Naisten urheilu, varsinkin joukkueurheilu joutuu usein taistelemaan arvostuksesta ja näkyvyydestä. Ja rahasta ja resursseista. Sen kannalta jotta jokanen tyttö/nainen sais mahdollisuuden harrastaa tai jopa pelata ammattilaisena tämä on vähän valitettavampi ja ikävämpi asia.
Tuli vaan mieleen Naisleijonien Kanada-voitosta. Uutista jakoivat ylisanoin ihmiset jotka, veikkaan, eivät ole nähneet puolta erää lätkämatsia, saati naisten lätkämatsia. Ja kyllä, tunnistan jokusen feministeiksi, jotka eivät urheilusta, edes naisurheilusta viesti koskaan - paitsi jos kokevat jonkun kokeneen patriarkaalista seksismiä tai voittaneen jossain jotain.
Eikä toki ole tarviskaan. Mutta vähän tulee sellanen olo, että ylentämällä alennetaan. Naisten urheilun arvostuksesta kun usein puhutaan, niin jos siihen täytyy lähtökohtaisesti suhtautua miesten urheiluun verrattuna poikkeavasti, eli hieman kuin pikkulasten piirrustuksiin, kritiikissä silkkihansikkain, kehuessa ylisanoin, on se sitten aitoa arvostusta? Vai jotain muuta? Positiivista syrjintää, tai alentavaa?
Toki, näkyvyyttä tällaset historialliset voitot kaipaa, ja ansaitsee. Ja luultavasti muutamaa hieman ylisanoin urheilijoiden sukupuolen takia näitä kehunutta vastaan löytyy 50 kertaa enempi 70-luvun henkisessä ilmastossa eläviä ukkoja ja äijjiä, jotka vähättelee ja naureskelee tyttösten palloiluille.
Että sikäli...