*To be continued... ---> Osa 2
*Osa 2 --->
Ja pitää myös ehdottomasti mainita ne Bayernin rosterin iso puutoskohdat kauteen lähdettäessä eli se puolustavan kutospaikan pelurin puute, ja etenkin se Lewan paikkaaja sinne kärkeen. Kauteen lähdettiin ilman minkään valtakunnan kunnollista ysiä tai Lewan korvaajaa ja puheiden tasolla, pitää seurajohdolta löytyä ymmärrystä ja piti antaa aikaa, koska tietyllä tapaa seurajohto ei myöskään halunnut lähteä kauteen ilman puhdasta 'ysiä', mutta puheiden tasolla toki puhuttiin uutuudenhalusta sekä halusta antaa Nagelsmannin kokeilla nyt sitä joustavaa ja erittäin varianttia pelisysteemiä, ilman kunnollista kärkipelaaja.
Nagelsmann heitettiin kuitenkin tuolta osin, että ketään puhdasta kärkeä ei tuota sisään, liki susien armoille. Nagelsmann teki kaikkensa ja parhaansa yrittäen sopeutua tuohon tilanteeseen ja yrittäen mukautua niihin vallitseviin olosuhteisiin. Kyllä se, että sitä kunnon ysiä ei tuotu sisään, valahtaa suoraan huono urheilujohtamisen ja joukkueen kasauksen piikkiin, ja se oli tuo seurajohdon huolimattomuus ja jopa päätös lähteä kauteen ilman kunnon ysiä "kokeilemaan", mikä ne kauden tavoitteet asetti vaaraan.
Ihan yhtä lailla Nagelsmann valmennuksessa, kuin myös seurajohto, hyppäsi tuntemattomaan, kun lähdettiin tuollaista kokeilemaan, ilman minkäänlaista varmuutta tai kokemusta asiasta, joten olisi nyt luullut, että sitä aika ja ymmärrystä olisi herunut. Suunnitelma kun alun perin oli vetää tämä kausi näillä, katsoa, että miten systeemi toimii (jos ei toimi, niin oli jopa puheet sellaisia, että olisi reilua antaa sitten Nagelsmannille ensikin kausi aikaa jonkun kunnon maailman luokan ysin kanssa esim. Kane), ja jos tämä ei toimi, niin sitten juuri ensi kaudeksi tuoda se puhdas ysi sisään. Nagelsmannin piti siis jopa saada "anteeksi" se, jos tämä tämän kauden kokeilusysteemin ilman kunnon ysiä ei toimikaan ja sitten tuoda hänelle reiluna saumana se kunnon ysi sisään.
Bayern-johto ei olisi myöskään halunnut lähteä kauteen ilman sitä kunnollista ysiä, koska hekin tiedostivat nämä riskit ja haasteet, mutta se ei estänyt heitä heittämästä Nagelsmannia kylmään veteen, vaikka tiedostivat siellä norsunluutornissa nämä haasteet itsekin(!) Siitä huolimatta antoivat nyt Nagelsmannille potkut ja näkivät, että Nagelsmann "epäonnistui" (vaikka joukkueen maalilukemat olivat jopa kovemmat, kuin Lewan kanssa). Tämän kaikenhan voisi kääntää juuri niin, että Nagelsmann on jopa onnistunut ihan sensaatiomaisella ja häkellyttävällä tavalla sekä onnistunut luovimaan siellä joukossa, luovia ja kekseliäitä ratkaisuja kehitellen kauden mittaan hyökkäyspelin parantamiseksi. Nagelsmann teki kyllä parhaansa ja yritti mukautua (kauteen lähdettiin sillä aluksi ihan suht toimivalla 4-2-2-2 systeemillä ja Mané/Gnabry kärkiduolla, jotka ovat kumpainenkin oman tasonsa puolesta myös toki taantuneet rajusti viime vuosina), mutta tämä ei toiminut alkuunkaan. Toki tuo systeemihän toimi aluksi jopa 'briljantisti' (Mané/Gnabry kärkiduo pelasi loistavasti yhteen ja täydensivät toisiaan ja kummallekin sopi se, että ei tarvitse pelata yksistään kärjessä jne.) mutta sitten vastustajat osin oppivat toki pelaamaan sitä vastaan ja Nagelsmann päätti jostain syystä luopua sitten siitä ihan kokonaan. Eli Nagelsmann kyllä parhaansa mukaan yritti sopeutua siihen Lewan poissaoloon ja mielestäni ihan mallikkaasti onnistuikin sillä 4-2-2-2 systeemillä, vaikka siitä sitten luovuttiinkin, liekö sen takia, että se Nagelsmannin 'unelma' oli sitten pelata sillä 3-takalinjalla.
Siitä huolimatta Nagelsmann onnistui mukautumaan ja analysoimaan, että mikä voisi olla se toimiva systeemi ja onnistuikin kehittelemään uuden, erittäin toimivan ja kovan systeemin Choupo-Motingin ympärille eli hieman enemmän sellaisen klassisemman ysin ympärille, vaikka ei Choupokaan ihan niin-niin klassinen ysi ole. Mutta ehkä sen takia juuri istuikin niin hyvin tuohon Nagelsmannin palettiin, kun sopi hyvin siihen joustavaan paikanvaihtopeliin ja toi kuitenkin enempi sellaisena ysi-tyylisenä kaverina kuitenkin siihen hyökkäyspeliin niitä raameja. Nagelsmann onnistui mukautumaan ja sai häkellyttävällä tavalla revittyä Chouposta aivan kaikki maximi tehot irti (ei ole toki sattumaa, Nagelsmann on saanut aiemminkin revittyä keskinkertaisemmista yseistä ylisuorituksia irti, Uth, Poulssen, Wagner, Belfodil) eli Eric Choupo-Moting oli se ysi pelaaja, jonka seurajohto niin anteliaasti lahjoitti Nagelsmannille ja sanoi, että työstäpä tällä…
Onko se siis Nagelsmannin vika jos urheilujohto ei ole saanut hommattua kunnon ysiä ja Nagelsmann joutui peluuttamaan osin erikoista systeemiä ja etsimään joukkueelleen sitä oikeaa pelitapaa ja systeemiä sekä operoimaan ilman sitä kunnon #9 pelaajaa kauden alussa, joka on suurelta osin varmasti ollut juuri niiden syksyn heikkojen tulosten takana, josta seurajohto Kahnin ja Salihamidzicin johdolla, ihan käsittämättömällä tavalla kippasi koko paskasaavillisen Nagelsmannin niskaa, vaikka olivat ihan itse tyrkänneet Nagelsmannin käsiin kasan paskaa tuolta puuttuvan ysin osin ja pakottaneet Nagelsmannin ahtaaseen rakoon ja luovimaan siellä seassa, yrittäen kaikin eri tavoin ja keinoin löytää joku toimiva keino.
Tämä kaikki edelleenkin, kun ei Nagelsmann, mutta etenkään seurajohtokaan ei kovin suotuisasti halunnut kauteen ilman sitä ysiä halunnut lähteä sekä Nagelsmannin edes peluuttavan mm. sitä kehnoa 4-2-2-2 formaattia, tästä huolimatta Nagelsmann onnistui ajan myötä - jopa lyhyessäkin ajassa - luomaan todella toimivan systeemin Choupon ympärille sekä repimään aivan kaikki maximit irti niin kollektiivisella tasolla (joukkueen hurjat tehdyt maalimäärät), kuin myös yksilötasolla (=Choupon huippuvire).
Voisi siis todeta, että kaikki nämäkin ongelmat, olivat kyllä etukäteen seurajohdon tiedossa, että mitä ongelmia siitä seuraa, jos sitä kunnon ysiä ei hommata, noh syksyllä niitä vaikeuksia sitten tuli ja siitä huolimatta nyt jälkianalyyseissä se kaikki skeida niistä huonoista suorituksista kipataan Nagelsmannin päälle ja vedottiin potkujen ohessa, että kun oli syksyllä niin vaikeaa…ei saatanan käärmeet ja hyväkkäät siellä norsunluutornissa. Seurajohto aivan itse jätti kauden alla tuon tärkeän vuotokohdan paikkaamatta. Se viime kevään kokeilu-labra oli kyllä täysin Nagelsmannin piikkiin, mutta ei helvetilläkään niitä syksyn vaikeuksia voi ainakaan yksin Nagelsmannin niskaan kaataa ei, sitten millään.
Omasta mielestäni jopa kaikkein vähiten, sen verran huimasti Nagelsmann siellä yritti mukautua ja kehittää hyökkäyspeliä, samalla kun oli vielä se puolustuspelikin johon kiinnittää huomiota, ja johon Nagelsmann toki saikin päivästä numero uno alkaen loistavaa parannusta vs. viime kausi, eli kyllä Nagelsmann on siellä omasta mielestäni aika lailla aivan kaikkensa kyllä tehnyt mitä vaan voi. Syksyn ongelmat paljon monitahoisempia ja kompleksisempia, kuin vain Nagelsmannin syy. Ja toki sitten tälle kevätkaudelle iski vielä kaksi äärettömän rajua iskua loukkaantumisten muodossa, kun kapteeni-Neuer ja puolustuksen soturi ja taistelun ruumiillistuma Hernández loukkaantuivat ja jättivät Bayernin palettiin massiiviset ammottavat aukot, niin pelillisellä ja laadullisella, mutta myös henkisellä ja johtamisaspekti puolella.
Tulokset ja suoritukset kuitenkin puhuvat puolestaan tästä Nagelsmannin tästä kaudesta. Bundesliigassa oli tahmeaa, mutta koko kauden otannalla, oli Bayernin pistekeskiarvo tällä kaudella Nagelsmannin alaisuudessa 2,38 eli puhutaan todella kovasta keskiarvosta. Mutta ei riitä, kovat on vaatimukset ja kriteerit Bayernin norsunluutornissa, jos tuo on riittämätön ja huono suoritus, isossa kuvassa. Kyllähän tuokin pinna keskiarvo siitä kielii, että ihan hyvällä mallilla tätä prosessi oli, kehitystä oli tullut viime kaudesta, kun Nagelsmann sai ajaa enemmän sitä omaa systeemiään sisään. Tuolla 2,38 pinna keskiarvolla, Nagelsmannista tuli samalla TOP-5 liigojen historiassa, korkeimmalla pistekeskiarvolla potkut saanut valmentaja. Euroopan TOP-20 liigatkin huomioiden, historian toiseksi korkeimmalla PPG:llä potkut saanut koutsi. Ja nyt vasta elettiin ihan sitä Nagelsmannin projektin alkua, jossa kuitenkin todella paljon hyviä elementtejä oli ja se huippusuorittaminen parhaillaan oli todella kovalla tasolla.
Ja kaiken lisäksi Nagelsmannilla oli vielä se "taakka" Bayern-pomojen suhteen, että pitää peluuttaa jotain "viihdyttävää" peliä ja pelin pitää olla "viihdyttävää", josta Bayernin seurajohto tuntuu höpöttävän koko ajan (ja joka oli yksi syy potkujen takana, kun peli ei ollut enää niin "viihdyttävää". Nagelsmannilla oli siis vielä tuollaisia täysin ulkourheilullisia "ulkonäkö" paineita ja vaatimuksia jostain hypermegasexivau-futiksesta, jota piti peluuttaa, jotta Bayern seurajohto olisi tyytyväinen. Itse olen aina ollut noihin "viihdyttävyys" puheisiin liittyen sitä mieltä, että aika ylivertainen joukkue saa olla, jos huippu-urheilun kovimmalla huipulla, joku joukkue on niin ylivertainen, että voi oikein jonkun tyylin valita millä voittaa.
Jokainen ymmärtää, että miten helvetin absurdeja ja aivan kaikesta realismista ja todellisuudesta irtaantuneita vaatimuksia nuo ovat. Eli enää ei riitä pelkästään Bayern-johdolle, jos tulosta tulee, jos se ei tule jollain tietyllä "tyylillä", joka niin viihdyttää ja kiihdyttää. Ja jos tuolla tavoin aletaan seurajohdon taholta sanelemaan ja päälle päsmäröimänä valmennuksen suuntaan, peluutettavan suhteen, niin ollaan todella heikoilla ja surkeilla jäillä. Niin hulluja ja todellisuudesta irtaantuneita vaatimuksia, että ei meinaisi edes uskoa, että siellä Bayern-seurajohdossa on kuitenkin Kahnin ja Salihamidzicin kaltaisia entisiä pelaajia, joiden luulisi ymmärtävän ne ruohonjuuritason pienet marginaalit ja erot, sekä miten siellä kentällä kamppaillaan joka sentistä, että edes voittaisi. Mutta näköjään ollaan omien peliurien jälkeen kavuttu visusti, tuntuvasti sekä tukevasti sinne norsunluutornin korkeuksiin katselemaan tätä ylhäisestä korkeudesta. Ei tekisi hyvää kavuta muutama porras alemmas lähemmäs todellisuutta ja käytäntöä.
Nagelsmann ehti valmentaa Bayernia Chämppäreissä kahden kauden ajan seuraavilla 'statseilla': 18 ottelua, 15 voittoa, 3 tasuria, 1 tappio, 59 tehtyä maalia, 9 päästettyä maali, maaliero +50…ei vaan riitä, yksi huono tappio Villarrealille, määritti koko viime kauden ja oli isossa osassa myös näitä potkuja, kun vielä jaksoi Brazzo muistella sitä alavireistä kevät kautta. Tuo yksi tappio ja se putoaminen puolivälierävaiheessa viime kaudella maksoi lopulta enemmän, kuin olisi osannutkaan arvata. Kovat on statsit Nagelsmannilla tälläkin kaudella (Bundesliigan ulkopuolella, 11 peliä, 11 voittoa, maalierolla 40-7=+33), mutta Brazzon mukaan epätasainen suorittaminen ja ailahtelu olivat potkut syynä.
Edelleen: ei sellaista joukkuetta tai valmentajaa olekaan, joka pystyisi jollain ihan yli-inhimillisen kovalla suoritusvarmuudella robotinomaisesti suorittamaan. Periaatteessa, olen kyllä itsekin samaa mieltä Kahnin ja Brazzon kanssa niistä "suoritusvaihteluista" ja ailahteluista, kyllähän niitä Nagelsmannin alaisuudessa nähtiin ja itsekin tuli monta kertaa kritisoitua sitä ailahtelevaa tasoa, heikkoa henkistä puolta, heikkoa pelin jännettä ja miten se ei näyttänyt ollenkaan Bayern-mentaliteetin mukaiselta pelaamiselta, että taso heitteli pelin sisällä ja pelin väleissä ja annettiin niin monta kertaa Nagelsmannin aikana myös ns. peli pois ihan ehdoin tahdoin (esim. se 2-2 Dortmund-tasuri).
Mutta ehkäpä se ero omassa mielipiteessäni tulee siihen, että olivatko nuo em. Syyt riittävän isoja potkupäätöksille, vai olivatko ne osa sitä kasvuprosessia ja hidasta kehittymistä, kohti sitä parempaa ja eheämpää lopputulemaa, jos Nagelsmannille olisi annettu enemmän aikaa ja enemmän työrauhaa kehittää tuota vielä? Itse näen sen enemmän tuolla tavalla.
Olen siis samaa mieltä niistä tason ailahteluista ja kun olen itsekin pitänyt Bayernia aina sellaisena 'konemaisena' suorittajana, niin en sitä nyt ihan Nagelsmannin alaisuudessa kyllä itsekään tunnistanut. Mutta Bayern-johto näki tämän kaiken ailahtelun jonain "lopputuotteena", josta ei ilmeisesti tulla kehittymään ja joka ei enää tästä parane, vaan potkut ovat oikea päätös nyt, kun taas itse näin tämän juuri kasvuprosessina ja, että matka sinne määränpäähän Nagelsmannin pelisysteemin suhteen oli vasta vaiheessa, jonka johdosta kipuilut.
Näitä tuloksia voi myös manipuloida ihan kumpaan tahansa suuntaan: Brazzo käytti pressissä perusteluna sitä, että viimeisestä 10 BuLi-ottelusta on voitettu vain 5, mutta ihan yhtä lailla voidaan katsoa sitä isoa kuvaa ja kaikkia Bayernin (kaikkien kilpailuiden) viimeistä 10 ottelua, joista Bayern on voittanut 8 (ja se toinen tappiokin noista tuli 3–2 M'gladbachille, kun Bayern joutui pelaamaan punaisen jälkeen 80min mies vajaalla). Näitä voidaan väännellä kumpaankin suuntaan ja höpötellä "power curveista".
Ymmärrän kyllä kovan kunniahimon ja seuran ambitiot pyrkiä parhaaseen mahdolliseen tulokseen ja suorittamiseen, hienoa että sitä kunnianhimoa löytyy. Mutta olishan tässä hyvä muistaa ja pitää mielessä joku inhimillisyys ja todellisuuden tajut. Eihän tuollaista valmentajaa tai joukkuetta ole olemassakaan, joka pystyisi Bayernien standardien mukaisesti suorittamaan koko ajan 100% varmuudella, jos tuo Nagelsmannin nykyinen (2,38 PPG) taso ja tekeminen ei muka riitä ja potkut piti antaa, kun ei ollut riittävällä tasolla.
Bayern -johto kun myös perusteli tätä potkupäätöstä sillä, että se tripla on "uhattuna", ihan kuin se olisi joku kävely puistossa, joka voidaan saavuttaa ihan tuosta noin vain, vaikka historian saatossa on oikeasti vain ihan muutama 0,1% joukkueitta, jotka tuohon hurjaan suoritukseen ovat yltänee. Nyt Bayern pomot puhuvat siitä kuin se olisi joku liki itsestään selvä juttua ja sellainen mittatikku, jonka perusteella voidaan potkut antaa, olkoonkin, että edelleen Nagelsmannin johdolla oltiin erittäin hyvin mukana kaikissa kilpailuissa!
Jos tuollainen triplan voittaminen laitetaan jonain "pakollisena" vaatimuksena koutsille ja annetaan sitten potkut, kun näyttää vähän huonolta, että ei ehkä saavutetakaan tuota rimaa (vaikka muuten suorittaminen olisi kuinka väkevää tahansa), niin eihän Bayern johto tule ikinä olemaan tyytyväinen yhteenkään valmentajaan. Ihan oikeasti, ei tuollaista Bayernin standardien mukaista Messiasta ole vielä kukaan äiti tähän maailmaan pullauttanut, joka pystyisi noihin kriteereihin vastaamaan ja tuolla tasolla suorittamaan, aivan yli-inhimillisiä ja absurdeja vaatimuksia.
Tämä on tätä nykyajan huippu-urheilua ja, miten kenelläkään ei ole mitään malttia tai kykyä katsoa kauemmas. Jos voitat ensiksi 30/30 peliä, niin olet Messias, mutta kun pelaatkin 5 voitotonta ottelua siihen perään, niin saman tien joku aivan eksistentiaalinen kriisi ja ennennäkemätön hätätila julistettu, ja on kauden tavoitteet vaarassa, on seuran koko tulevaisuus 10 vuodeksi eteenpäin uhattuna ja vaarassa ja sitä rataa. Eikä ole mitään mutia vaihtoehtoja, kuin potkujen antaminen, jotta seuran tulevaisuus 10 vuodeksi voidaan vielä ehtiä pelastaa.
Tätä "kaikki mulle nyt heti" kärsimätöntä ja hyvin lyhytpinnaista skeidaahan se nykyään on. Ja sen on saanut Bayern valmentajien "elinkaarissa" seurassa huomata. Joku fiksu kaverihan sen joskus sanoi, että näissä aivan maailman isoimmissa suurseuroissa, olet aina 4–5 pelin päässä potkuista…pitää kyllä aika hyvin paikkansa, ihan sama, mitkä ovat menneet näytöt ja kuinka pitkältä ajalta tahansa, vaikka olisikin suorittanut 3 vuotta huikeasti ja maximaalisella suoritusvarmuudella, mutta sitten kun tulee 4–5 vähän kehnompaa peliä, niin älytön paniikki ja hätätila ja saman tien potkut.
Ihan oikeasti, kuinka usein ne potkut sitten sitä jotain autuutta ja onnea tuovat? Okei, niitäkin tapauksi on (mm. Tuchel & Chelsea), mutta ei se valmentajanvaihto kovin usein mikään tie onneen ole, vaikka niin tupataan ja tykätäänkin nykyaikana ajatella. Usein siitä tulee se viikon-kuukauden piikki ja sitten se on sitä samaa kuraa. Liian helposti nykyään vaihdetaan koutsia ja ajatellaan sen tuovan sen onnen saman tien. Chelsealla on yksi onnistunut esimerkki, mutta tältä kaudelta myös yksi toinen vähän huonompi esimerkki, kun Tuchel itse sai aika naurettavat hätäpotkut joskus 5–6 kierroksen jälkeen, koska oli pakko "reagoida" ja ajateltiin Potterin tuovan sen onnen, mutta eihän se ihan putkeen ole mennyt…
Mutta kun tullaan vielä noihin Bayernin pelillisiin ongelmiin ja henkisen puolen vajavaisuuksiin suorittamisessa, niin totta kai joukkueen lataaminen on päävalmentajan vastuulla ja hän kantaa sen päävastuun, että joukkue on oikein ja kunnolla valmistettu peliin, mutta kyllähän pelaajillakin joku vastuu ja rooli on? Puhutaan kuitenkin huippu-urheilun kovimmasta huipusta, eihän se Nagelsmannkaan nyt kädestä pitäen voi käydä neuvomassa ja tekemässä puolesta, jos jotain ei vaan kiinnosta paskan vertaakaan. Jos pelaajat itse ovat tahtotilaltaan ja asenteeltaan löysiä ja aneemisia, kuin lampaan kullit, niin on päävalmentajankin työkalut osin aika vähissä. Kyllä pelaajillakin on se oma vastuu valmistautumisesta ja suorittamisesta asianmukaisella tasolla. Nyt sitten jälkikäteen (Nagelsmannin potkujen jälkeen) valitellaan mediassa, kun olisi pitänyt pelata paremmin. Niin varmaan olisi.
Mutta, onhan siellä pelissä toki edelleenkin niitä samoja ongelmia havaittavissa nyt toista kautta putkeen, mitä oli jo viime kaudellakin, mihin ei meinannut millään sitä parannusta kovin hyvin tulla. Negatiivisessa tilanteiden vaihdossa tuli kyllä isoa parannusta versus viime kausi ja suurimmilta osin (etenkin alkukaudesta Sabitzerin kanssa) ja Bayern sai myös kenttätasapainoon paljon parannusta sitten viime kausi, mutta ei Nagelsmann saanut noita negatiivisia tilanteidenvaihtoja kuitenkaan oikein koskaan organisoitua sille sellaiselle vuorenvarmalle ja vankalle tasolle, että se oikein kunnolla huokuisia ja uhkuisi luottamusta ja sellaista varmuutta.
Kyllä Bayernin pakka edelleenkin rakoili ja puolustuspeli ja -varmuus oli osin heikoilla jäillä (johtuen mm. Goretzkan höntyilyistä ja pelaamisesta liian aggressiivisesti), ja Bayern oli negatiivisissa tilanteidenvaihdoissa paikka paikoin pulassa ja todella haavoittuvainen, edelleenkin vielä tällä kaudella (mm. malliesimerkki juuri ennen Nagelsmannin potkuja kärsityssä Leverkusen pelissä muutamia paraatiesimerkkejä). Tämä asia (ja mm. kenttätasapaino) kyllä parani versus viime kausi - jopa roimasti - mutta ei se koskaan oikein ollut ihan sellaisella vuorenvarmalla ja rauhallisuutta huokuvalla 'zen-tasolla'.
Toki koko Nagelsmannin ajanjakson ja etenkin tällä kaudella, oli Bayernin pelin yksi suurimmista kompastuskivistä ja ongelmista, jopa surkea ja hyvin vajavainen build-up pelaaminen, etenkin omalla puolustuskolmanneksella ja etenkin korkean prässin joukkueita vastaan, oli Bayern ihan totaalisessa nesteessä ja ongelmissa. Tuntui, että välillä oli vaikeuksia saada edes kolmea syöttöä putkeen omille. Bayern oli aivan suunnattomissa vaikeuksissa korkealta prässäävien joukkueiden kanssa, se oli kyllä ihan totaalista kryptoniittia. Hyökätessä Bayernilla taasen oli nyt toista kautta putkeen isoja vaikeuksia matalaan blokkiin ja bussiin vetäytyvien joukkueiden kanssa, ja välillä tuntui, että ei oikein ollut mitään malleja ja tapoja murtaa noita matalalle vetäytyviä kilppareita, vaikka taitoa, teknisyyttä ja nopeutta jengissä pitäisi olla vaikka yli äyräiden. Saapa nähdä saako Tuchel näihin em. asioihin nyt minkäänlaista parannusta, se kiinnostaa kyllä suuresti.
Oli siellä toki muitakin tiettyjä syitä jopa puoltaa potkuja - tai ainakin kyseenalaistaa - Nagelsmannin aseman suhteen. Siellä oli toki juuri sitä viime kevään kokeilu-laboratorio, jossa heitettiin koko syksyn toimiva pelitapa roskakoriin sen kolmen laiturin -systeemin tieltä, olematon rotaatio ja kokoonpanon kierrätys, olematon kommunikaatio eräiden (nuortenkin) pelaajien kanssa (mm. Musiala, Ibrahimovic, Pavard, olivat kaikki apukoutsi Toppmöllerin vastuulla ja hän hoiti sen kommunikaation), jatkuvat systeemin vaihtelut (3-/4-linja), ei oikein välillä mitään sellaista kovin selkeää pelitapaa ja peli-identiteettiä, vaan jatkuvaa säätämistä ja muokkaamista, jopa rajusti pelien välillä.
Nagelsmann pyrki jatkuvasti mukauttamaan Bayernin omaa pelaamista versus vastustaja (=Bayernilla pitäisi olla se oma selkeä peli-identiteetti ja -tapa, johon se vastustaja pyrkii sopeuttamaan omaa pelaamistaan), viime kaudella Nagelsmann mm. sopeutti ja räätälöi aina kaikki viikon harjoitukset viikonlopun pelin mukaan, oli ne viime kauden kauheat pelisuunnitelma sekoilut ja tuhansien eri variaatioiden luominen peliin mihin varautua ja koko ajan Bayernin pelin sopeuttamista vs. vastustaja jne. Noissa näkyi selvästi se Nagelsmannin oma tausta noista pikkuseuroista ja ns. altavastaajajoukkueista eli Hoffenheimista ja Leipzigistä, jossa tuollainen tyyli ehkä toimi, että se on se Nagelsmannin joukkue, joka sopeuttaa pelaamistaan sekä muuttaa koko ajan omaa peliään.
Välillä tuntui juuri, että kaikkein tärkeintä Nagelsmannille on 'vastaprässi' ja juuri muut sellaiset ns. "altavastaajajoukkueen" elementit Bayernin pelissä, vaikka Bayernin pitäisi olla se joukkue, joka hallitsee palloa ja pelin tempo sekä kontrolloida kentän tapahtumia. Tätä em. asiaa jo muuan Pasi Rautiainen manasi ja tuskaili syksyllä eräässä ViaPlayn studiossa, kun ei sitä pyörää tarvitse keksiä uudelleen, vaan Bayernilla on pelaamisessa ja identiteetissään ne peruspilarit ja se tietty tapa pelata, johon voi toki jokainen valmentaja tuoda niitä omia mausteitaan, mutta ei koko pyörää tarvitse yrittää mullistaa ja kehitellä uudestaan.
Bayern Münchenillä pitää olla joku yksi selkeä tapa pelata, jota sitten jalostaa ja viilata aina tiettyyn suuntaan, nyt tuntui edelleen, että Nagelsmann oli jonkun altavastaajajoukkueen puikoissa, joka miettii jatkuvasti ja koko ajan, että mitä se vastustaja tekee ja miten meidän pitää nyt reagoida ja täysin muuttaa omaa pelaamistaan. Ei Bayernin tarvitse muuttaa omaa pelaamistaan, vaan se pelitavan ja pelin pilareiden pitää olla sellaisia, että ne kantavat ja muut joukkueet yrittävät sopeutua Bayerniin peliin.
Edellä mainittuun voi juuri pohtia, että oliko Nagelsmann sittenkään vielä valmis näin isoon haasteeseen ja vastuuseen? Tausta pikkuseuroista näkyi ja olisi kenties kaivannut jotain kokemusta myös jostain isosta seurasta, ennen kuin hyppää Bayernin peräsimeen. Mutta samalla pitää todeta, että ehkä se Nagelsmannin luovuus ja tavallaan se tapa miten Nagelsmann saa valmentajana kukoistaa, tulee juurikin kaikkein parhaiten esille, kun saa olla siellä pikkuseurassa altavastaajana ja jatkuvasti muokata ja säätää pelaamistaan ja kokeilla eri juttuja ja tuoda uusia asioita jatkuvasti pelaamiseen sekä olla joustava versus iso seura, jossa pitää olla vähän 'staattisempi', yksipuolisempi ja sitä kautta "tylsempi", kun ei saa tehdä sitä intohimoaan eli pelin valmentamista (Nagelsmann jos kuka on nimenomaan pelinvalmentaja). Isossa seurassa, kun ei tarvitse koko ajan 'häslätä' ja kehitellä uutta ja koko ajan olla ihan innovoimassa pyörää kehitellen sekä koko ajan jossain "muutosprosessissa" ollen.
Ehkä tämän takia, se pienemmässä altavastaajajoukkueessa koutsaaminen sopii paremmin Nagelsmannille, kun saa toteuttaa sitä kovinta intohimoaan täysillä ja sellaisessa ympäristössä, joka sitä tavallaan vaatii, jos meinaa pärjätä pienemmässä seurassa, niin pitää olla edellä ja koko aja yrittää keksiä uutta huikeaa, jolla voi isot haastaa. Olihan siellä toki joukkuehengessäkin selkeästi kuitenkin aika pahoja ongelmia, jos tuollaisia pelitaktisia asioita vuotaa medialle ja joukkueen keskuudessa joku "myyrä" on. Eihän tuo hyvää kieli, vaan jopa aika pahoistakin vaikeuksista mielestäni.
*To be continued ---> Osa 3...