Veikkaus tosiaan meni pieleen, mutta eipä se mitään. Joskus urheilu yllättää.
Tavallaan merkityksetön peli, tavallaan tästä voisi nostaa pidemmälle katsoen isojakin otsikoita. Ketkä onnistuivat Serie A:ta johtavaa, jatkopaikasta pelannutta joukkuetta vastaan? Junnut Perez ja Fati, siirtohuhujen kohteena olleet Aleña ja Todibo, noin esimerkiksi. Todibolta hyvä suoritus tuonikäisenä topparina noita hyökkäjiä vastaan, hyökkäyksen junnuilta maalit, Aleñalla eniten onnistuneita syöttöjä ja maalipaikkasyöttöjä. Muutama viikko tammikuuhun voi tosiaan vielä ollakin pitkä aika. Netolta myös muutama hyvä seivi.
Ja lämmittäähän tuollainen tulos aika Masia-painotteisella avauksella. Olisi siellä toki Puigkin voinut jatkoksi jonkun minuutin saada, niitä ehkä tulee sitten Copassa. Mitään ylivoimaisiahan ei tietenkään oltu, ja se vasta olisi yllätys ollutkin, mutta tehtiin nyt sitten tasaisessa väännössä yksi enemmän.
Pari unohtunutta pointtia vielä eiliseen keskusteluun keskikentistä ja mahdollisista siirroista. Vuorotellen Rakitic ja Vidal ovat olleet lehdissä harmittelemassa vähiä minuutteja, Aleña ehkä vähemmän (tai välikäsien kautta). Sanamuodot vain ehkä persoonien mukaisesti vähän erilaisia. Mutta se mitä emme tiedä, on että kuinka paljon he ovat itse olleet aloitteellisia ja kuinka paljon vain sitten vastanneet kun toimittaja on tarpeeksi inttänyt tms. Tuo on tietysti aina vähän hankalaa, kun julkisuudessa näistä keskustellaan, ettei mene epälojaalin puolelle. Samaan aikaan on täysin ymmärrettävää, että pelaaja haluaa pelata.
Ja toinen juttu Vidalista: jatkona sille, että Valverde ehkä haluaa myös sen erilaisen vaihtoehdon. En ole mikään Vidalin superfani ja varsinkin alussa viime kaudella pallollinen peli ei tuntunut riittävän. Pari etua hänen pitämisessä joukkueessa kuitenkin on. Yksi: sellaiset pelit kuin Leganes vieraissa muutama viikko sitten, jolloin (toisaalta Valverden syystä ehkä) kaikki löysäilivät, jäätiin tappiolle, ja Vidal käänsi homman energialla ja vähän tuurillakin. Nihkeä voitto oli kuitenkin parempi kuin vielä nihkeämpi tappio. Kaksi: tuli mieleen Guardiolan ajan Barcelonan melkein ainoana heikkoutena, että se oli aina sama. Lyhytsyöttökolmiot, korkea prässi, pallonhallinta, 4-3-3 aina alusta loppuun. Se toimi pitkään, mutta tuli lopulta vastustajille aika tutuksi, ja pokaalit alkoivat karata. Nyt Paulinhon ja Vidalin myötä on ollut pientä variaation mahdollisuuttakin, sekä tyylissä että muodostelmassa. Joillekin melkein pyhäinhäväistys, toisaalta joskus tapa voittaa.
