Tänään saatiin sitten selville välieräparit, eli Hesassa pelataan Argentiina-Espanja ja Tampereella Brasilia-Kolumbia. Olin tänään Ratinassa katsomassa ottelua Espanja-Portugali, joka ei ollut aivan yhtä selvä peli kuin miltä numeroiden valossa vaikuttaisi. Portugali on pelannut koko ajan kuin yössä, ja vaikuttaa ihan siltä, että poikia ei kiinnostaisi pelata koko 90 minuuttista. Espanja ansaitsi voittonsa iloisella hyökkäys- ja uhrautuvalla puolustuspelillä. Sen sijaan Portugalin puolustus on ollut uskomattoman flegmaattinen.
Kenttä oli tänään sateen jäljiltä todella liukas ja siellä nähtiinkin hienoja kaatumisia juuri ratkaisevilla hetkillä, mutta maaleihin ne eivät kuitenkaan johtaneet. Peli ei siis ratkennut mihinkään säkämaaleihin.
Joitakin huomioita pelaajista. En oikein ymmärrä vouhotusta Portugalin Vieiran (7) pelikyvyistä. Onhan kaveri todella taitava pallon kanssa, mutta täysin riippuvainen muiden tekemästä työstä, eli miten paljon hänelle saadaan palloja. Ensimmäisellä puoliajalla kaveri vain seisoskeli aivan tumput suorina, osansa siihen oli tosin Espanjan hyvällä puolustuspelaamisellakin. Toisella puoliajalla hän rupesi liikkumaan enemmän, vaihtoi laidan vasemmalta oikealle ja sai siten enemmän aikaankin. Teki hienon vaparimaalin.
Sen sijaan itse vaikutuin Portugalin Paulo Machadon (6) ja Marcio Sousan (10) otteista. Machado pelasi koko ottelun, Sousa tuli kentälle toisella puoliajalla ja molemmat tekivät hirveästi töitä keskikentällä.
Espanjan hyökkäyspelin sielu oli Xisco (16), jonka laidan kautta tulleet hyökkäykset olivat aina vaarallisia. Puolustuksessa Ruz (2) piti Vieiran ekalla puoliajalla hyvin kurissa.
Peli ei ollut tasoltaan mitenkään korkea, ehkä osaksi liukkaan kentän takia. Mutta puolivälierä on aina puolivälierä. Katsojia oli vähän reilut viis ja puoli tuhatta. Verrattuna esimerkiksi viime sunnuntain Portugali-Brasilia peliin, jossa tupa oli lähestulkoon täynnä, oli tämän illan katsojamäärä pettymys. Itse ostin lipun torstaina ja sain hyvän paikan pääkatsomosta. Mistä johtuu, että enempää porukkaa ei saapunut paikalle? Veikö formulat ja Kimi ”suomalaiset ovat minulle vain kateellisia” Räikkönen katsojia? Entäpä yleisurheilu? Vai haluavatko suomalaiset katsoa vain Suomen ja Brasilian pelejä (siltä se nimittäin vaikuttaa)? Tunnelma oli vaisu, tavallisissa Suomen liigapeleissäkin on varmasti enemmän meteliä.
Itseäni häiritsi se ihmeellinen taputus aina kulmurin tai vaparin aikana, samanlainen millä annetaan esim. pituushyppääjille rytmiä vauhdinottoon. Ei nää nyt sentään mitkään yleisurheilukisat ole… Toinen asia on nämä wannabe-valmentajat, jotka tuskin eläissään ovat palloon koskeneet, mutta jotka suureen ääneen julistavat tietävänsä kaiken ja samaan syssyyn kanssakatsojat saavat tietää työpaikan ja perhe-elämän viimeisimmät juonenkäänteet, jos peli menee liian tylsäksi…
Ihmeellinen piirre on myös se, että ensimmäinen katsojajoukko poistuu paikalta vähintään viisi minuuttia ennen loppua, varsinkin jos peli vaikuttaa selvältä (mitä se ei välttämättä aina ole). Tietysti pitää päästä ulos ennen sitä suurta ryysistä, joka koetaan heti loppuvihellyksen jälkeen. Silloin nimittäin loput nousevat penkiltä kuin olisivat nastan päälle istahtaneet ja rynnivät kovaa vauhtia lähimmästä portista ulos. Vaikka tapana yleensä on, että pelin jälkeen noustaan kiittämään aplodein joukkueita pelistä. Esim. koko Brasilian joukkue jäi viime sunnuntain pelin jälkeen kentälle kiittämään katsojia. Tai siis niitä katsojia, jotka eivät olleet rynnänneet heti tilaisuuden tullen parkkipaikalle tai lähimmälle kojulle ostamaan makkaraa. Tänään Espanja jäi kiittämään pääkatsomossa majaillutta fanijoukkoaan, joka palkitsikin suosikkinsa raikuvin aplodein, kannustushuudoin ja lipunheilutuksin. Siinä vaiheessahan tietysti ympäriltä olivat muut jo häipänneet. Vahinko.
Suomi on saanut järjestettäväkseen hienot kisat. Ja ilmeisesti kaikki onkin sujunut hyvin. Mutta on kuitenkin muistettava, että kyse on alle 17-vuotiaista nuorista. Taitoa ja kykyjä heillä on, mutta jalkapallo, kuten muukin urheilu, on paljon muutakin. [nyt ruvetaan sitten filosofoimaan…] Ei heiltä voi odottaa samanlaista hermokontrollia ja henkistä osaamista kuin aikuisilta ammattipelaajilta. Tämä pätee myös esim. Suomen joukkueen viimeiseen peliin. Yhdeksän maalia omiin on varmasti tarpeeksi suuri rangaistus, jonka pojat muistavat vielä pitkään. Mutta ei koko ikäluokan ja samalla Suomen jalkapallon tulevaisuutta kannata lyödä lyttyyn yhden pelin perusteella. Tällä tasolla numerot saattavat äkkiä revetä todella suuriksi. Kun ote menee, se menee totaalisesti.
PS. Tuli näemmä todella tarve purkaa tuntoja jonnekin…
