Uskomaton fiilis! Vuonna -96 pikkupoikana telkkarista tuli katsottua NHL power week(?)-ohjelmaa ja finaaleita, jolloin myös Florida valikoitui omaksi joukkueeksi varmasti lähinnä logonsa takia. Kauheasti ei finaaleista ole muistikuvia, mutta Dave Lowry, Scott Mellanby ja John Vanbiesbrouck (the maski) muistuvat mieleen ensimmäisinä lempipelaajina ja Vanbiesbrouck myöhemmin myös NHL-pelin kannesta. NHL:n ja Floridan seuraaminen lisääntyi vuosi vuodelta ja vuodesta 2010 lähtien on lähes kaikki Panthersin pelit tullut katsottua, joko suorana tai jälkilähetyksenä. Monta kertaa on saanut kuulla tästä, että kannattaa Panthersia, jonka peleissä ei käy ketään, eikä ne ikinä mitään tule voittamaan jne., mutta edelleen on todettava, että uskomaton fiilis, kun mestaruus vihdoin osui kohdalle.
Mestaruus on tuntunut erittäin utopistiselta 2020-luvulle asti, mutta Bill Ziton palkkauksen jälkeen on tekemisessä ollut aistittavissa selvä tavoitteellisuus, eikä koviakaan ratkaisuja olla pelätty tehdä. Tämän kauden runkosarja oli varmaa suorittamista ja viimeisillä kierroksilla ei edes lähdetty taktikoimaan, vaan kohdattiin nöyrästi aikaisempina vuosina Florida pikkuveljenä pitänyt entinen mestari Tampa Bay.
Tampa Bay -sarja oli mielestäni tavallaan se statement -sarja, jossa kukistettiin henkinen "mörkö" ja paikallisvastus. Boston/Rangers -sarjat olivat fyysisyydeltään toisistaan erilaiset sarjat, mutta kummassakin vastustajan maalivahti pelasi uskomattomalla tasolla ja varsinkin Rangers -sarja olisi voinut kääntyä myös toiseen suuntaan, näissä sarjoissa kuitenkin näkyi, että joukkueella oli "missio" päällä ja tavallaan rutiinilla hoidettiin sarjat kotiin.
Finaalisarjasta tuli lopulta melkoinen trilleri, vaikka kaverit jo 3-0 vaiheessa onnittelivat mestaruudesta, niin kokoajan oli mielessä, että pelataan nyt ensin, eikä vielä juhlita. Kokoajan oli kuitenkin tunne, että se yksi voitto sieltä onnistutaan ottamaan ja näin lopulta myös kävi.
Kiitos mahtavasta kaudesta!
FLORIDA PANTHERS ON STANLEY CUP-MESTARI