Olen ottanut tehtäväkseni pelailla viimeinkin nuo kaikki DLC:t läpi ennen Fallout 4:n ilmestymistä. Niiden hommaamisessa kun kesti itselläni varsin kauan ja innostuin lopulta aloittamaan uuden pelikerran vasta joskus tämän vuoden alussa... Ja sekin pelailu jäi sitten lopulta yhden läpäistyn DLC:n jälkeen. Kunnes innostuin viime viikkoina jatkamaan ja nyt on kolmas DLC menossa.
Ensiksi läpäisin Old World Bluesin. Typerässä järjestyksessä tuli siis aloitettua, kuten näin jälkikäteen olen havainnut. Tuo valikoitui ensimmäiseksi siitä johtuen, että siinä taisi olla alhaisin level-suositus (jos oikein muistan). Vaikka nyt jäi ymmärtämättä tietyt Dead Moneyhyn liittyvät viittaukset, niin kyllähän tuo toimi varsin hyvin. Fallout-huumori puree aina ja tässä sitä oli tarjolla enemmän kuin koskaan aiemmin. Mieleen jäi etenkin persoonallinen robotti Muggy. Mahtava hahmo. Pelailen ensimmäistä kertaa Fallout-historiani aikana energia-aseisiin erikoistuneella hahmolla ja Big Mountain sopi tarjontansa puolesta aika mukavasti tällaiselle hahmolle. Scifiä laboratorioineen ja robotteineen... Ja aivoineen.
Seuraavaksi vuorossa oli Honest Hearts. Tämän pelasin loppuun pari viikkoa sitten, joten muistikuvat ovat vähän tuoreemmat. Pidin kovasti värikkäästä maailmasta, joka oli alkuasukasheimoineen ja kanjoneilla hyöstettyine kansallispuistoineen täysin erilainen kuin Old World Bluesin. Mukavaa vaihtelua. Tarina ei kyllä sitten ollut niin hyvä kuin OWB:n vastaava. Mukavaa oli kuitenkin tutkia paikkoja ja esim. löytää palasia The Father In The Caven tarinasta. Tuollaiset jutut ovat Falloutin suola.
Lueskelin foorumeilta kommentteja, että jotkut ovat läpäisseet tämän 2 tunnissa ja valittavat, että älkää missään nimessä ostako näin lyhyttä lisäosaa. Noh, minulla meni ainakin jotain 15 tuntia tämän läpäisemisessä. Varmaan vielä pari siihen päälle. Minä kun tykkään tutkia KAIKKI paikat läpi ja kerätä kaiken mahdollisen saavuttamisen arvoisen. Ja minua ei stressaa, jos siihen menee aikaa. Että vaikka tiedän olevani sitten täysin toisesta ääripäästä, niin en voi oikein ymmärtää tuollaista kahden tunnin AD/HD-pelityyliä. Esimerkiksi se The Father In The Caven tarina lienee jäänyt tällaiselta pelaajalta täysin pimentoon. Toki eipä se taida tuollaista pelaajaa yhtään kiinnostaakaan.
Nyt on menossa Dead Money. Aavekaupungissa seikkailua tällä kertaa. Täytyy myöntää, että en innostunut alkuasetelmista yhtään ja oli hankalaa saada itsensä jatkamaan pelailua. Ei oikein vaikuttanut kiinnostavalta menettää kokoajan automaattisesti HP:ta ja juosta karkuun jotain haamuvastuksia, joita ei voi tappaa. Mutta kun vähän puski, niin nyt olen saanut itseni innostumaan tästäkin. Sen verran hitaasti kuitenkin niitä pojoja menettää ja stimpakkeja ja ruokaa on tarjolla, että saa tuolla ihan normaalisti näköjään paikkoja tutkia ilman mitään tarvetta hötkyillä. Ja kyllähän ne Ghost people -tyypitkin näköjään saa hengiltä, vaikka tosiaan alun puheista päättelin, että ne nousisivat aina hetken pötkyttelyn jälkeen ylös.
Dead Moneyssa riittää vielä tehtävää ja sitten olisi Lonesome Road kokonaan korkkaamatta. Kyllähän tässä vielä tekemistä on sitä nelosta odotellessa.