Tänään Urholta kuultuna Espoolaisten chantteja rytmitti kunnon bassorumpu, joka paukutti niin kovaa että halli raikasi. Siinä on helppo kaikkien laulaa kun on perusrytmi pohjalla.
Itse olin paikanpäällä katsomassa matsia ja olihan se hyvän kuuloista, kun koko ajan pysyttiin tahdissa ja muutkin kuin fanikatsomo lähtivät mukaan huutoihin.
Meillä on niin hieno fanikatsomo, että harmittaa hieman tuo rytmittömyys tällä hetkellä. Chantit on hyviä, jengillä on hauskaa ja joukkuetta ei jätetä yksin. Mutta kuitenkin joku siellä vaivaa.
Espoossa kiinnitin myös huomiota siihen, että Bluesin ylivoimalla oli kaksi erilaista taputusta. Ensimmäinen, jossa Blues oli valmistautumassa tuomaan kiekkoa ylös ja siitä jatkettiin sitten rytmikkääseen taputukseen nro. 2, kun pakkopeli saatiin käyntiin. Oli muuten hienon kuuloista.
Koko tuo kannatustoiminta lähtee mielestäni oikeasta ajoituksesta, äänestä ja ennenkaikkea rytmistä. Jos jokin näistä kolmesta ei toimi, kannatus yleensä loppuu hyvinkin äkkiä. Esimerkkinä toimii vaikkapa Suomen maajoukkueen ottelu: Jossain päin katsomoa alkaa tasainen "Suomi-tap-tap-tap"-huuto, joka sitten leviää ympäri hallia ja jossain vaiheessa sitä kuuluu vähän joka puolelta, mutta jotkut huutavat Suomea, kun toiset vasta taputtavat. Usein tällaisissa tilanteissa kannatus lakkaa kokonaan muutaman sekunnin jälkeen.
Loistavaa toimintaa Eteläpäädyltä kuitenkin kaikenkaikkiaan. Arvostan toimintaa ihan älyttömästi ja ilman Eteläpäätyä matsit olisivat huikean paljon tylsempiä.
Toivon kuitenkin, että rytmitykseen puututtaisiin, koska itse istun 118 katsomossa ja usein jään aika yksin taputuksieni ja huutojeni kanssa. Uskon siihen, että rytmityksen pelatessa, myös useammat kannattajat lähtevät mukaan.
Kiitos ja hyvää yötä.