jotain parempaa olla vielä tarjolla...?
Zito ei ole epäonnistunut minkään pelaajan kanssa ja on minun mielestä NHL:n paras joukkueen kasaaja.
Ehkä yllä mainitut kaksi poikkeusta vahvistaa säännön. Mutta siitä ja muusta lisää spekulointia myöhemmin, mun pitää mennä asentamaan ohjausjärjestelmä Busteriin huomenna aamulla, joten on aika levätä.