Työskentelen hoitoalalla (jaa, enpä tiedä kuinka kauan) ja olen huomannut sen, että vaikka kyseessä on lähtökohtaisesti kolmivuorotyö, varsinkin perheellisen naiset pyrkivät toivomaan parhaansa mukaan aamuvuoroja ja mahdollisimman vähän viikonlopputöitä, jotta saavat olla mahdollisimman paljon perheensä parissa - mikä on aivan ymmärrettävää toimintaa, mutta tällöin on sitten hyväksyttävä se seikka, että kun niitä lisiä maksetaan niin ne omat lisät ovat kovin onnettomat kun niitä ilta-, yö- ja viikonlopputöitä ei juurikaan tehdä (tai pyritään välttämään niiden tekemistä). Ja kyllä, niin hämmästyttävää kuin se onkin niin ei ole yksi tai kaksi naista, jotka ihmettelevät sitä, että miksi saavat niin pienet lisät ja vastaavasti minä nyhdän lisiä keskimäärin 3-4x enemmän kuukaudessa ja onpa talossa jopa heitä joiden mielestä tämä on (oikeasti) väärin.
On tietenkin sitten naisia, jotka ymmärtävät sen, että lisiä ei tule kun ei tee vuorojakaan joista niitä maksettaisi (tai tekee todella harvoin/vähän), mutta tuntuu siltä, että kaikki naiset eivät ihan oikeasti ymmärrä sitä yhtälöä mikä palkanmaksuun kuuluu ja että hoitoalalla niillä lisillä nyt vaan on suuri merkitys, joten jos haluaa nostaa ansiotasoaan edes jollain tapaa on parempi tehdä muitakin kuin aamuvuoroja.
Muutoin ala on ala jolla on mahdoton kilpailuttaa palkkaansa, kaikki noudattavat TES:iä ja jo haastatteluissa tämä todetaan - palkkataso on kiveen hakattu, joten todellista osaamistaan ei voi kilpailuttaa. Kunnallisella puolella tietyistä erityistaidoista voi saada henkilökohtaista palkanosaa nostettua mutta yksityisellä puolella sellainen tuntuu mahdottomalta. (Lääkärit ovat sitten aivan toinen luku, niin kunnallisella kuin myös yksityisellä puolella.)
vlad.
