Kyllä se tappio vitutti ja vituttaa yhtä paljon kuin ennen mestaruuttakin. Ei oo vatsa täysi. Ei edes puolillaan.
Kyllä mä väitän, että jos Lukko olisi keväällä jäänyt hopealle tuota ”rakasta” hunajaseuraa vastaan, niin tämänpäiväinen tappio olisi vituttanut vielä paljon enemmän ja kääntänyt veistä haavassa.
Ennemmin voisi ajatella, että tämä oli balsamia turkulaisten viime kevään haavoille. Tosin ei se siellä varmaan niin pahalta tuntunut, kun viirejä on katto täynnä ja tuo hopeakin oli yli odotusten.
Kyllä minuakin harmitti tänään tappio, mutta eniten sen takia, että se tuli juuri kotiavauksessa, jossa viiri nostettiin vihdoin kattoon. Tällaisen juhlapäivän olisi suonut päättyvän kotivoittoon.
Muutoin mestaruuden voittaminen vahvisti kannattajatuntojani niin valtavasti, etten enää pelkää Lukon tappioita niin kuin ennen. Katkerat patoutumat katosivat mestaruuden myötä. Haaveet toteutuivat.
On todella paljon helpompaa seurata Lukon peliä, kun ei ole sitä ainaista pelkoa taustalla, että ei Lukko koskaan voita kultaa, niin että saisin sen kokea. En tiedä olisinko jaksanut jälleen kerran lähteä/heittäytyä uuteen kauteen ja uuteen projektiin, jos kevät olisi päättynyt pettymykseen.
Tämän päivän tappio oli kuin hyttysen pistos siihen verrattuna, mikä fiilis oli 7. toukokuuta ekan finaalipelin jälkeen...