Kuten viime vuonnakin, odotukset ovat korkealla pantteripesueen Stanley Cupin suhteen. En tahdo tänäkään kautena olla nihilisti, vaan luotan joukkueeseen täysin.
Peruselementit näin äkkiä katsottuna joukkueessa näkyy olevan kunnossa eli Panthersien pelillinen selkäranka ja ydin on pysynyt kutakuinkin samana. Arsenaali ei ole paljoakaan heikentynyt, vaan päinvastoin, mielestäni kärkiosaaminen – niin hyökkäys– kuin puolustuspäässä – on nyt laadukkaampi kuin koskaan ennen.
Pelaajat ovat myös vuoden vanhempia ja jälleen kerran konkariosasto loukkaantumisherkempi. On kuitenkin varmaa, että terveenä pysyessään Roberts, Nieuwendyk, Stümpel, Gelinas ja toista yritystä tekevä Ville Peltonen kylvävät tuhoa nollatoleranssin elinympäristössä.
Kokemus on huikea ja se tavallaan symboloi pantterijengiä. Kombinaatio nuoruuden kanssa on silmiä hivelevä ja joukkueesta näkyy Keenanin kädenjälki.
Eritoten hienona hyökkäyksen painepelaajana ja nyt Florida Panthersiin siirtynyt isokokoinen ja kohuttu, aina pitämäni, Todd Bertuzzi antaa sielun floridalaisille – yhdessä hienon kapteenin, timantinkovan Olli Jokisen kanssa. Bertuzzi on Mike Keenanin onnistunut siirto, jolla saatiin ahne, tosin voittamiseenkin kärsimätön, maalivahti Roberto Luongo Vancouveriin metsästämään voittoja ehkä sitten paremmassakin seurassa.
Tottakai, pre-seasoniinkin on vielä aikaa, mutta hyökkäyspaketti näyttää kauttaaltaan erittäin hyvältä ja valmiin kypsältä – ja hyvä näin. Särkymävaraa on tosin hankittava ehdoin tahdoin jonkun verran lisää.
Bertuzzi – Jokinen – Peltonen
Roberts – Nieuwendyk – Horton
Gelinas – Stümpel – Kolnik
Olesz – Weiss – Gratton
Stewart
Puolustuksen jatkopaperit innostivat.
Tervetulleita sopimuksia, joista erityisesti kiekollisen pelin sielu, Mike Van Ryn, saatiin pidettyä Floridassa. Tärkeä elementti kiekollista peruspelaamista niin yli- kuin alivoimillakin. Richard Jackman ja ikilupaus Jay Bouwmeester antavat erinomaisen taustatuen Van Rynille, jonka harteilla lepää eittämättä vieläkin liikaa tehoja.
Ruslan Salein kaappaus Anaheimista antaa paljon kovuutta ja syvyyttä, mutta ei hyökkäystehoja. On kuitenkin huomattava, että Salei antaa vaihtoehtoja puolustuksen peluutukseen. Ruslan Salei kunnossa pysyessään on luunkova puolustava puolustaja, jota pesue olisi tarvinnut jo edelliskaudella.
Keenan tarvitsee joka tapauksessa yhden profiilipuolustajan, joka osaa tehdä pisteitä. Ari Vallin ei siihen taida vielä riittää, vaikka lähtee taistelemaan tosissaan pelipaikkaa Panthersin avaavaan kokoonpanoon. Positiivisinta puolustuksen imagollisessa laatutekemisessä on se, että peluutussysteemit sekä liikeradat tunnetaan kauttaaltaan aika hyvin viime vuosilta.
Van Ryn – Jackman
Bouwmeester – Salei
Mezei – Montador
Allen – Kwiatkowski
Vallin
Maalivahtikaksikko on tulevalle kaudelle tasaisempi ja parempi kuin koskaan. Kilpailu ykkösmaalivahdin paikasta on osittain häilyvä, johtuen ennen kaikkea Ed Belfourin ikärakenteesta.
Onko 41-vuotiaasta konkarista enää pitämään joukkuetta pystyssä, vai ottaako Alex Auld automaattisesti ykkösveskarin viran?
Näkisin asian rakenteellisesti niin, että Auld`n motoriikka ja psykologinen painepelaaminen riittää koko runkosarjan ylittämiseen – tai ainakin suurinmaksi osaksi sen pelaamiseen. Belfour on kuitenkin tärkeä osa maalivahtipeliä Auld`n sparraajana ja stunttaajana. Toimiessaan erittäin kilpailukykyinen maalivahtikaksikko, jolla kelpaa lähteä liigaan.
Auld
Belfour
Peruselementit näin äkkiä katsottuna joukkueessa näkyy olevan kunnossa eli Panthersien pelillinen selkäranka ja ydin on pysynyt kutakuinkin samana. Arsenaali ei ole paljoakaan heikentynyt, vaan päinvastoin, mielestäni kärkiosaaminen – niin hyökkäys– kuin puolustuspäässä – on nyt laadukkaampi kuin koskaan ennen.
Pelaajat ovat myös vuoden vanhempia ja jälleen kerran konkariosasto loukkaantumisherkempi. On kuitenkin varmaa, että terveenä pysyessään Roberts, Nieuwendyk, Stümpel, Gelinas ja toista yritystä tekevä Ville Peltonen kylvävät tuhoa nollatoleranssin elinympäristössä.
Kokemus on huikea ja se tavallaan symboloi pantterijengiä. Kombinaatio nuoruuden kanssa on silmiä hivelevä ja joukkueesta näkyy Keenanin kädenjälki.
Eritoten hienona hyökkäyksen painepelaajana ja nyt Florida Panthersiin siirtynyt isokokoinen ja kohuttu, aina pitämäni, Todd Bertuzzi antaa sielun floridalaisille – yhdessä hienon kapteenin, timantinkovan Olli Jokisen kanssa. Bertuzzi on Mike Keenanin onnistunut siirto, jolla saatiin ahne, tosin voittamiseenkin kärsimätön, maalivahti Roberto Luongo Vancouveriin metsästämään voittoja ehkä sitten paremmassakin seurassa.
Tottakai, pre-seasoniinkin on vielä aikaa, mutta hyökkäyspaketti näyttää kauttaaltaan erittäin hyvältä ja valmiin kypsältä – ja hyvä näin. Särkymävaraa on tosin hankittava ehdoin tahdoin jonkun verran lisää.
Bertuzzi – Jokinen – Peltonen
Roberts – Nieuwendyk – Horton
Gelinas – Stümpel – Kolnik
Olesz – Weiss – Gratton
Stewart
Puolustuksen jatkopaperit innostivat.
Tervetulleita sopimuksia, joista erityisesti kiekollisen pelin sielu, Mike Van Ryn, saatiin pidettyä Floridassa. Tärkeä elementti kiekollista peruspelaamista niin yli- kuin alivoimillakin. Richard Jackman ja ikilupaus Jay Bouwmeester antavat erinomaisen taustatuen Van Rynille, jonka harteilla lepää eittämättä vieläkin liikaa tehoja.
Ruslan Salein kaappaus Anaheimista antaa paljon kovuutta ja syvyyttä, mutta ei hyökkäystehoja. On kuitenkin huomattava, että Salei antaa vaihtoehtoja puolustuksen peluutukseen. Ruslan Salei kunnossa pysyessään on luunkova puolustava puolustaja, jota pesue olisi tarvinnut jo edelliskaudella.
Keenan tarvitsee joka tapauksessa yhden profiilipuolustajan, joka osaa tehdä pisteitä. Ari Vallin ei siihen taida vielä riittää, vaikka lähtee taistelemaan tosissaan pelipaikkaa Panthersin avaavaan kokoonpanoon. Positiivisinta puolustuksen imagollisessa laatutekemisessä on se, että peluutussysteemit sekä liikeradat tunnetaan kauttaaltaan aika hyvin viime vuosilta.
Van Ryn – Jackman
Bouwmeester – Salei
Mezei – Montador
Allen – Kwiatkowski
Vallin
Maalivahtikaksikko on tulevalle kaudelle tasaisempi ja parempi kuin koskaan. Kilpailu ykkösmaalivahdin paikasta on osittain häilyvä, johtuen ennen kaikkea Ed Belfourin ikärakenteesta.
Onko 41-vuotiaasta konkarista enää pitämään joukkuetta pystyssä, vai ottaako Alex Auld automaattisesti ykkösveskarin viran?
Näkisin asian rakenteellisesti niin, että Auld`n motoriikka ja psykologinen painepelaaminen riittää koko runkosarjan ylittämiseen – tai ainakin suurinmaksi osaksi sen pelaamiseen. Belfour on kuitenkin tärkeä osa maalivahtipeliä Auld`n sparraajana ja stunttaajana. Toimiessaan erittäin kilpailukykyinen maalivahtikaksikko, jolla kelpaa lähteä liigaan.
Auld
Belfour
Viimeksi muokattu: