Historian havinaa
Aina yhtä suurella mielenkiinnolla luen netin eri foorumeilta ja medioista viestejä ja artikkeleita kun Jokerifanit reissaavat. Suurin osa matkoista menee rauhallisesti, mutta joissain tapahtuu ylilyöntejä. Tulee raportteja, joiden mukaan Jokerifanit nujakoivat toistensa kanssa, paikallisten kanssa, järjestysmiesten kanssa ja ties kenen kansaa ym ym. Kuitenkin alta paljastuu lähes poikkeuksetta aina muutama yksittäistapaus, ja nujakointi osoittautuu suun soitoksi ja järkkärin tönimiseksi. Kun toinen Jokerifani on mennyt väliin rauhoittamaan kaveriaan, on tämä joukkotappelu, jossa fanit tappelevat jopa toisiaan vastaan.
Mitäkö ajan takaa? Suomessa fanikulttuuri on uutta, eikä siihen ole totuttu. Tässä maassa on läpi historian pelätty kaikkea uutta, esim 50-luvulla Turussa järjestettiin Suomen ensimmäinen rock-konsertti, ja mediassa, mm. Turun ja Helsinigin Sanomissa tällainen nuorison törkeä raiskaaminen tuomittiin täysin. Nykyään rock on hyvin tavallinen osa suomalaista kulttuuria, jota yhteiskuntakin ihailee. Jokerifaneihin kiinnitetään samanlaista holhoavaa huomiota kuin 50-luvun rockareihin. He ovat hirveitä kun ovat niin erilaisia. Tekevät tifoja, seisovat, laulavat... Siinä missä 50-luvulla joillain oli tyttömäisen pitkät hiukset, farkut ja nahkatakit. Kaameaa!
Valitettavasti joskus tulee myös ylilyöntejä, mutta niitä tulee kaikille. Aivan kuten 50-luvulla rockareiden järjestyshäiriöt tuotiin mediassa näyttävästi esille, nyt tuodaan Jokerifanien.
Kaikesta näkee, kuinka takapajuinen maa Suomi kaikesta teknologiastaan huolimatta on.