Kyllä oli tosiaan hienoa kuulla ja olla mukana laulamassa Isomäen legendaa ennen ottelun alkua. Tuosta Ylen pätkästä sen kuulee mielettömän hyvin ja muutamaan otteeseen onkin tänään tullut fiilisteltyä sen parissa.
Jotenkin on sellainen tunne että keskiviikkona tuo tulee vieläkin kovempaa, etenkin jos (ja kun) Ässät hakee voiton huomenna Tampereelta.
Eilen tuli taas vaihteeksi huomattua se, että kun vetää tätä perinteistä kannatusmeinkiä (Ässät, Villet, Seulat jne) täysillä oikein sielunsa sopukoista, ei enää ensimmäisen erän jälkeen kykene jokaiseen huutoon lähtemään ihan samalla intensiteetillä mukaan. Ääni yksinkertaisesti ei riitä. Siihen saumaan tulee nämä Eläintarhan Another One Bites The Dustit hyvin mukaan. Saadaan hyvää fiilistä, muttei tarvitse huutaa niin mahdottomasti.
Taidan keskiviikkona skipata Pataklubin systeemit istumapaikkoineen ihan sen tähden että pääsee taas sinne parhaille paikoille.