Ultras Jokerifanien Jere?
Montako mahdollisuutta annetaan? Mikä on liikaa, missä kulkee raja?
Jokereiden Eteläpäädyn faniporukka ja Ultras sen äärimmäisenä ilmenemismuotona ovat tuoneet Jokereiden ja koko SM-liigan fanikulttuuriin paljon hienoja uusia tuulia. Jokereille entistä enemmän 60 minuuttia lähestyvää kovaa äänivallia lauluineen ja huutoineen. Jokereille ja SM-liigalle näyttäviä tifoja - parhaimmillaan iloista karnevaalitunnelmaa, josta loistaa kauas näkemyksellinen suunnittelu ja perinpohjainen, aikaa vievä valmistelu.
Samalla kyseinen ryhmä on vetänyt puoleensa täydellisiä mottipäitä, jotka perisuomalaiseen junttitapaan hieman räyhäkkää nautittuaan yrittävät lujittaa me-henkeään vihaamalla kaikkea, kiusaamalla/uhkailemalla pienempiään ja huutelemalla esivallalle - ainakin toisen selän takaa. Näinhän se menee, idiootteja löytyy kaikista joukoista, joukossa tyhmyys tiivistyy ja isossa joukossa räjähtelee.
Kuinka paljon kuitenkaan pitää hyvän vuoksi kärsiä pahaa? Kauanko ohjata lempeällä kädellä kaidalle polulle, odottaa omaa ymmärrystä, montako (viimeistä) varoistusta antaa?
Rauman tapahtumien perusteella näyttäisi siltä, että nyt ollaan niillä nurkilla joilla ryhmäkurin pitää ruveta toimimaan, tai muuten ulkoiset tekijät hoitavat hommansa. Ja koska ulkopuolelta ei tunneta ongelman alkulähteitä tarkasti, tulevat toimet olemaan varmasti ylimitoitettuja. Onko kenties satojen Jokerifanien (järjestäytynyt) vierasmatkailu vaarassa kourallisen ääliöitä takia? Maine nyt ainakin ja sitä kautta viihtyvyys vierashalleissa.
Yleisen pohdiskelun lisäksi hieman omakohtaisuutta nykyisen Jokerifani-aallon vaikutuksista omaan toimintaa. Viitisentoista on tullut Jokereita seurattua, kotona ja vieraissa. Alkuaikoina varsin fanaattisesti, sittemmin opiskelun, töiden, tyttöystävän, vaimon, muiden harrastusten vuoksi vähemmän fanaattisesti, mutta aina kuitenkin sydämellä. Tässä kontekstissa on viime vuosien Jokerifanikulttuurin muutos lisännyt kiinnostusta kotipeleihin. Hallissa on tunnelmaa, josta tälläinen takarivin tarkkailijakin nauttii - kiitos siitä.
Vieraspeleissä on tullut vuosien saatossa käytyä puolenkymmentä kertaa vuodessa. Alkuaikoina aina järjestäytyneesti, sittemmin enenemässä määrin omatoimisesti - vieraissa aina kuitenkin fanipaita päällä. Viime vuosina on kuitenkin tullut havaittua muutosta vieraspaikkakuntalaisten suhtautumisessa Jokeripaitaan - hyviä tyyppejä löytyy yleensä juttukavereiksi, mutta huutelu ja töniminen on lisääntynyt. On tullut harkittua fanipaidan jättämistä vierasreissuilta pois - kiitos siitäkin samalle porukalle...