Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Suuresti rakastamani Kalsarikänniketjun evoluutiota viime kuukaudet sivusta seuranneena olen todennut ajan täyttyneen ja olevan valmis kohtaamaan oman ketjun meille Jatkoajan pohdiskelijoille. Meille, joiden älyllinen ponnistelu usein saavuttaa produktiivisen piikkinsä istuessamme yksin päätteittemme ääressä kera punaviinipullon.

Tämä ketju on tarkoitettu filosofiseen pohdintaan, juovukkeen saattelemana tai ilman. Tarkoitus ei ole suinkaan siteerata pölyttyneitä kipsikuvia mahdollisimman sanatarkasti kuolleilla kielillä. Tarkoitus on ajatella, pohtia, luoda uusia näkökulmia tuttuihin asioihin ilman pelkoa pelikiellosta. Siteeratakin toki, onhan niin että kauemmas näkee seistessään jättiläisten olkapäillä.

Miekkailu siitä, kuka filosofi on sanonut mitäkin, kuuluu ehdottomasti tähän ketjuun. Mutta vieläkin tärkeämpää on pohdinta siitä, mitä uusia tulkintoja ja tarkoituksia tästä sanomisesta voitaisiin löytää. Filosofian tulisi olla muutosvoima, Esa Saarista tässä siteeraten.
 
"Oletteko sukua ihmiskunnalle?"

Eino_Mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
"Oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon..." Hyvä avaus toveri Freddieltä. Suomalaisista nykypäivän filosofeista Jukka Hankamäki ja etenkin hänen teoksensa Työttömän Kuolema teki minuun suuren vaikutuksen. Siinä pohditaan syvästi niitä asioita, joita meihin 90-luvun lama-ajan kasvatteihin istutettiin. Ajattelemisen aihetta löytyy niin duunareille, työttömille, kuin työnantajillekin.
 
Viimeksi muokattu:

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mielenkiintoinen ketjunavaus.

Toisinaan sitä tulee istuttua koneen äärellä vierellä valkoviiniä pullollinen ja mietittyä asioita monelta kantilta ja porauduttua niihin hivenen syvällisemminkin, eikä tätä tule valttämättä harrastettua toisinaan vaan hyvinkin usein kun elämää ei ole häiritsemässä kukaan muu kuin yksi nelijalkainen, joka kyllä tyytyy yön hetkinä huomattavan vähään. Nukkuu suurimman osan ajasta tuossa vierelläni.

Nykyään suuret ajattelijat ovat jääneet vähemmälle ja tyydyn pieneen ajattelijaan eli rehellisesti tunnustettuna itseeni. Joskus kyllä kirjallisuuden ja ajattelijoiden peruspilareista ilmaan esille jonkin suuren ajattelijan kaunopuheisia mietteitä ja niitä tulee sitten tutkailtua enempi tahi vähempi kiinnostuneena.

Merkitsevää yhtälölle on kuitenkin se, että hyvin usein yhtälöön kuuluu kuitenkin pullollinen sitä valkoviiniä - punkku kun ei ole minun suulle ja sisuskaluille soveliasta juomaa. Saa olon pahaksi ja ajatukset karkaamaan suurista ajatuksista kehon toimintoihin. Ei, ei hyvä sekään.

vlad.
 

tutzba

Jäsen
Tällainen on ollut useaan otteeseen minunkin mielissäni, ketjun avaaminen siis, mutta koskaan en ole saanut sitä konkretisoitua.

Aloitan pelin metafysikaalla.

Uskon siihen, että todellisuus on vain mielensisäistä. Väittelyjä tulee aina välillä käytyä tämän merkityksestä maailmaan, minä kun olen sitä mieltä ettei se muuta mitään, kaikki muut sitä mieltä, ettei millään sitten ole enää mitään väliä.

Ääh, minähän tässä olen oikeassa. Sillä eikö olekin niin, että on aivan sama lyönkö itseäni todellisessa maailmassa vasaralla, vai että lyönkö itseäni mielensisäisessä maailmassa vasaralla, kumpikin sattuu yhtä paljon. Olen kuitenkin siis vastuussa teoistani, vaikka kaikki olisikin pelkkää kuvitelmaa. Miksi pitäisi siis lopettaa elämä sellaisena kuin se on tähänkin asti jatkunut, vaikka sitä ei ole muualla kuin mielessä? En ymmärrä.

Jos siteeraaminen kerran sallitaan, heitän tähän väliin analyysin Nietzschen toteamuksesta "Jumala on kuollut". Nietzsche Nietzsche, kuinka väärässä oletkaan. Miten sellainen, mitä ei ole koskaan ollutkaan, voisi kuolla?
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Lihakset tulevat ja menevät, mutta läski on ikuista.

Itse sain hiljattain luettua loppuun erään varsin ihmeellisen ajattelijan muistelmat. Tämän ajattelijan nimi oli Rudolf Höss ja hänet tunnetaan lähinnä siitä, että hän oli Auschwitzin keskitysleirin komendantti. Miehestä piti alunperin tulla pappi, mutta hänestä tulikin sitten yksi juutalaisten joukkomurhan toteuttajista.
Höss esimerkiksi kertoo muistelmissaan olleensa aina kovan fyysisen työn fanittaja. Hän jopa kehuskelee, että on elämänsä aikana "useasti ja halukkaasti tehnyt fyysistä työtä", joten sen pohjalta hän ei oikein ymmärrä miksi keskitysleirivangit eivät mielellään työtä tehneet. Eihän mikään ole niin palkitsevaa fyysistä toimintaa kuin kavereitten haisevien ruumiden roudaaminen polttouuneihin. Oliko Höss siis väärinymmärretty nero, jota olisi pitänyt kohdella ihan toisella tapaa kuin joitakin muita keskivertopaskiaisia II-maailmansodan jälkeen? Ainakin omasta mielestään mies oli syvällisesti tunteva ihminen, jonka periaatteita ei ymmärretty oikealla tavalla.
Omasta mielestäni kyseessä oli kusipäinen papinalku, joka pääsi toteuttamaan pimeimpiä himojaan Hitlerin valtaannousun myötä. Vai onko asia sittenkään noin simppeli?

Lopuksi siteeraan elokuvasta The Last King of Scotland Ugandan presidentin Idi Aminin skotlantilaisen henkilääkärin viimeisiä sanoja omalle esimiehelleen:
- Idi, sinä olet kuin lapsi - ja se tekee sinusta aivan vitun pelottavan.
 
Mullisaukon poika ja toisen polven pilkkuvirhe.

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Omalla kohdallani yksi tärkeimmistä filosofeista on Dalai-lama, jonka puheet on erittäin hyödyllisiä ja yleispäteviä ihan kelle tahansa ajateltavaksi. Oli sitten buddhalainen tai ei. Universaalia ajattelua.

Yleensä melkein mikä tahansa tekstinpätkä Dalai-lamalta on omiaan tuomaan positiivisia fiiliksiä esiin. Huomasin kerran erästä häntä käsittelevää kirjaa selaillessani, että kirjaa voi oikeastaan lukea ihan mistä kohtaa tahansa spontaanisti ja ajatuksia herättävää pohdintaa löytyy.

Vielä kun joskus tulisi mahdollisuus nähdä kyseinen herra puhumassa. Olen onnistunut missaamaan jokaisen Suomen vierailun.
 
Bileet oli hyvät, tunnelma oli rento ja aurinkokin oli pilvessä.

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tarpeellinen ketju, pitääpä taas pyyhkäistä pölyt kirjahyllyn filosofiaosastolta ja avata ajatukset.

Aika miettiä, muuttuuko maailma vai ihmiset. Löytyykö halukkuutta tarttua tuleen ja kantaa sitä? Pitää käsissään ajatusten liekkiä ja kuunnella sitä höyryä joka purkautuu omasta suusta, onko siinä sanoja vai sammakoita?

Perus Russellien ja Kierkegaardien lisäksi on paikallaan pysähtyä myös kaunokirjailijoiden ajatusten äärelle, huomion arvoisia ajatuksia löytyy esimerkiksi Irvingiltä, Gaarderilta, Waltarilta..
 
"Gentleman, rasituskokeita ihmisille jo vuodesta 1974"

Infamous

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Penguins, Steelers
Uskon siihen, että todellisuus on vain mielensisäistä. Väittelyjä tulee aina välillä käytyä tämän merkityksestä maailmaan, minä kun olen sitä mieltä ettei se muuta mitään, kaikki muut sitä mieltä, ettei millään sitten ole enää mitään väliä.

Ääh, minähän tässä olen oikeassa. Sillä eikö olekin niin, että on aivan sama lyönkö itseäni todellisessa maailmassa vasaralla, vai että lyönkö itseäni mielensisäisessä maailmassa vasaralla, kumpikin sattuu yhtä paljon. Olen kuitenkin siis vastuussa teoistani, vaikka kaikki olisikin pelkkää kuvitelmaa. Miksi pitäisi siis lopettaa elämä sellaisena kuin se on tähänkin asti jatkunut, vaikka sitä ei ole muualla kuin mielessä? En ymmärrä.
Olenko minäkin sitten vain sinun kuvitelmaa? Voisitko kuvitella isotissisen blondin tuohon vierelleni joutessasi?

Aika itsekeskeiseltä ajatustavalta kuulostaa.
 
In life, the monsters win.
-Sansa Stark

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Perus Russellien ja Kierkegaardien lisäksi on paikallaan pysähtyä myös kaunokirjailijoiden ajatusten äärelle, huomion arvoisia ajatuksia löytyy esimerkiksi Irvingiltä, Gaarderilta, Waltarilta..
Waltarin syntymästä kun tuli juuri kuluneeksi 100-vuotta niin on mielestäni enemmän kuin fiksua nostaa hänetkin esille tässä ketjussa juuri kaunokirjailijana jonka teoksista löytyy hyvinkin syvällisiä filosofisia pohdintoja - kukapa ei voisi väittää etteikö Sinuhe pitäisi sellaisia pohdintoja kansiensa välissä.

Sanasi ovat kuin kärpästen surinaa korvissani... vai miten se nyt tarkalleen ottaen menikään, mutta tottahan se on. Kovin moni ohittaa fiksutkin ajatukset vain surisevina sanoina vaikka niitä kannattaisi jäädä pohtimaan hetkeksi jos toiseksikin.

Vai olenko sittenkin väärä henkilö arvioimaan Waltaria ja etenkin Sinuhea, sen monta kertaa lukeneena ja siitä edelleen uusia ulottuvuuksiä löytäen. Mutta eipä sillä, on Waltari kirjoittanut muitakin todella loistavia teoksia, sellaisia jotka ansaitsevat maininnan syvällisillä ajatuksillaan. Sellaisilla jotka toisissa yhteyksissä mainittaisi suurina ajatuksina mutta kaunokirjallisuudessa ilmaistuna ne kenties ohitetaan olankohautuksella liiankin usein.

vlad.
 

J.Petke

Jäsen
Minua on monesti mietityttänyt tämä probleema, että hyvittääkö tarkoitus keinot? Eli siis tarkaa nimeä en muista mutta dilemmana tämä:

Jos pystyisin palaamaan aikakoneella taaksepäin ajassa siihen aikaan kun Adolf Hitler oli vauva niin olisiko oikein tappaa tuo vauva kun tiedän että siitä tulee kenties pahin ihminen ikinä maailmassa?
 
Muutosten tiellä!

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Elämän tarkoitus on...yllätys yllätys, LISÄÄNTYMINEN ja SELVIYTYMINEN. Tähän viittaa luonnossa kasvikunta, eläinkunta ja me ihmiset.

Ja jos taas mietitään miksi me täällä olemme niin tämä on aika turhaa. Ihminen ei ole vertailukelpoinen päättämään tällaista asiaa melko uutena luomakunnan asukkina.

Tämän filosofistisen suuntauksen nimi on Lenismi.
 
Kaikki on sallittu sodassa ja rakkaudessa. Paitsi sodassa rakkaus ja rakkaudessa sota. -Juice Leskinen

El Lude

Jäsen
Jos pystyisin palaamaan aikakoneella taaksepäin ajassa siihen aikaan kun Adolf Hitler oli vauva niin olisiko oikein tappaa tuo vauva kun tiedän että siitä tulee kenties pahin ihminen ikinä maailmassa?
Tätä asiaa on jo mielestäni erittäin ansiokkaasti pohtinut Elem Klimov elokuvassa Tule Ja Katso. Suosittelen!

Katsomisen arvoinen on myös Monthy Pythonin filosofien jalkapallo-ottelu (Saksa vastaan Kreikka).
Ilolla myös tervehdin vladin paluuta tälle palstalle.
Ajattelen, olen siis olemassa tai ajatus on - siis jotain on, jos on. Vai onko kaikki vain ilkeän demonin luomaa harhaa?! Näin siis pohtivat Descartes ja Seppo Sajama.
 
Viimeksi muokattu:

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Jos pystyisin palaamaan aikakoneella taaksepäin ajassa siihen aikaan kun Adolf Hitler oli vauva niin olisiko oikein tappaa tuo vauva kun tiedän että siitä tulee kenties pahin ihminen ikinä maailmassa?
Mielenkiintoinen ajatus. Ongelma tuollaisissa asioissa olisi vaan se, että teon vaikutuksista ei ole tietoa. Jos vaikka tappaisi Hitlerin siinä vaiheessa, niin mistä tietää miten historia menisi? Jos tapahtuisikin jotain vielä hirveämpää ja Eurooppa olisi ihan pirstaleinen ja epäyhtenäinen.

Ja toisaalta Hitler pienenä lapsena on ollut viaton ja syytön kaikkiin myöhempiin rikoksiinsa ihmiskuntaa vastaan. Moraalisesti arvelluttavaa olisi toimia jonain enkelinä tässä asiassa ajatellen ihmiskunnan parasta. Kun tosiaan niistä lopputuloksista ei voi olla varma.

Silti ihan aiheellinen pohdinta. Onneksi aikamatkustus on kuitenkin mahdotonta.
 
Bileet oli hyvät, tunnelma oli rento ja aurinkokin oli pilvessä.
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Jos pystyisin palaamaan aikakoneella taaksepäin ajassa siihen aikaan kun Adolf Hitler oli vauva niin olisiko oikein tappaa tuo vauva kun tiedän että siitä tulee kenties pahin ihminen ikinä maailmassa?
Tämä onkin kiinnostava kysymyksenasettelu. Nykytietämyksen valossa liikakansoitus on tekijä, joka asettaa suurimman uhan kyvyllemme selviytyä ja elää tasapainossa luonnon (johon epäilemättä itsekin kuulumme) kanssa. Hra A. Hitler onnistui aikanaan toimineen aikaansaamaan prosentuaalisesti kohtuullisen suuren loven tämän maapallon asujaimistoon. Kysymys kuuluukin nyt, ostiko hän kenties meille jatkoaikaa elää tämän pallon pinnalla (Tämä ei ole mielipide, ainoastaan päätteluketjun tulos)?
 
"Oletteko sukua ihmiskunnalle?"

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Sanasi ovat kuin kärpästen surinaa korvissani... vai miten se nyt tarkalleen ottaen menikään, mutta tottahan se on. Kovin moni ohittaa fiksutkin ajatukset vain surisevina sanoina vaikka niitä kannattaisi jäädä pohtimaan hetkeksi jos toiseksikin.
Tuo lienee niitä lainatuimpia kohtia Sinuhesta. Eipä silti, Waltarin historiallisten romaanien päähenkilöt niin Sinuhe kuin Mikael tai Johannes olivat kaikki hahmoina arjen ajattelijoita, omine itseään repivine ristiriitoineen.


Vai olenko sittenkin väärä henkilö arvioimaan Waltaria ja etenkin Sinuhea, sen monta kertaa lukeneena ja siitä edelleen uusia ulottuvuuksiä löytäen. Mutta eipä sillä, on Waltari kirjoittanut muitakin todella loistavia teoksia, sellaisia jotka ansaitsevat maininnan syvällisillä ajatuksillaan. Sellaisilla jotka toisissa yhteyksissä mainittaisi suurina ajatuksina mutta kaunokirjallisuudessa ilmaistuna ne kenties ohitetaan olankohautuksella liiankin usein.
vlad.
Tuskin olet sen väärempi arvioija kuin kukaan muukaan kyseisiä kirjoja lukenut, kai me kaikki haluamme maljamme täytenä.

Itseäni on ajatuksiin ajanut usein koiranheisipuu, siinä on jotain varsin kiehtovaa. Jo alkukohtaus, jossa päähenkilö houkuttelee kesävieraansa tarinaansa kuuntelemaan. Rakkaus kaunistaa ihmeellisesti naista

Joka tapauksessa, ei missään tapauksessa pidä väheksyä kaunokirjallisuuden filosofisia ulottuvuuksia.
 
"Gentleman, rasituskokeita ihmisille jo vuodesta 1974"

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Tämä onkin kiinnostava kysymyksenasettelu. Nykytietämyksen valossa liikakansoitus on tekijä, joka asettaa suurimman uhan kyvyllemme selviytyä ja elää tasapainossa luonnon (johon epäilemättä itsekin kuulumme) kanssa. Hra A. Hitler onnistui aikanaan toimineen aikaansaamaan prosentuaalisesti kohtuullisen suuren loven tämän maapallon asujaimistoon. Kysymys kuuluukin nyt, ostiko hän kenties meille jatkoaikaa elää tämän pallon pinnalla (Tämä ei ole mielipide, ainoastaan päätteluketjun tulos)?
Toisaalta jos arvostaisimme Hitleriä väestökasvun rajoittajana korkealle niin eikö meidän tulisi tuolloin arvostaa yhtälailla Leniniä, Stalinia ja Maoa etc? Jokainen heistä heitti oivallisella tavalla oman kortensa kekoon rajoittaakseen väestökasvua, onnistumatta siinä loppujen lopuksi, koska, vaikka vähentäsimme maapallon väkiluvusta pari(kin) sataa miljoonaa ihmistä niin se olisi loppujen lopuksi yhtä tyhjän kanssa väestöpaljouteen verrattuna. Ehkäpä ihmiskunta ei ole (vielä) valmis siihen, että palvoisivat tällaisia "väestösuunnittelijoita" kovinkaan korkealle. On siis jäätävä odottamaan parempia aikoja ja inhimillisempiä tapoja rajoittaa väestökasvua, tai sitten odotettava asenteiden muokkausta... (kuka painaa nappia ensimmäisenä?)

Mutta en ulota ajatusta väestönräjäyttämisestä tämän pidemmälle koska se ei ehkäpä, ainakaan vielä, sovellu ketjun aihepiiriin. Ja, vaikka itsekin kannatan toisinaan radikaalejakin asioita niin ehkäpä aika on tehnyt tehtävänsä ja olen maltillistunut, ja koetan väestön konkreettisen räjäyttämisen sijaan löytää muita keinoja joiden avulla tehdä tilaa faunalle.

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Toisaalta jos arvostaisimme Hitleriä väestökasvun rajoittajana korkealle niin eikö meidän tulisi tuolloin arvostaa yhtälailla Leniniä, Stalinia ja Maoa etc? ...Ehkäpä ihmiskunta ei ole (vielä) valmis siihen, että palvoisivat tällaisia "väestösuunnittelijoita" kovinkaan korkealle.

vlad.
Kommentissani ei ollut kyse arvostamisesta, palvonnasta puhumattakaan. Ainoastaan kausaalisesta päättelystä.
 
"Oletteko sukua ihmiskunnalle?"

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Minua on monesti mietityttänyt tämä probleema, että hyvittääkö tarkoitus keinot? Eli siis tarkaa nimeä en muista mutta dilemmana tämä:
Tuskin tarkoitus, mutta lopputulos on tavannut oikeuttaa keinot. Oikeus on seurannut voittajan miekkaa..


Jos pystyisin palaamaan aikakoneella taaksepäin ajassa siihen aikaan kun Adolf Hitler oli vauva niin olisiko oikein tappaa tuo vauva kun tiedän että siitä tulee kenties pahin ihminen ikinä maailmassa?
Adolf on varmasti hyvä esimerkki kun jokin tapahtuma halutaan henkilöidä. Itse uskon kuitenkin Adolfin olleen vain tilanteen ilmentymä, jo itsessään seuraus syystä, joka oli yhteiskunnallinen kriisi.

Samankaltainen kriisi samaan aikaan ratkaistiin eri lailla Venäjällä.

Palatakseni filosifiseen puoleen ja ehkä jollain tapaa samaan dilemmaan, millaisiin keinoihin voi turvautua saavuttaakseen päämääränsä?

Kuten ylempänä asiaa muotoilin, niin oikeutushan tulee vasta lopputuloksesta ei niinkään itse pyrkimyksestä. "Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla", kuten joku on asian kiteyttänyt.

Se on sitten ihan sama lukeeko siellä Helvetin porttien yläpuolella "Arbeit mach frei" vai "ken tästä käy pyyhkiköön jalkansa". Menolippuhan se tuppaa olemaan kun toimeen tarttuu. (ammuttua nuolta ja sanottua sanaa et saa takaisin)

Eli mikä on ennalta ehkäisevän iskun moraalinen oikeutus? En minä ainakaan voisi antaa "vapaudut vankilasta" korttia etukäteen olivat aikomukset sitten kuinka kultaiset tahansa.
 
"Gentleman, rasituskokeita ihmisille jo vuodesta 1974"

Bob Maali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jamaica Bobsled Team
Eli mikä on ennalta ehkäisevän iskun moraalinen oikeutus? En minä ainakaan voisi antaa "vapaudut vankilasta" korttia etukäteen olivat aikomukset sitten kuinka kultaiset tahansa.
Ennaltaehkäisevän iskun oikeutus perustuu tietenkin siihen, että on olemassa hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä, ns. evil-doers. Koska kaukonäköisyys on viisautta, tulee pahat ihmiset tuomita ennen kuin he toteuttavat hirmutekonsa.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kommentissani ei ollut kyse arvostamisesta, palvonnasta puhumattakaan. Ainoastaan kausaalisesta päättelystä.
Sorry! Huolimattomasti luettu täällä päässä.

Kaikkiaan mielenkiintoinen ajatus kuitenkin johon sopii (mielestäni) edelleen vetää mukaan Lenin, Stalin ja Mao etc. kumppanit? Onko heidän työ saanut aikaan sen, että ovat ostaneet meille lisäaikaa tällä pallolla?

Ei, nyt en itsekään arvosta tai palvo heitä - kuten en nyt normaalistikaan ole tehnyt, vaikka moni heistä löytää arvostettavia piirteitä ja voihan Hitlerin kohdalla raittiutta sellaisena pitää mutta pieni hyvä loppujen lopuksi verrattuna muihin tekoihinsa.

Kuten aiemmin kirjoitin, loppujen lopuksi pari sataa miljoonaa ihmistä on vähän verrattuna kokonaisväkilukuun, joten en usko, että he ovat kovinkaan kummoisesti onnistuneet lisäajan hankkimisessa. Tekojen pitäisi olla huomattavasti radikaalimmat jos aiotaan hankkia lisäaikaa ihmiskuntaa vähentämällä ja vieläpä sitten ettei samalla tuhota kohtuuttomasti muuta luontoa (jos nyt arvotamme asian siten, että muu luonto on säilytettävä mahdollisimman ennallaan - jos emme arvota niin tuolloin voimme painaa nappia ja katsoa kuinka käy).

En nyt kuitenkaan (vielä) ulota tätä keskustelua tämän pidemmälle väestönhallintaan tai pian tässä keskustelussa käydää keskustelua väestön rajoittamisesta filosofisten pohdintojen ja ajatusrakennelmien sijaan, joskin voidaanhan väestönrajoittamisestakin löytää niitä piirteitä mutta kaikki ajallaan sanoi pässi kun päätä leikattiin - vai kuinka...

vlad.
 

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Ennaltaehkäisevän iskun oikeutus perustuu tietenkin siihen, että on olemassa hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä, ns. evil-doers. Koska kaukonäköisyys on viisautta, tulee pahat ihmiset tuomita ennen kuin he toteuttavat hirmutekonsa.
Edellyttää ilmeisesti uskonnon ja moraalin keskenään sekoittamista. Sillä en usko ilman sokeaa uskoa kenenkään päätyvän kuvittelemaan olevansa erehtymätön.

Ilmaisu evil-doers viittaa vahvasti retoriikkaan, jota käyttää "vapaan maailman" nykyinen johtaja. Hänenkin lausahduksensa ovat toisinaan sangen filosofisia, jääköön niiden syvempi arvo arvostelematta tässä yhteydessä.

Mutta mitä ajatella jaosta pahoihin ihmisiin ja hyviin ihmisiin? Millaisella seulalla voimme seuloa jyvät akanoista?

Jotkut moraalin arviointitehtävät pyytävät valitsemaan pelastusveneeseen hukkuvien joukosta ne jotka haluaa pelastaa. Useimmat valitsevat lapsia ja äitejä. Jotkut taas vastuullisissa tehtävissä toimivia.

Filosofiassa ei useinkaan nähdä rodulla olevan merkitystä, samoin ihmisen ei uskota olevan pohjimmiltaan hyvä tai paha vaan lähinnä moraalinsa ja aistiensa varassa. Onko siis olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä? Vai olemmeko me kaikki harmaita?
 
"Gentleman, rasituskokeita ihmisille jo vuodesta 1974"

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Ennaltaehkäisevän iskun oikeutus perustuu tietenkin siihen, että on olemassa hyviä ihmisiä ja pahoja ihmisiä, ns. evil-doers. Koska kaukonäköisyys on viisautta, tulee pahat ihmiset tuomita ennen kuin he toteuttavat hirmutekonsa.
Mutta millaisin mittarein määrittelemme sen kuka on hyvä ja kuka taasen paha? Kenellä on oikeutus tehdä nämä valinnat ja jaotella ihmiset hyviin ja pahoihin - joihin minä epäilemättä kuuluisin?

Jokainen yhteiskuntajärjestelmä tai jokin muu rakennelma mitä suurimmalla todennäköisyydellä sijoittaisi itsensä "hyviin" ja vastakkaisen "pahoihin".

Minä voin ryhtyä tuomariksi mutta onko minulla moraalista oikeutta olla tuomari (kun en tunne kaikkia järjestelmiä riittävän hyvin)?

vlad.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Kysymys prosenteista ja numeroista ei sinänsä ole tämän ketjun kannalta relevantti, ainoastaan päätelmät tapahtumien syy-seuraussuhteista, sinänsä unohtamatta moraalis-eettisiä näkökulmia (jotka avautuivat minulle hyvinkin tehokkaasti viime kesänä vieraillessani Dachaussa).

Mutta toinen asia, joka vlad viestistäsi yhtäkkia putkahti mieleeni, oli ajatus raittiudesta ja sen yhtäläisyydestä ääriajatteluun. Hitler, Putin, George W. Bush...Minusta tämä on kiinnostava aspekti, joka vaatisi lähempää tarkastelua.
 
"Oletteko sukua ihmiskunnalle?"

Gentleman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Jokainen yhteiskuntajärjestelmä tai jokin muu rakennelma mitä suurimmalla todennäköisyydellä sijoittaisi itsensä "hyviin" ja vastakkaisen "pahoihin".
Mutta vaikka järjestelmä kokonaisuutena olisikin hyvä tai paha, niin tekeekö se järjestelmän yksittäisestä jäsenestä hyvän tai pahan?

Onko jäsen vastuussa järjestelmästä tai järjestelmä jäsenestä?

Mikä on jäsenen vastuu toisesta jäsenestä? Voidaanko kollektiivisesti rankaista yksilön teosta?

Minä voin ryhtyä tuomariksi mutta onko minulla moraalista oikeutta olla tuomari (kun en tunne kaikkia järjestelmiä riittävän hyvin)?

vlad.
Dostojevskin mukaan "Ottaessaan tuomitakseen ihmisen, on se tehtävä asiaan perehtyneenä"

Jos Dostojevskia voidaan pitää tässä auktoriteettina, niin sinulla ei ole ainakaan toistaiseksi moista moraalista oikeutta.
 
"Gentleman, rasituskokeita ihmisille jo vuodesta 1974"

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mutta vaikka järjestelmä kokonaisuutena olisikin hyvä tai paha, niin tekeekö se järjestelmän yksittäisestä jäsenestä hyvän tai pahan?

Onko jäsen vastuussa järjestelmästä tai järjestelmä jäsenestä?

Mikä on jäsenen vastuu toisesta jäsenestä? Voidaanko kollektiivisesti rankaista yksilön teosta?

Dostojevskin mukaan "Ottaessaan tuomitakseen ihmisen, on se tehtävä asiaan perehtyneenä"

Jos Dostojevskia voidaan pitää tässä auktoriteettina, niin sinulla ei ole ainakaan toistaiseksi moista moraalista oikeutta.
Voin siis huoleti (ja hyvillä mielin) jättää tuomaroinnin toisille yksilöille, jotka toivoakseni ovat perehtyneet tehtäväänsä paremmin - mutta kuten yllä kirjoitit, onko oikein rankaista kollektiivisesti yksilön tekojen tähden? Tässä suhteessa voinen pitää Dostojevskia auktoriteettina (mitä minuun tulee).

Minun on ainakin hankala sanoa, että milloin jäsen on vastuussa järjestelmästä - onko edes tällaisia tapauksia olemassa.

Edes talebanien Afganistan ei käy sellaisesta esimerkkinä koska hirmuhallintoon pohjautuvassa järjestelmässä oli sen vastustajia - jotka sitten kokivat kohtalon urheilukentillä talebanien järjestäessä omia "kisojaan". Yksittäinen jäsen ei siis ollut vastuussa järjestelmästä, eivät kaikki voineet valita kuuluako järjestelmään vai ei (eivätkä voineet valita sitä mihin järjestelmään syntyvät).

Oliko moraalisesti oikein pommittaa talebanien hallinto "hajalle" tai onko moraalisesti oikein pommittaa mikä tahansa vastaava hallinto "hajalle" jos samalla tietoisesti tapetaan tuhansia sivullisia? Tietoistahan se tappaminen kuitenkin on vaikka pommitukset suoritettaisi kilometrien korkeudesta.

Sam Harrisin mukaan oli ja on - etenkin jos vastapuolena on terroritekoihin valmistunut järjestelmä (hänen mukaan tämä järjestelmä on yksiselitteisesti islam). Hänen teesinsä ovat sellaiset, että on oikeutus ennakkoiskuihin jos niiden avulla vältetään suuremmat tuhot - länsimaissa/vapaassa maailmassa.

Mutta onko tämä oikea kanta tarkastella asiaa? Onko oikein, että aiheutetaan kymmenen sivullisen kuolema jos/kun samalla saadaan hengiltä yksi terroristi?

vlad.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy