Fiilistelläänpä hiukan Final Countdownia:
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Fiilistelyketju
- Viestiketjun aloittaja Anu Saukko
- Alkaa
- 141 693
- 796
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetStraight Edge
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko, Leafs, Jokerit
Kyllä tätä erästä lämmintä kevätpäivää vuodelta 2021 kelpaa muistella ja pitkään:
Aijai. Näin pienessä punkussa - ja varmasti muutenkin - veti jälleen hiukan herkäksi.
Niin jänniä otteluita olivat, etten kyennyt paikoillani katsomaan. Niinpä katsoin kaikki puhelimesta samalla kävellen ympäri Koillis-Helsingin maastoja & metsiä, tulipa mukavasti reippaasti päälle 10 km askellettua / matsi. Oi aikoja!
sambersson
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rauman Lukko
Helvetin huonosti nukutun yön jälkeen ei kahvi ja aamupala oikein maistunut, aamusavuja meni muutama. No joo, kahvit meni suoraan läpi. Taas savuille ja koko päivän kävelin kahdeksikkoa. Ruoka ei maistu ja kaikki läpi. Pakko soittaa pomolle etten tule iltavuoroon. Nyt on tosi kyseessä. Kalja auki ja käppäily Tifosin katolle. En ole yksin. Tepsu tulee tasoihin ja pieni veekäyrä nousee, tässäkö se taas meni? No ei, Kiko pistää biljardisyötön ja Skaldo pistää. Sen jälkeen luottavaisena loppuun asti. Ikinä en ole nähnyt niin paljon parkuvia ja halaavia uroita kuin silloin pelin jälkeen ja pitkin iltaa. Voi veljet! :DAijai. Näin pienessä punkussa - ja varmasti muutenkin - veti jälleen hiukan herkäksi.
Niin jänniä otteluita olivat, etten kyennyt paikoillani katsomaan. Niinpä katsoin kaikki puhelimesta samalla kävellen ympäri Koillis-Helsingin maastoja & metsiä, tulipa mukavasti reippaasti päälle 10 km askellettua / matsi. Oi aikoja!
Moonshine Man
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kolmen voiton Lukko
Mietin itsekin eilen tuota päivää - asuin silloin Maunulassa, ja mestaruuden ratkettua kun pystyin tärinältäni nousemaan ylös, niin piti tietysti suunnata kaljakauppaan. Vedin huivin kaulaan ja Lukko-kangaskassin olkapäälle, ja siinä muutaman sadan metrin matkalla kotoa Ruusupuiston läpi Maunula-talolle tuli jo ensimmäinen diasporassa elävä Lukko-fani lyömään yläfemmat ja huutamaan ääneen sitä riemua, ja näitä kohtaamisia tuli sitten täysin tuntemattomien kanssa illan aikana paljon enemmän kuin olisi mitenkään voinut odottaa. Yhtäkkiä tajusi ettei tältäkään osin täällä olla mitenkään yksin. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä niin silloisessa elämäntilanteessa tuo mestaruus oli kyllä ihan helvetin tärkeä juttu - jotenkin sitä loppuun asti ajatteli että vituiksi tämä kuitenkin menee, ja se fiilis kun ei mennytkään, vaan ihan oikeasti onnistui, niin se oli jotain ihan tajuttoman suurta. Ja varmasti se oli sitä yhtä lailla kaikille eri tavoin. Tuo on yksi sellaisia päiviä ja tunteita joihin voi heikolla hetkellä palata ja suuri toive on, että vielä joskus pääsisi tuon kokemaan katsomossa.Aijai. Näin pienessä punkussa - ja varmasti muutenkin - veti jälleen hiukan herkäksi.
Niin jänniä otteluita olivat, etten kyennyt paikoillani katsomaan. Niinpä katsoin kaikki puhelimesta samalla kävellen ympäri Koillis-Helsingin maastoja & metsiä, tulipa mukavasti reippaasti päälle 10 km askellettua / matsi. Oi aikoja!
Minulla oli vähän erilainen kokemus. Yleensä - sekä aikana ennen tuota kevättä että tuon kevään jälkeen - jännittää niin perkeleesti ja aina olen varma, että vituiksi menee.Niin jänniä otteluita olivat, etten kyennyt paikoillani katsomaan.
Mutta keväällä 2021 ei jännittänyt oikeastaan missään vaiheessa. Siis ihan oikeasti, ei kunnolla jännittänyt. Mikään ei ole tietenkään varmaa, mutta silti sanon että sen tiesi, että mikään joukkue ei voita Lukkoa kolmea kertaa. Tätä toitotin kaveripiirissä Tappara-tappion jälkeen sekä TPS-tappion jälkeen. Ja olin kerrankin jossain oikeassa.
Straight Edge
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko, Leafs, Jokerit
Kaikkein eniten jännitti korona. Joka aamu pudotuspelien aikaan eka ajatus oli se, että ”keskeytetäänkö?” Ettei vaan Lukko voittaisi tälläkään kertaa. Aivan hirveää.Minulla oli vähän erilainen kokemus. Yleensä - sekä aikana ennen tuota kevättä että tuon kevään jälkeen - jännittää niin perkeleesti ja aina olen varma, että vituiksi menee.
Mutta keväällä 2021 ei jännittänyt oikeastaan missään vaiheessa. Siis ihan oikeasti, ei kunnolla jännittänyt. Mikään ei ole tietenkään varmaa, mutta silti sanon että sen tiesi, että mikään joukkue ei voita Lukkoa kolmea kertaa. Tätä toitotin kaveripiirissä Tappara-tappion jälkeen sekä TPS-tappion jälkeen. Ja olin kerrankin jossain oikeassa.
Toivottavasti ei. Pitäis saatana jaksaa 110-vuotiaaksi sinnitellä.Kolme vuotta.
Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tartte odottaa 55 vuotta.
Mestaruuden ratkettua autolla ympäri keskustaa ja Vanhaa Raumaa. Niin valtava autoletka, että meni melkein tunti että ylipäätään päästiin Vanhan Rauman puolelle.
Ikkunat auki ja Final Countdown soimaan ripitillä ja kovaa auton kaiuttimista.
Siinä autoletkassa madellessa puhuttiin kaverin kanssa että seuraavaksi ajetaan hallille odottamaan joukkuetta ja samalla joku entuudestaan täysin tuntematon tyyppi kysyi avoimesta ikkunasta, että hei, ootteko hallille menossa? Sanoin jeps, kaveri siihen, no päästäiskö me samalla kyydille hallille? Todellakin, ei muuta kun kyytiin vaan. Ja näin muutama täysin tuntematonta kaveria kyydissä ajeltiin hallille.
Ottaisinko normaalisti tuntemattomia miehiä kyytiin, ehkä en. Mutta nyt en edes miettinyt ettenkö ottaisi, tuolla hetkellä todellakin oltiin sitä yhtä ja samaa Lukko-perhettä.
Hallilla joukkuetta odotellessa muistui mieleeni myös vuosia aikaisemmin antamani lupaus, kun tuttuni oli ihmetellyt miksei minulla ole Lukko-aiheista tatuointia, vaikka muuten kuvia vuosian aikana useampi onkin tullut otettua. Totesin hänelle, että Lukko-aiheista tatuointia en ota ennen kuin olen saanut mestaruutta juhlia.
Näin ollen seuraavana päivänä, heti kun olin pahimman krapulan saanut karkoitettua, kävin varaamassa tatuointiajan.
Ikkunat auki ja Final Countdown soimaan ripitillä ja kovaa auton kaiuttimista.
Siinä autoletkassa madellessa puhuttiin kaverin kanssa että seuraavaksi ajetaan hallille odottamaan joukkuetta ja samalla joku entuudestaan täysin tuntematon tyyppi kysyi avoimesta ikkunasta, että hei, ootteko hallille menossa? Sanoin jeps, kaveri siihen, no päästäiskö me samalla kyydille hallille? Todellakin, ei muuta kun kyytiin vaan. Ja näin muutama täysin tuntematonta kaveria kyydissä ajeltiin hallille.
Ottaisinko normaalisti tuntemattomia miehiä kyytiin, ehkä en. Mutta nyt en edes miettinyt ettenkö ottaisi, tuolla hetkellä todellakin oltiin sitä yhtä ja samaa Lukko-perhettä.
Hallilla joukkuetta odotellessa muistui mieleeni myös vuosia aikaisemmin antamani lupaus, kun tuttuni oli ihmetellyt miksei minulla ole Lukko-aiheista tatuointia, vaikka muuten kuvia vuosian aikana useampi onkin tullut otettua. Totesin hänelle, että Lukko-aiheista tatuointia en ota ennen kuin olen saanut mestaruutta juhlia.
Näin ollen seuraavana päivänä, heti kun olin pahimman krapulan saanut karkoitettua, kävin varaamassa tatuointiajan.
Nurangätine
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Rauman Lukko
No nyt kun muutkin muistelevat, niin laitetaan myös oma päivä ylös. Tifosin katolla ottelua seurasin kuten moni muukin sinikeltainen. Olin n. 20 minuuttia ennen paikalla ja sain todeta, että kattohan on ihan tupaten täynnä ja jatkuvasti lappasi lisää väkeä paikalle. Sain mahdutettua itseni vielä pöytään jossa kaveri oli varaamassa paikkaa. Siinä kohtaa ehkä hieman koronarajoitukset mietitytti, mutta ottelun alkaessa ne unohtuivat täysin. Tunnelma oli äärimäisen hieno koko ottelun ajan. Ja ne juhlimiset maalien jälkeen ovat ikimuistoisia ja viimeisten minuuttien melu oli valtava - 58 vuoden pitkä odotus on tullut päätökseensä. Torille tietysti juhlimaan ja en muista nähneeni koskaan edes Mustan pitsin yönä tällaisia väkijoukkoja. Torin jälkeen hallille odottamaan joukkuetta ja siellä menikin pitkään. Muistaakseni lähdettiin torille toistamiseen hallin jälkeen ja siellä juhlat yhä jatkuivat. Olin aiemmin töissä puhunut pomolle ettei taida olla töihin asiaa seuraavana päivänä jos mestaruus voitetaan. Pomo nyökkäsi. Piti kuitenkin mestaruuden ratkettua yhdessä kohtaa laittaa viesti, olihan se nyt varmasti ok etten tule töihin seuraavana päivänä. Lupa saatu ja oli täysin huoleton olo - juhlat jatkuivatkin omalta osaltani aina aamuun asti. Kyllä sitä halailtiin ja heitettiin läpyjä täysin tuntemattomienkin kanssa. Muistiin on jäänyt hyvin vapautunut olo koko kaupungissa, hymyjä ja riemua joka nurkassa.
Omat finaalit tuli katsottua kotona. Koiviston pesäpallolyönti ja Skalickyn 2-3 osuma kohokohtina. Sen jälkeen tuli tunne ettei tätä viedä pois. Tai sanotaan niin, että jo ensimmäisen finaalin jälkeen pystyin sanomaan, ettei Tepsi millään vie kolmea ottelua tästä ottelusarjasta. Finaalin jälkeen torille, meteli on kova ja pitkän korona-ajan jälkeen oli tunne että korona on poissa kokonaan. Sama meno jatkui rekkakulkuepäivänä. Ensimmäinen hellepäivä, pussikaljaa ja silmiin piirtyy Pekka Virta avoauton kyydissä. Kaiken sen koronapaskan sekä vuosien odotuksen jälkeen aivan uskomaton tunne. Kesä edessä, missä sitä kossua on? Toista samanlaista ja yhtä tunnepitoista ei tule koskaan, mestaruus silti maistuisi edelleen, että pääsisi edes lähelle sitä euforiaa.
Juon muuten edelleenkin aamukahvini "Suomen mestarit 2021"-kupista.
Juon muuten edelleenkin aamukahvini "Suomen mestarit 2021"-kupista.
Sama. Itse asiassa parhaillaan.Juon muuten edelleenkin aamukahvini "Suomen mestarit 2021"-kupista.
Kun nyt kerran muutkin muistelevat, niin laitetaan myös omat muistelot tuosta mestaruuden ratkaisseesta päivästä.
Itse muistan tuon mestaruuden ratkaiseen päivän kyllä myös kuin eilisen yhä edelleen. Työpäivä etänä kotona Helsingissä meni kyllä ihan ohi, ei siinä paljoa pystynyt töihin keskittymään ja pakko oli laittaa työpäivä purkkiin heti kello 15 jälkeen. Siitä sitten kauhea tärinä ja jännitys päällä odottamaan pelin alkua. Ja hyvinhän se alkoi, mutta sitten meinasi hieman iskeä kylmää hikeä Tepsin vielä noustua kanveesista viimeiseen iskuunsa. Mutta sitten heti Tepsin tasoituksen jälkeen slovakkiduo Skalicky-Pospisil näytti, että tänään juhlitaan ja alkoi jo tuntua hyvältä.
Olihan se mestaruuden ratkeaminen kyllä niin mahtava ja upea tunne, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Roskia oli silmät täynnä ja maailma tuntui niin ihanalta paikalta olla ja elää.
No siinä katselin, kun pojat saivat mitalit kaulaan ja nostivat kannun kohti kattoa ja sitten äkkiä olikin jo juostava auton rattiin ja otettava suunta kohti Raumaa, että ehtii hallille juhlimaan ennenkuin joukkue sinne saapuu.
Vieläkin muistan ja suurella kunnioituksella ja arvostuksella kiitän kaikkia niitä, jotka täällä Jatkoajassa pitivät yllä tilannepäivitystä siitä, missä joukkue on ja missä vaiheessa joukkue lähtee Turusta kohti Raumaa. Tuli ajon aikana monta kertaa katsottua, että missä joukkue on juuri nyt ja tajuttua, että kyllä mä ehdin ilman suurempaa ylinopeuttakin paikalle.
No lopulta vähän ennen Laitilaa saavutin Lukon bussin ja siinä, kun bussi kurvasi Laitilassa hetkeksi tien sivuun juhlimaan Allu Saarelan johdolla, niin pääsin bussin ohi ja matka kohti Raumaa sujui tienvarsien ollessa ihan täynnä porukkaa ja kaikki huitoivat, huusivat, tanssivat, heiluttivat lippujaan. Aivan uskomaton fiilis koko matka Raumalle.
Raumalle, kun saavuin, niin auto äkkiä Pick N Payn parkkiin ja siitä kävellen hallille. Porukkaa oli valtavasti, tunnelma riehakas ja koronaa ei ollut siinä maailmassa olemassa. Ja hyvinhän sitä ehti siellä hallin nurkilla tunnelmaan päästä mukaan ja nähdä tuttuja ennenkuin joukkue sitten lopulta saapui paikalle.
Ja kun joukkue saapui, niin se hurmos oli jotain, jota ei kyllä koskaan ole kokenut. Eikä siinä lopulta turva-aidat paljoa estelleet, kun lopulta oltiinkin koko väkijoukko jo bussin ympärillä ja pelaajien kanssa kuvattavana. Tässä vaiheessa sanottava iso kiitos ja arvostus Eetu Koivistoiselle, kun sain hänen kanssaan otettua mahtavan "kaverikuvan".
No siitä sitten Vanhaan Raumaan ja torille vielä fiilistelemään pariksi tunniksi ja sitten takaisin autolle ja auton nokka taas kohti Helsinkiä. Paluumatkalla meinasi jo kaiken jännityksen ja sen purkautumisen jälkeen väsyttää ja piti muutaman kerran levähdyspaikoilla pysähtyä happihyppelyyn. Mutta olo oli kyllä henkisesti jotenkin todella ihana ja kevyt.
Olisikohan se ollut jotain kello 3:30, kun lopulta pääsin takaisin kotiin ja siitä sitten pienen yöpurtavan kautta äkkiä unille ja taas kello 7 herätys työpäivään. Hieman meinasi väsyttää, mutta edellisen päivän/illan/yön muistot antoi energiaa ja hymy pysyikin sitten huulilla koko kesän ajan.
Itse muistan tuon mestaruuden ratkaiseen päivän kyllä myös kuin eilisen yhä edelleen. Työpäivä etänä kotona Helsingissä meni kyllä ihan ohi, ei siinä paljoa pystynyt töihin keskittymään ja pakko oli laittaa työpäivä purkkiin heti kello 15 jälkeen. Siitä sitten kauhea tärinä ja jännitys päällä odottamaan pelin alkua. Ja hyvinhän se alkoi, mutta sitten meinasi hieman iskeä kylmää hikeä Tepsin vielä noustua kanveesista viimeiseen iskuunsa. Mutta sitten heti Tepsin tasoituksen jälkeen slovakkiduo Skalicky-Pospisil näytti, että tänään juhlitaan ja alkoi jo tuntua hyvältä.
Olihan se mestaruuden ratkeaminen kyllä niin mahtava ja upea tunne, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Roskia oli silmät täynnä ja maailma tuntui niin ihanalta paikalta olla ja elää.
No siinä katselin, kun pojat saivat mitalit kaulaan ja nostivat kannun kohti kattoa ja sitten äkkiä olikin jo juostava auton rattiin ja otettava suunta kohti Raumaa, että ehtii hallille juhlimaan ennenkuin joukkue sinne saapuu.
Vieläkin muistan ja suurella kunnioituksella ja arvostuksella kiitän kaikkia niitä, jotka täällä Jatkoajassa pitivät yllä tilannepäivitystä siitä, missä joukkue on ja missä vaiheessa joukkue lähtee Turusta kohti Raumaa. Tuli ajon aikana monta kertaa katsottua, että missä joukkue on juuri nyt ja tajuttua, että kyllä mä ehdin ilman suurempaa ylinopeuttakin paikalle.
No lopulta vähän ennen Laitilaa saavutin Lukon bussin ja siinä, kun bussi kurvasi Laitilassa hetkeksi tien sivuun juhlimaan Allu Saarelan johdolla, niin pääsin bussin ohi ja matka kohti Raumaa sujui tienvarsien ollessa ihan täynnä porukkaa ja kaikki huitoivat, huusivat, tanssivat, heiluttivat lippujaan. Aivan uskomaton fiilis koko matka Raumalle.
Raumalle, kun saavuin, niin auto äkkiä Pick N Payn parkkiin ja siitä kävellen hallille. Porukkaa oli valtavasti, tunnelma riehakas ja koronaa ei ollut siinä maailmassa olemassa. Ja hyvinhän sitä ehti siellä hallin nurkilla tunnelmaan päästä mukaan ja nähdä tuttuja ennenkuin joukkue sitten lopulta saapui paikalle.
Ja kun joukkue saapui, niin se hurmos oli jotain, jota ei kyllä koskaan ole kokenut. Eikä siinä lopulta turva-aidat paljoa estelleet, kun lopulta oltiinkin koko väkijoukko jo bussin ympärillä ja pelaajien kanssa kuvattavana. Tässä vaiheessa sanottava iso kiitos ja arvostus Eetu Koivistoiselle, kun sain hänen kanssaan otettua mahtavan "kaverikuvan".
No siitä sitten Vanhaan Raumaan ja torille vielä fiilistelemään pariksi tunniksi ja sitten takaisin autolle ja auton nokka taas kohti Helsinkiä. Paluumatkalla meinasi jo kaiken jännityksen ja sen purkautumisen jälkeen väsyttää ja piti muutaman kerran levähdyspaikoilla pysähtyä happihyppelyyn. Mutta olo oli kyllä henkisesti jotenkin todella ihana ja kevyt.
Olisikohan se ollut jotain kello 3:30, kun lopulta pääsin takaisin kotiin ja siitä sitten pienen yöpurtavan kautta äkkiä unille ja taas kello 7 herätys työpäivään. Hieman meinasi väsyttää, mutta edellisen päivän/illan/yön muistot antoi energiaa ja hymy pysyikin sitten huulilla koko kesän ajan.
Itse olin ratkaisevan finaalipelin katsomassa mökillä. Ei voinut käsittää todeksi sitä kun summeri soi viimeisen kerran. Muijakin oli salakuvannut viimeiset 10minuttia reagtioitani. Itkua tihruttaen halasin isääni auringon lämmittäessä. Siitä sitten Äijänsuolle juhlimaan muiden kanssa. Muistelen todella lämmöllä sitä päivää. Yksi hienoimmista päivistä elämässäni!
Saako täällä tunnustaa, että kyllä keväällä 2021 pieni osa minussa toivoi, että Tepsistä olisi ollut vähän enemmän vastusta. Siis en tietenkään toivonut että Tepsi voittaisi peliäkään, vaan jännempiä loppuja. Välierissä Tapparaa vastaan oli pari erittäin maistuvaa loppuratkaisua (Petmanin maalit), sellaiset jäi finaaleissa vähän puuttumaan, mutta minkäs teet kun on niin vitun hyvä.
Muutenhan 11.5.2021 oli päivä jolloin täyttyi ainoa unelma, joka minulla oli ollut koko elämäni. Eli voi varmaan sanoa että se oli erityinen päivä ja erityinen tunne.
Muutenhan 11.5.2021 oli päivä jolloin täyttyi ainoa unelma, joka minulla oli ollut koko elämäni. Eli voi varmaan sanoa että se oli erityinen päivä ja erityinen tunne.
Itselleni tuo mestaruuskevään tappara sarja voitto (vaikka olikin typistetty sarja) antoi uskoa siihen, että ehkä jatkossakin me pystyisimme Tapparan pysäyttämään. Noh toitaiseksi ottelusarjavoitot 2020-luvulla Tapparaa vastaan on meidän eduksi 1-0
Jukan takahiukset
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lukko. Mälsä pierumäki kiekko.
Taidettiin 2022 Tapparalle taas hävitä voitoin 1-4. Mutta voitto 2021 keväällä Tapparasta maistui tosiaan erittäin hyvältä.Itselleni tuo mestaruuskevään tappara sarja voitto (vaikka olikin typistetty sarja) antoi uskoa siihen, että ehkä jatkossakin me pystyisimme Tapparan pysäyttämään. Noh toitaiseksi ottelusarjavoitot 2020-luvulla Tapparaa vastaan on meidän eduksi 1-0
Ninpäs olikin. Jotenkin olin siinä uskossa että Lukko olisi pelannut muuta kuin tapparaa vastaan tuolloin keväällä 22Taidettiin 2022 Tapparalle taas hävitä voitoin 1-4. Mutta voitto 2021 keväällä Tapparasta maistui tosiaan erittäin hyvältä.
Tällä viikolla se sitten vihdoinkin alkaa! Aamulla kun kävin koirien kanssa lenkillä niin vastaan tuli Lukon logolla varustettu sponsoriauto, joita Lukon ulkkarit ovat normaalisti käyttäneet. Tämän jälkeen käytiin poikien kanssa vähän nuuhkimassa ilmaa hallilla ja katselemassa kun jääkone ajelee kenttää ympäri ja huomenna pääsee jo ihan treenejäkin seuraamaan kun joukkue menee ensimmäistä kertaa jäälle.
Pojat ovat odottaneet jo pari viikkoa malttamattomina pitsiturnausta ja totesivatkin tänään, että tuntuu hassulle, kun toivoo ja odottaa niin paljon kauden alkua ja pitsiturnausta, vaikka samalla se tarkoittaa, että kesäloma loppuu pian ja koulut alkavat. Muistan kyllä hyvin samat fiilikset omasta nuoruudestani.
4 yötä jouluun on...
Pojat ovat odottaneet jo pari viikkoa malttamattomina pitsiturnausta ja totesivatkin tänään, että tuntuu hassulle, kun toivoo ja odottaa niin paljon kauden alkua ja pitsiturnausta, vaikka samalla se tarkoittaa, että kesäloma loppuu pian ja koulut alkavat. Muistan kyllä hyvin samat fiilikset omasta nuoruudestani.
4 yötä jouluun on...
Kaupan päälle vielä Ressu Redford PK:n Lihatiskillä.Hotelli varattuna ja liput ostettuna molempiin Satakunnan derbyihin lokakuun lopulla. Palstaveli @Sinkilä :n kanssa lähdetään viihtymään.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
SaiPan sopimustarjous vakuutti Mark Pysykin välittömästi – entuudestaan tuttu joukkuekaveri auttanut sopeutumisessaLue lisää »
-
Lapa jäähän: PWHL-tähdet inspiroivat nuoria suomalaispelureitaLue lisää »
-
Kokkolalaisten hurja liito sai jatkoa – Hermekselle kahdeksas peräkkäinen voitto ja Mestiksen kärkipaikkaLue lisää »
-
Jakub Málek ohittamaton este espoolaisilleLue lisää »
-
Liiga-kierros: Ilves nollasi kivikovan, SaiPan huima putki sai jatkoa, KalPa tarvitsi jatkoajanLue lisää »
-
SHL-viikkokatsaus: Sarjanousija kärkipaikalla − NHL-konkari Jakob Silfverberg vei kasvattajaseuransa huipulleLue lisää »