Heh, täällä lyödään 16-vuotiasta poikaa kuin vierasta sikaa yhden huonon (ok, helvetin huonon) jakson perusteella. "Lopettakaa saatana potkupallo ja menkää vaikka amikseen! Häpäisitte koko suomifutiksen! Suomi on jalkapallon kehitysmaa, ei teistä pennut ole mihinkään!" jne.. Huhhuijaa. Myönnetään: eilisen pelin toinen jakso oli helvetin nöyryyttävää katseltavaa, mutta onkohan osalla kirjoittelijoista siltikin lähtenyt ns. mopedi käsistä?
Heliskoskelta ihan kunnianhimoinen tavoite lähteä pelaamaan (yli)hyökkäävällä pelityylillä futiksen suurmaita vastaan, mutta riski eilisenkaltaiselle korttitalon romahtamiselle oli olemassa, ja eilen tuo toteutui. Turha ehkä jälkiviisastella, mutta kun joukkueessa ei ole yhtään puolustajaa, on todennäköistä että omassa päässä tulee jossain vaiheessa ongelmia. Semminkin, kun Kolumbian tasoista jengiä vastaan ei palloa ihan voida pitää 90-prosenttisesti hallussa... Ja ei, en minä halua 1-4-tilanteessa asennevammailleiden pelaajien päitä silitellä, aina pitää taistella loppuun asti, oli tilanne mikä tahansa, mutta kohdistaisin kritiikin terävimmän kärjen Heliskosken suuntaan. Heliskosken, joka pelin revetessä seisoi kentän laidalla kuin se kuuluisa kyrpä siellä kuuluisissa häissä.
No, onneksi meillä on jääkiekko, jossa päästään aina mitaleille. Ja pronssiottelun jälkeen mennään Karja-lippikset päässä Sporttiin ELK-frendien kanssa katsoma Manu-matsi.
Tulkaahan muuten huutelemaan näitä kypsiä ammattikoulukommentteja jälleen parin vuoden päästä kun suosikkijoukkueessanne (Mauno, Pool, pick one) pelaa esim. Kiljusen Aapo tai Petrescun Tomi, tai kuka tahansa näistä "luusereista".